Picture: Char and the City

Tiedättehän te miehet kun ne ei aina osaa lukea edes ei niin rivien välistä. Olen toivonut jo hyvin kauan kätevää imuria, mikä olisi aina keittiössä lähettyvilläni. Kun vietän kumminkin aika paljon aikaa keittiössä niin lattialla varpaiden seurana on  välillä ties mitä jauhoja ja siemeniä. Olen ollut niin äärettömän kyllästynyt siihen ison imurin raahaamiseen, sillä joudun raahaamaan sitä lähes joka päivä.

Viime kesäisessä kesäkämpässämme tutustuin Electroluxin Ergorapidoon ja rakastuin. Siivoaminen tuntui niin vaivattomalta kun ei tarvinnut raahailla sitä isoa ja painavaa kapistusta ympäri asuntoa. Meinasin ostaa imurin viime kesänä itselleni, mutta ajattelin ettei nyt vuoden takia kannata, vaan ostaisin sen sitten ensimmäiseen vähän pysyvämpään kotiin. Ärsyynnyin kumminkin tuosta imurin jokapäiväisestä raahailusta ja tokaisin monesti pienenä vinkkinä poikaystävälleni, “huoh, olisipa minulla se imuri”. Luulin näiden hyvin selkeiden vinkkien menneen perille ja odotin kärsimättömänä syntymäpäivälaajaani… FAIL! Imuri jäi saamatta :(.

Nyt kun se pysyvämpi koti on löytynyt niin olen tehnyt pienoista listaa mitä sinne haluan. Ensimmäiseltä pallilta löytyy mikäs muukaan kuin helppokäyttöinen imuri. Näissä siivousjutuissa ja kotitöissä se kalusto pitää todellakin olla kunnossa, että niitä tekee mielellään. Naureskelin poikaystävälleni ja sanoin hänen pääsevän niin helpolla, koska timanttien sijasta haluan lahjaksi imureita ja silitysrautoja ;)

Haluaisinkin kuulla, että josko teillä olisi jotain kokemuksia kyseisestä imurista tai jostakin vastaavasta? Mielellään siis sellaisesta jossa on pitkä varsi jotta se olisi mahdollisimman helppokäyttöinen :)

_______________________________________

Men, they just don’t know how to read between the lines. I spend my spare time in the kitchen and every now and then I realize that there is something extra on the floor (seeds, flours…). I have been incredibly tired of dragging that big vacuum every day back and forth and therefore I’ve been dreaming of a easy and light little vacuum that would be always there where needed=kitchen.

I was about to buy one to myself but I postponed my decision a bit because I knew that we are anyhow soon moving. Anyhow, I got so annoyed dragging that heavy vacuum so I understood that I definitely need another vacuum to my kitchen. I gave little tips to my boyfriend and every now and then I said to him that, “phew, I wish I had smaller vacuum cleaner as well”.

I thought that these very clear hints got through and I waited impatiently my Birthday gift… FAIL!

Now when we have found a bit more permanent place to stay the first thing I will buy is a smaller vacuum. I laughed to my boyfriend and told him that I wasn’t asking for diamonds, all I wanted was a proper vacuum and iron ;)

“I’m not telling you it’s going to be easy, I’m telling you it’s going to be worth it”

Tässäkö tämä nyt oli. Vastahan kävelin Helsingin kauppakorkealle lukemaan pääsykokeisiin. Vähän on kyllä haikea fiilis, tämä Vaasa on kumminkin ollut kotini viimeisten vuosien ajan. Täällä on kasvettu, itketty, stressattu, naurettu ja LUETTU. Sitä täällä on tehty. Ja ehkä myös aina välillä pussattu <3

Muistan katselleeni ensimmäisenä vuonna epätoivoisesti opintorekisteriäni ja miettineeni, että miten kaukaisilta ne 300 OP tuntuikaan. T-O-D-E-L-L-A kaukaisilta. Nyt ne pisterajat ovat jo melkein paukkuneet ja voin lähteä täältä hyvillä mielin  kohti uusia haasteita ja elämänvaihetta. Gradu on tosin vielä vaiheessa, mutta kursseja on tehty jopa hieman liikaakin.

Vaikka se aluksi tuntui niin kauhean vaikealta olla erossa rakkaista ja elää tällaista väliaikaista elämää, mutta loppujen lopuksi olen viiden vuoden takaisesta päätöksestäni itselleni ihan äärettömän kiitollinen. Tänne Vaasaan kannatti siis tulla.

__________________________________________

This is it?  Next week I have to say goodbye to the place I have called home almost for the last five years. It feels a bit weird and sad, but at the same time I can’t wait all the things that are ahead.

Even though at first everything was quite hard to me because I didn’t have my so-called safety net nearby. Anyhow, after a while I began to like living in here and that’s why it feels a bit sad at the moment. But I know it’s not really an end, but rather a beginning.