Hip hei ja hyvää äitienpäivää! Niin kuin jo teille aiemmin kerroin, on tälle viikonlopulle osunut äitienpäivän lisäksi myös muita isoja juhlimisen aiheita. Perjantaina juhlittiin Charin kolmekymppisiä ja eilen vietimme isoja yllätyssynttäreitä niin ikään pyöreiden lukujen merkeissä.

Näitä synttäreitä on suunniteltu ja salailtu ainakin kaksi kuukautta. Onneksi tämä suuri yllätys ei ole ikinä paljastunut ja synttärisankari yllättyi todellisesti, sillä autokauppojen sijaan hän astelikin omiin juhliinsa joissa häntä odotti 80 vierasta.

Juhlatila oli vuokrattu näitä juhlia varten Helsingin kattojen yltä ja paistattelimmekin terassilla ilta-auringossa kesäistä Helsinkiä ihaillen. Juhlissa näin monen monta opiskelukaveria pitkän tauon jälkeen, sillä montaa meitä ja herra sankaria yhdisti nimenomaan ne ikimuistoiset ”vaasailut”. Moni kun asuu nykyään eri paikkakunnilla, niin oli kiva nähdä kaikki kerralla ja vaihtaa kuulumisia :)

Juhlakalun tyttöystävä on nostanut meille muille riman aika korkealle, sillä tämä sankari on yllätetty jo tällä viikolla aiemminkin. Hämäykseksi hänet vietiin kaveriporukalla keskiviikkona yllätykseksi syömään, joten hän ei todellakaan osannut odottaa näitä juhlia ollenkaan. Tästä olenkin saanut kotona jo kuittailua, että kai minä nyt ymmärrän, että syksyllä odotetaan jotain megaupeaa ;)

Tutustuimme sankarin kanssa reilu kolmisen vuotta sitten, kun olimme Vietnamissa kiertelemässä. Tapasimme Mui Ne –nimisessä paikassa, mikä on varsinkin leijasurffailijoiden suosiossa. Siellä Mui Ne:ssa nimenomaan tämä sankari sai kipinän leijasurffaukseen ja siitä lähtien hän on toivonut omia surffikamoja. Keräsimme synttäreitä varten kolehtia, ja eilen sankari saikin lahjaksi ison kasan leijasurffaukseen liittyviä tarvikkeita :)

Kortin tekeminen oli minun/meidän vastuulla ja perinteisen kortin sijaan halusin tehdä lehdenkannen, jossa olisi sankariin liittyviä uutisia.  Löysin kuva-arkistoistani tuollaisen kuvan, minkä olen ottanut Vietnamissa kesken surffauksen ja se sopi näiden synttäreiden teeman täydellisesti.

Olen niin iloinen, että sankari yllätettiin ihan todellisesti eikä tämä salaisuus paljastunut hänelle missään vaiheessa. Aurinkoista ja ihanaa sunnuntaita  :)

P.S. Instagramissa on muutama kuva lisää ;)

Yksi parhaista ystävistäni on alunperin Ranskasta ja olemme tutustuneet yliopistossa Vaasassa opiskellessani. Minun onnekseni tämä ranskatar on viihtynyt Suomessa viimeiset viisi vuotta ja olemme oikeastaan olleet kuin paita ja peppu heti siitä asti kuin ensimmäisen kerran tapasimme.

Hänen sukulaiset tulivat eilen pitkästä aikaa Suomeen joten näytimme heille eilen illalla hivenen Helsinkiä. Kävimme Tornissa teellä ja söimme Juuressa suomalaisia makuja modernisti.  En ollut ikinä aiemmin käynyt Juuressa syömässä, mutta mielestäni Juuri oli hivenen parempi mitä esimerkiksi Aino. Tunnelma oli lämpöinen ja ruoka ihan todella hyvää.

Tänään meillä on vuorossa suomalainen aamiainen jonka jälkeen menemme Kirkkonummen Hvitträskiin. Ranskattaren äiti ei tunnetusti puhu muuta kuin ranskaa, niin tämä on minulle erittäin hyvä ja intesiivinen kielikurssi. Se on niin harmillista kun ranskaa ei suomessa pääse puhumaan kun ihan silloin tällöin. Minun ja ranskikseni yhteinen kieli on nimittäin englanti, sillä  meillä on yleisesti niin paljon puhuttavaa että turhaudumme minun ranskaani ja hänen suomeensa. Tällä viikolla onneksi saan taas sopertaa ja puputtaa <3

Lauantaina suuntasimme kahden muun pariskunnan kanssa Kruununhaassa sijaitsevaan ravintolaan nimeltä Ask. Tämä oli meille kaikille ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa, mutta ei jäänyt varmastikaan viimeiseksi käynniksi. Illastin siis viiden tähden ravintolassa seuranani vähintään viiden tähden seuralaiset ;)

Ask on pienehkö ravintola ja vertasin sitä auttama Huvilakadulla sijaitsevaan Chef & Sommelieriin. Miljöö, ideamaailma ja menu henkivät samoja makuja ja fiiliksiä. Puhdasta ruokaa kauniisti lautasella. Ask:ssa tarjoillaan joko neljän tai kahdeksan ruokaljin menuja ja me istuimme neljän ruokalajin menuinemme 3,5 tuntia pöydän ääressä syöden ja nauraen.

Ruokahalun herättelijöiksi meille tarjoiltiin samantyyppisiä rapeita lastuja mitä söin muutama kuukausi sitten Glogatan 4:ssä. Voikun tuollaisia osaisi itsekin tehdä. Ne kaunistaisivat annoksia ja niillä voisi koristaa myös kattauksia.

Näin astiafriikkinä kiinnitän huomioni myös tarjoiluastioihin. Olen nyt monessa eri ravintolassa nähnyt nuo aivan samat lautaset mitkä ovat tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Askin lisäksi sellaiset ovat ainakin Glogatanilla sekä Pure Bistrossa. Hmm. Mitkäköhän ne ovat? Tiedättekö te?

Otsikkoon viitaten, niin ruoka ei ollut siis sen makuista, että olisi pitänyt itkeä. Seura sen sijaan pisti ilonkyyneleet silmiin ja välillä taisi koko pöytäseurue nauraa niin äänekkäästi, että pieni ravintola täyttyi herkullisten tuoksujen lisäksi myös pirskahtelevista nauruista ja ilon kyynelistä. Kun tulin illalla kotiin, niin mietin monta kertaa sitä, että miten onnekas olenkaan kun minulla on noin ihania ihmisiä ympärilläni. Se vain on niin, että millään muulla ei tässä maailmassa ole mitään väliä kun sillä, että sinulla on rakastavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä vierellä, jotka tekevät pienestäkin hetkestä juhlaa <3

P.S. Onko teillä ravintolasuosituksia mielessä?