Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

maanantai 09. lokakuu 2017

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.


New Yorkilaisten havaintoja Pariisista

maanantai 28. elokuu 2017

Viime viikon ja viikonlopun aikana hääkuvaajamme ystävineen sekä ystäväni ovat olleet Pariisissa New Yorkista. Olemme käyneet dinnereillä, aamupalalla sekä lasten kanssa puistossa. Mistä sitten olemme puhuneet ja mitä havaintoja toisen suurkaupungin asukkaat ovat tehneet?

Avec Sofié blog l City life

Ranskalaiset tai ainakin pariisilaiset tupakoivat paljon. Tämä on totta myös minun mielestä ja savupilvet ovat tulleet taas vasten kasvoja, kun olen tullut takaisin kaupunkiin. Omassa ikäryhmässäni olevat pariisittaret tupruttelevat paljon ja välillä oikein ahdistaa istua bistron penkillä vetämässä keuhkot täyteen ja kurtistaa iho toisten savutteluista. Omassa kaveripiirissäni ei käytännössä polteta ollenkaan ja myös ystäväni eivät voineet kuvitella miten erilainen suhtautumistapa ranskalaisilla on tupakointiin mitä amerikkalaisilla.

Avec Sofié blog l Work wear outfit

Ranskassa annosten koko on huomattavasti pienempi mitä Yhdysvalloissa. Olen monesti istunut pöydässä myös suomalaisten ystävieni kanssa ja he ovat huomioineet, että miten pieni annoskoko on verrattuna Suomessa tarjoiltavaan. Voitte siis varmasti kuvitella miten amerikkalaiset suhtautuvat pieniin annoksiin Ranskassa. Yhdysvalloissa minulle tulee tosin käänteisvaikutus ja alan voida huonosti koska annokset ovat niin isoja. Yleensä parin päivän jälkeen Yhdysvalloissa ollessa menetän ruokahaluni ja syön vain marjoja ja sokeritonta jogurttia. En voi syödä edes salaattia, kun niihin on aina lisätty montaa eri kastiketta. Amerikkalainen tosin voi tuntea olonsa Ranskassa huijatuksi, kun pääruoan koko on lähinnä alkupalan kokoinen.

Avec Sofié blog l Vegan rocket pesto with roasted leek

Ranskalaiset eivät käytä paljoa kosmetiikkaa. Totta tämäkin omien havaintojeni mukaan. Ohut meikkivoide, ripsiväri ja huulipuna eikä turhia hiusten kähertämistä. Hampaita ei vaalenneta tai tekoripsiä laiteta, vaan habitus on aika luonnollinen. Valkaistut hampaat kuuluvat osaksi kauneudenhoitoa Yhdysvalloissa, mutta harvemmin sitä näkee Ranskassa. Täällä ihmiset haluavat ehkä mieluummin luonnollisia vaihtoehtoja ja kaihtavat muovista lookkia. Itse olen monesti meinannut käydä valkaisemassa hampaani, mutta sitten olen aina jänistänyt ja pelännyt että kiilteelleni käy jotain. Kiille kun on vähän vaikeampi, ellei mahdotonta korjata.

Avec Sofié blog l Make up favorites

Avec Sofié blog l Style inspiration

Kaikilla on kuulemma valkoiset lenkkarit. En ole kiinnittänyt niinkään tähän itse huomiota, mutta kun kuulin sen tällä viikolla useamman kerran, kai se pitää jollain lailla paikkansa. Vaikka tosi ranskiksilla on lenkkarit jalassa, ovat ne yhdistetty muuten suhteellisen siistin asun kanssa. Täällä ei siis näe samalla tavalla lenkkareita yhdistettynä college-housuihin mitä Yhdysvalloissa, vaan myös mekkoihin ja suoriin housuihin.

Avec Sofié blog l Green morning smoothie

Ranskalaiset eivät snackaa. Se on vulgaaria. Ruokaa syödään, mutta lounas ja illallinen ovat tarpeeksi. Yhdysvalloissa on taas mitä ihmeellisimpiä snack-innovaatioita. Saan niitä usein tuliaiseksi ja suosikkini on ilmakuivattu ”moon cheese”. En halua edes tietää mitä kaikkea tuo juusto sisältää, mutta näitä erilaisia välipaloja Yhdysvalloissa on paljon. Ranskalainen ei niitä tosin oikein mielellään syö. Puhuin suomalaisen ystäväni kanssa ja hän sanoi, että hänen ranskalainen kollegansa pitää snackaamista vulgaarina. Saman olen kokenut itse, jos olen tarjonnut vaikka pähkinää tai suklaata, niin joko siihen vastataan ei kiitos tai otetaan yksi pähkinä pussista hyvin varovaisesti.

Tämä kirjoitus pohjautui viime keskusteluihini ystävieni kanssa eikä kaikkea voi tietenkään yleistää. Kyllä Pariisista löytyy myös ihmisiä, jotka syövät välipaloja tai valkaisevat hampaitaan, mutta kun katsoo katukuvaa niin varmasti vähemmän mitä Yhdysvalloista tai Suomesta. Yhteen asiaan tosin haluaisin jonkinlaisen selityksen ja se on tupakointi. Poltetaanko täällä sen takia, että pysyttäisiin hoikempina vai miksi? Suomessa tupakointi on vastoin kaikkia normeja, jopa sosiaalisia (ainakin minun piireissäni). Onko ranskalaisten mielikuvissa edelleen tupakointi kaunista vai tyrehdytetäänkö sillä näläntunne?  Tästä haluaisin myös ranskalaisten kanssa puhua.

 


Pink Mamma – Italialainen Pariisissa

torstai 24. elokuu 2017

Mietin aluksi, että tämä Pariisi-vinkki tulisi joko Paris Lately -postauksiin tai elokuun erinomaisiin. Kun tosin katselin kuvasaldoa lounaalta, ymmärsin, että en saa näitä tunnelmia auki yhdellä kuvalla. Näinpä Pink Mamma sai oman postauksensa.

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Olen vähän ronkeli mitä tulee italialaiseen ruokaan. En yleensä uskalla sitä syödä usein Italian ulkopuolella, sillä harvemmin mikään ravintola yltää niille samoille leveleille mitä Italiassa. Pariisissa varsinkin kartan italialaisia ravintoloita, sillä niissä ei usein ole muuta italialaista kuin nimi. Tiedän, olen ronkeli ruoan suhteen, mutta kyllä kokin ja keittiöhenkilökunnan pitää olla italialaisessa ravintolassa italialaisia.

Pariisissa on tosin yksi ravintoloiden rypäs (en halua puhua ketjusta), joka kasvaa koko ajan. Se on Big Mamma Groupin italialaiset ravintolat. Groupin ravintolat ovat ihan äärettömän suosittuja ja niihin on hyvin vaikea päästä. Olen yrittänyt esimerkiksi meidän kulmilla olevaan Pizzeria Popolareen monta kertaa ilman onnistumista. Tällä viikolla tosin onnisti, ei pizzojen osalta, mutta arancinien.

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Päätin maanantaina, että menen Pink Mammaan lounaalle ja jos se vaatii sen, että olen ovella tuntia ennen ravintolan avautumista, minä odotan. Ihan tuntia ennen ei onneksi tarvinnut mennä jonottamaan, sillä nyt lomakauden ollessa kuumimmillaan Pariisilaisten osalta, on kaupunki tyhjä. Täten olinkin jonon ensimmäinen, vaikka saavuin ravintolan ovelle vasta 30 minuuttia ennen avautumista. Minulla kävi tuuri.

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Kun pääsin sisään, yritin napata tyhjästä ravintolasta kuvia, ennen kuin väenpaljous seurasi perässäni pöytiin. Meni kaksi minuuttia enne kuin tyhjä sali oli täynnä ihmisiä. Kannatti siis tulla jonoon ennen muita banaani laukussa.

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Avec Sofié blog l Pink Mamma Paris

Noh millaista se niin hypetetty ruoka oli? Italian matkaajille se oli aika perus italialaista ruokaa, mutta näin Pariisissa asuvalle, on Pink Mamma oikein tervetullut ravintola. Ravintola ei tarjoile vain tietyn Italian alueen annoksia, vaan menu kattaa koko saapasmaan.

Vinkkinä teille Pariisin tuleville onkin mennä ravintolaan lounaalle ja jonoon hyvissä ajoin. Illallisen aikaan jonossa ilmeisesti joutuu odottamaan tunteja ja pahimmassa tapauksessa ei pääse sisään. Eli kokeilkaa lounaan aikoihin.

Ravintolan sisustus oli todella hurmaava ja melkein pystyin kuvittelemaan olevani jossakin toscanalaisessa ihanassa villassa. Pisteet tulivat Pink Mammalle myös siitä, että suurin osa tarjoilijoista oli myös italialaisia, joten ilmassa leijui kepeä hilpeys keittiöstä tulevien tuoksujen lisäksi.