Diptyque Rosa Mundi & ja pari mietettä keväästä

tiistai 07. maaliskuu 2017

En varmasti ole ainut joka näin valon ja kevään tulleen heittää kaikki tummat toppatakit, tunkkaisen väriset tekstiilit tai tummat pientavarat varastoon. Vaatekaappi täyttyy myös kepeimmistä väreistä ja asusteista ja hajuveteni muuttuvat kukkaistuoksuiksi. Huuliin sipaistaan ehkä hivenen pinkkiä ja jalkaan sujautetaan ballerinat (ei ihan vielä, mutta kohta).

Minut valtaa näin keväisin aina ihan järkyttävä siivous- ja sisustusvimma. Kaikki vähänkin tumma pitää saada pois ja tilalle pitää saada vaaleita sävyjä. Kävin viikonloppuna hivenen vaatekaappiani läpi ja sieltä voisi lähteä kirpparille ainakin 70% vaatteistani. Harmi vain, että täällä ei kirpputoreja ainakaan minun tietääkseni ole samalla tavalla mitä Suomessa. Kertokaa jos olen väärässä :)

Tähän jokakeväiseen siivousvimmaan on myös hyvä syy. Olemme nyt varmaankin muuttamassa ainakin Pariisin sisällä, jos emme muualle. Kaikki on vielä aika alkutekijöissä, mutta en halua viedä yhtäkään tavaraa tai vaatetta uuteen kotiin, jos en niitä ole pitänyt ylläni viimeiseen vuoteen muutenkaan. On ihana aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja karsia kaikki ylimääräinen. Tuntuu että voisi taas hengittää.

Kerron enemmän kevään muuttoaikeista heti kun tiedän enemmän. Jos muutamme Pariisin sisällä, jää varmaankin ihana korttelimme taakse ja muutamme varmaankin joen toiselle puolen, jossa asunnot ovat vähän isompia ja avarampia. Tiedän, että suru tulee puseroon, kun alakerrassa ei ole vastassa mitä ihanin kylämäinen katu, mutta ainakin saan avaramman ja isomman kodin muualta helpommin kuin ihan keskustasta.

Keväisin kukat valtaavat näyteikkunat, mutta tänä keväänä myös Diptyquen kynttilät. Ruusujen ja litsin tuoksuyhdistelmä on täydellinen kodin kevättuoksu. Kun saan kodin perjantaihin mennessä ihan kokonaan siivottua, sytytän kynttilän ja iloitsen feng shui-fiiliksestä. Toivottavasti ;)


Au revoir sanoo ranskalaistyttö mennessään päiväunille

perjantai 03. maaliskuu 2017

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on välillä jopa jonkinlaisia pelkotiloja mitä lapsiin tulee. Pelkään sitä oman elämän menetystä ja sitä unettomien öiden määrää mikä kulminoituu onnettoman pariskunnan arkeen. Olen itse aivoeroperheen lapsi ja kai jollain tasolla syytän meitä lapsia vanhempiemme erosta. Jotenkin me lapset toimme heidän elämään jotain sellaista mitä arki ei kestänyt. Tiedän, että ajatus kuulostaa vieraan korviin surulliselta, mutta kun näen stressissä olevia pariskuntia, en yhtään ihmettele niitä lauseita joita olen kuullut. Yksi pysäyttävimmistä lauseista, mitä olen kuullut, on vuoden sisällä “mä en ole nukkunut kunnolla kahteen vuoteen.”

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Voin kertoa, että jos minä en saa nukuttua yhteen yöhön, niin siitä kuulee naapurini ja mieheni. Pelkään niitä hetkia jolloin en saisi nukkua kunnolla, sillä tarvitsen unta elääkseni. Ymmärrän siis hyvin niitä pariskuntia, joilla on yöllä nannyt hoitamassa lapsia, jotta vanhemmat saavat nukuttua hyvin.

Viime sunnuntaina olimme ystävillämme brunssilla ja katselin kahden alle kolmen vuotiaan tytön menoa ja ihmettelin, että miten ihmeessa ystäväni pärjää, sillä hän reissaa samalla tavalla mitä mieheni ja äitiysloma ei ole Ranskassa kuin kolme kuukautta. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta ovat raskaita, mutta nyt kun nuorimmainen on jo 9 kuukautta, niin arki on helpompaa.

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Tuli päiväunien aika ja isompi tytöistä, nyt 2,5 vuotta tokaisee, au revoir ja menee yläkertaan omaan huoneeseensa. Sinne se meni. Ihan itsenäisesti käveli päiväunille, ilman minkälaista kiukuttelua tai draamaa. Ennen kun han vielä meni nukkumaan, keräsi han omat vaatteensa mitkä olivat menneet sotkeutuneet suklaaseen ja laittoi ne pyykkikoriin. Ce n’est pas grave hän tokaisi loppuun. Katsoin ystävääni ja kysyin, miten tuollaisia lapsia kasvatetaan?

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Olen usein miettinyt, etta miksi ranskalaiset lapset ovat niin kilttejä ja jollain lailla niin aikuismaisia jo pienestä pitäen. En tiedä mistä johtuu, mutta veikkaan, etta tietynlainen hierarkian taju tulee jo kotoa ja sitä ei testailla. Ei lapsena kotona eikä aikuisena töissä.

Voin olla tässä ihan väärässä, mutta en muutakaan syytä keksi miksi ranskalaiset lapset ovat niin tottelevaisia ja jollain lailla niin kurinalaisia. Ne eivät testaile ehkä samalla tavalla mita suomalaiset lapset vanhempiaan tai me työssäkäyvät suomalaiset esimiehiään. Heh.


Frenchie Paris – my favorite comfort food

tiistai 28. helmikuu 2017

En yleensä syö pikaruokaa ja jos niin teen, niin tunnen todella huonoa omaatuntoa. Lapsena en saanut syödä McDonaldsissa ja kai äitini mentaliteetti pikaruokaa vastaan on säilynyt omissa elintavoissani lapsuuden ruokavalioni takia. Söin ennen varmastikin ranskalaisia ihan vain muutaman kerran vuodessa, mutta Ranskassa niitä tulee syötyä useammin ja aina tunnen piston sydämessäni.

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Ranskassa en tosin ole syönyt paljon hampurilaisia, vaikka ne tosin ranskisten lempiruokaa onkin. Burgereita tarjoillaan jokaisessa bistrossa ja meidänkin kotikulmilla on mitä makeimpia burgeriravintoloita. Vaikka burgerit ovat laadultaan ihan eri tasolla mitä pikaruokaketjuissa, päätyvät ne harvoin silti omalle lautaselleni.

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

On tosin yksi ns. pikaruokaan erikoistunut gourmet-ketju, Frenchie. Frenchien menu on tosin kaukana kaikista pikaruokaketjuista, mutta jos mieli tekee jotakin rasvaista, on tieni vienyt Frenchien pastrami-leivän äärelle. En oikeasti tiedä mitään parempaa. Harvoin tulee unelmoitua monestakaan tietystä ruoasta, mutta Luxemburgissa ollessa, mieleni teki usein Ruben-leipää.

Frenchie on itseasiassa ketju, jollaisia odotin New Yorkissa. Kunnon pastramileipiä suolakurkuilla. Pari bagel-paikkaa löysin New Yorkista, mutta missään en vielä ole syönyt yhtä hyvä leipää tai Eggs Benedictiä kuin Frenchiessä. Jos on dagen efter tai muuttokooma niin kuin minulla, energiatasot saadaan taatusti tasaisille leveleille ravintolassa.

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Frenchiellä on erilaisia konseptiravintoloita, mutta en ole käynyt muussa kuin Frenchie To Go -ravintolassa. Ravintoloitsija on tunnettu siitä, että hän yrittää uudistaa ranskalaista ruokakulttuuria tuomalla pöytään muutakin kuin tartarin. Näin ulkomaalaisen silmin Pariisiin mahtuisi vielä pari Frenchien kaltaista paikkaa, mutta tästä on hyvä lähteä.

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Avec Sofié blog l Frenchie Paris

Jos pidätte street foodista ja olette tulossa Pariisiin, niin Frenchie to Go olisi minulta suuri suositus. Ruoka on tosin tosi tuhtia, mutta onneksi Pariisissa kävelee kalorit helposti pois. Laittakaapa osoite 5 Rue du Nil, 75002 siis muistiin,  Frenchie on ihan kotikulmillani, niin samalla näette myös muut suosittelemani paikat : )