Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

perjantai 27. lokakuu 2017

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.


Liisa Ihmemaassa vai Sohvi häähumussa?

torstai 21. syyskuu 2017

Tiedän, etta nämä Etelä-Ranskan postaukset alkavat varmasti pursua silmistä ja korvista, mutta en gång till. Eller hur? Villa Rothschild on oma suosikkini kaikista paikoista ehkäpä maailmassa ja kun sinne menee, löytää itsensä jonkinlaisesta kuplasta josta ei kyllä mielellään halua pois. Kaikki on vaaleanpunaista, suihkulähteet tanssivat musiikin tahdissa ja vaikka on kyse turistipaikasta, rauhaa löytyy erilaisista puutarhoista.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Villa löytyy Cap Ferratin niemeltä ja villa on kuulunut aikoinaan Rothschildin perheelle, mutta on sittemmin säätiöity. Tällä hetkellä villaa tosin yritetään myös myydä, mutta toivon, että tuleva ostaja pitää villan samanlaisessa käytössä, jotta sinne pääsisi turistit myös nauttimaan palan taivaasta eikä sitä otettaisi vain yksityiskäyttöön. Sormet ja varpaat ristiin.

Kesän ajan käytännössä vähintään joka lauantai villassa vietetään häitä ja saan nauttia viikonloppuisin ilotulituksesta, joka alkaa iltaisin klo: 23. Ikinä en tosin aiemmin ole osunut siihen aikaan villalle paikalle, jolloin henkilökunta laittaa puutarhaa ja villaa hääkuntoon. Kävimme Charin kanssa hyvään aikaan paikalle ja pääsimme osaksi häävalmisteluja. Jos joskus niin nyt oli sellainen tilanne, että olisin voinut kuokkia häitä.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Puutarha on ihan mieletön ja sitä ympäröivä meri antaa villalle ihan oman tunnelman. Jos haluaisin järkätä meille vaikka 10-vuotishääpäivän, olisi villa ehkä unelmapaikkani. Tämän ihastukseni kyseistä paikkaa kohtaan ovat huomanneet myös villan työntekijät ja minulla on sinne myös kausikortti nykyään, jotta pääsen sinne vaikka joka päivä. Kuinka ihanaa?

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Usein puutarhassa ollessa ja ilotulitteitta katsellessa olen miettinyt monesti, että paljonko häät tai juhlat yleensä maksavat. Sain villan hinnaston tällä viikolla ja jos joku on kiinnostunut, voin mielelläni jakaa sitä eteenpäin. Villa on oiva paikka myös yritysjuhliin, joten aina ei tarvitse olla edes häistä kyse, vaan ihan mistä tahansa juhlista.


Grand hotel du Cap Ferrat – ikoninen hotelli jossa mieli lepää

tiistai 19. syyskuu 2017

Yksi Etelä-Ranskan lempipaikkojani on Cap Ferratin ikoninen Grand hotelli. Vien sinne kaikki vieraani vähintään teelle, sillä mikään käymistäni paikoista ei ole yhtä upealla paikalla mitä tämä klassikkohotelli. Charin lomaillessa Rivieralla, halusin vihdoinkin näyttää hänelle lempipaikkani, joka on niin terapeuttinen kokemus ihan vaikka iltateen tai kakkukahvien muodossa.

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Olen kirjoittanut useasti hotellista aiemminkin, mutta edelleen suosittelen teidän käyvän siellä. Tässä kohtaa tosin pitää muistuttaa, että hotelli menee talviajaksi kiinni ja aukeaa keväällä yleensä pääsiäisen aikoihin. Yleensä myös sesongin ulkopuolella öiden hinnat tippuvat jonkun verran, joten jos haluaa kokea kunnollisen elämyksen, kannattaa miettiä, vaikka pääsiäisviikonloppua näissä maisemissa.

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Hotelliin saa viedä myös lapsia ja heille on varattu myös oma leikkialue, joten pelkkien aikuisten hotelli tämä ei ole. Tässä kohtaa annan taas Ranskalle pisteet miten upeasti he yleensä tarjoavat palveluitaan myös lapsille. Hotellissa voi viettää myös häitä ja juhlia ja muutaman kerran olen osunut paikalle myös baby showereiden aikaan.

Avec Sofié blog l plaid blazer

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Vaikka olen varmasti Fifini kanssa hyvin tuttu näky hotellin porteilla, on olo joka ikinen kerta, niin maaginen kun saan kupillisen kahvia ja hyvässä lykyssä vielä kakkupalan sen rinnalle. Taustalla soi musiikki ja kukkaiset tuoksuvat nenässä. Vaikka välillä täällä Ranskassa olo ahdistaa, onneksi on tällaisia paikkoja missä pääsee hengähtämään.

Ylläni hotellilla on alkusyksyn kuumin trendikuosi, eli ruutu. Itse kun pidän bleisereistä, niin tämä trendi kuosien kera sopii minulle oikein hyvin. Yleensä harmaasta jakusta tulee mieleen 80-luku ja jonkinlainen elähtänyt tai virastomainen  fiilis, mutta onneksi tällä hetkellä näkee niin inspiroivia asukokonaisuuksia rakennettuna jokseenkin tylsän vaatekappaleen ympärille.

Blazer / Zara

Top / Mango

Shorts / Mango

Flats / Chanel

PS. Grand Hotel näkyy esimerkiksi postauksessani Liian hyvä palvelu ja suomalainen vaatimattomuus.