Uusi koti ja juustolautanen

maanantai 20. marraskuu 2017

Täällä ollaan uudessa kodissa ja asunto vihdoinkin alkaa näyttämään jo hieman nimenomaan kodilta. Otin viime viikolla ihan kunnolla aikaa, että sain suurimman osan tavaroista heti pois jaloista. Se on helpompi laittaa kaikki saman tien paikoilleen kuin että jättää laatikoita kuukausiksi purkamatta. Kai minulta joku feng shui menee pois paikoiltaan, jos en saa kaikkea heti järjestettyä.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Viime viikko oli aikamoinen tehoviikko, mutta kaikki saimme tehtyä muuttomiesten avulla ja kaikki meni hyvin. Mikään ei sen suuremmin mennyt rikki muuttoauton kuormassa. Näin jälkikäteen olen tosin onnellinen, että pakkasin astiani itse. Minulla oli alkuperäiset laatikot jokaiselle kipolle ja kupille, joten pystyin olemaan rauhallisin mielin, että kaikki astiani tulevat turvallisesti perille.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Mitään sen suurempia huonekaluostoksia meidän ei edes tarvitse tehdä, vaan kaikki huonekalumme sopivat kotiin todella hyvin. Vihdoinkin meillä on tilaa kaikille huonekaluillemme ja tavarat pääsevät oikeuksiinsa paremmin tässä kodissa kuin Pariisissa.

Ostin Flossin Arco -valaisimen aikoinaan sillä ajatuksella, että joskus asuisimme tällaisessa avarammassa kodissa jossa valaisin pääsisi oikeuksiinsa ja nyt sellainen koti on vihdoinkin löytynyt. Ainoa isompi huonekaluhankinta tuleekin olemaan pieni kahdenistuttava sohva Arcon alle ja takan eteen.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Thonet-tuolini eivät ole myöskään olleet käytössä Pariisin kodissa, mutta nyt ne pääsevät paremmin osaksi sisustusta Kartellin Ghost-tuolien kavereina. Kolme vuotta sitten en ollut ihan varma pidänkö niistä vai en, mutta nyt en kyllä näkisi tässä tilassa muita tuoleja kuin nuo käyräjalkaiset Thonet- tuolini. On hassua miten samat huonekalut näyttävät niin erilaisilta uudessa tilassa.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Meillä asuu Amsterdamissa paljon ystäviä ja viikonloppuun mahtui paljon myös kavereiden näkemisiä, illallisia ja pikaisia kotivierailuja. Eilen entinen esimieheni tuli meille sunnuntain juustolautaselle ja kuplivalle. Juuri viikonlopun kaltaisia hetkiä olen kaivannut Pariisissa ollessa, että voi kokkailla kotona ja nähdä ihmisiä myös arkena eikä pelkästään juhlassa. Pariisissa elämä on hektisempää pidempien välimatkojen takia, mutta Amsterdamissa elämän rytmi on hyvin samanlainen mitä Suomessa, joten aikaa jää myös vapaa-aikaan.

Instagramissa keittiöstä onkin vilahtanut kuva, joten tulen viettämään kotona varmasti paljon enemmän aikaa ruokaa laittaen kuin ravintoloissa istuen. Kodin toimivuus on juuri se asia mitä olen toivonut niin kauan. Pariisissa elämä oli kodin ulkopuolella, Amsterdamissa se on samalla tavalla kotona mitä Suomessa ja sen takia täällä koteihin ja sisustukseen panostetaan samalla tavalla mitä meillä pohjoisessa.

Mieheni ei ole koskaan asunut Euroopassa maassa, joka olisi Suomen kaltainen maa. Kun hän on nyt tässä parissa päivässä huomannut, että miten jopa sunnuntaina paketteja toimitetaan tai jos tilaa jotakin illalla ennen 23, on se kotiovella seuraavana aamuna 8:lta. Tai että jos kortti ei toimikaan kaupassa, annetaan Kartellin tuolit mukaan ja maksaa voi verkkopankin kautta kotona. Hollantilaiset ovat suomalaisten kanssa samanlaisia transactional-tyyppisiä, että kauppaa käydään ja vaihtoehtoinen tapa pitää löytää. Eilen mieheni ymmärsi mitä olin tarkoittanut sujuvuudella ja sillä, että ihmisiin luotetaan jopa design-liikkeessä sillä tavoin, että tavarat saat mukaan. Ei siis ole epäilystäkään, että minä en viihtyisi tässä maassa :)

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

PS. Kyselette usein kuvassa näkyvästä hopeisesta kiposta. Se on NYCin tuliainen ja Pottery Barnista :)


Matto- ja tuolikriisejä

maanantai 30. lokakuu 2017

Mitä tulee sisustukseen, taistelen itseni kanssa aika usein. Haluaisin pitää enemmän klassisista elementeistä, mutta sitten kumminkin päädyn aina modernimpien ja jollain lailla kylmien sisustusjuttujen pariin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen aika usein suhteellisen moderneissa hotelleissa, joista puuttuu ns. sellainen cozy-fiilis vai olenko tosiaan niin skandinaavinen, että pidän mieluummin puhtaista ja hyvin simppeleistä pinnoista.

Avec Sofié blog l Seletti Inception

Meillä oli kaksi vaihtoehtoa kodillemme. Toinen oli enemmän klassisempi ja tämä toinen aika todella moderni. Taistelin itseni kanssa, että kumpi olisi parempi, sillä jo kodin peruselementit vaikuttavat paljon siihen miltä koti tulee näyttämään. Kuten ehkä arvata saattaa, valitsimme modernimman ja jollain lailla ehkä jopa hieman hauskemman kodin. En tiedä miksi minulle tulee mieleen sirkus kodistamme. Ehkä se on, kun on keinu keskellä huonetta ja lasikatto tuomassa valoa. Kotimme on ollut aikoinaan ilmeisesti osa vanhaa koulua, joten olohuone löytyy myös vanhalta esityslavalta, jonne pitää kiivetä portaita pitkin. Eli jos puheita haluaa pitää, niille on myös lava.

Hyvin persoonalliseen, mutta ihanaan kotiin olemme siis muuttamassa. Mieheni rakastaa kaikkea hyvin erikoista, joten tämä koti oli nimenomaan hänen mieleensä. Minulle tärkeintä oli iso keittiö, valoisuus ja LATTIALÄMMITYS.

Avec Sofié blog l Suomiloma

Kun olen nyt katsellut tulevan kotini kuvia, olen ollut hyvin eksyksissä huonekalujen kanssa. Toisaalta sinne sopisi myös rustiikkiset yksityiskohdat, mutta pääpaino on kyllä aika modernissa sisustuksessa. Olen varmaankin taas kääntymässä Kartellin Ghost-tuoleihin. Minulla on niitä ollut jo kymmenen vuotta, mutta en ole niihin edelleenkään kyllästynyt ja ne sopivat niin hyvin tulevaan kotiin.

Avec Sofié blog Nespresso

Tiedostan tosin, että kodista tulee aika kylmä, jos sinne ei lisää myöskin hieman lämpöisyyttä tekstiilein ja sen takia olen sujauttamassa pöydän ympärille myös ainakin yhden Gubi:n samettisen Beetle -tuolin. Olen kyseisiä tuoleja ihastellut jo yli kaksi vuotta, kun näin ne ensimmäisen kerran kotikadun Hotel Bachaumont -hotellissa. Siitä asti olen samettituolia ihaillut, mutta kodin toinen päättäjistä ei niistä ole edelleenkään ollut oikein innoissaan.

Kotimme lattia on lakattu betonilattia, joten mattoja pitäisi lattioille löytää. Uskonkin, että aloitan samanlaiset mattokriiseilyt mitä blogikaimani Noora. K ja Home via Laura. Matot ovat ainakin itselleni jotain sellaista mihin oma sisustusintoni aina jollain lailla tyssää. Olen enemmänkin valaisin- ja istuinihmisiä. Tiedostan, että matot ovat todella tärkeä osa koko kokonaisuutta, mutta kun niiden valitseminen ja sovittaminen ovat niin hankala osa koko rumbassa. Se on varmasti yksi syy miksi meillä ei ole mattoja.  Nyt tosin uudessa kodissa niitä pitäisi olla tuomassa hieman kotoisuutta.

Avec Sofié blog l Raparperipiirakka

Enää kaksi kokonaista viikkoa, niin olen uudessa kodissamme ja sitten vihdoin näette pienen ripauksen tästä tulevasta valoisasta ”sirkuksesta”. Blogin takia on myös ihanaa, että valoa riittää kodissamme, sillä lasikatto takaa sen, että valo pitäisi olla saatavilla myös pimeimpänä vuodenaikana. Blogin pitäminen marras- ja joulukuussa ilman valoa on aika haastava, joten nyt pitäisi olla parhaat mahdolliset puitteet valoisille kuville pimeimpänä vuodenaikana :)


Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

maanantai 09. lokakuu 2017

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.