Beautiful business in Bulgaria & InvestEU

sunnuntai 02. heinäkuu 2017

Tämän kesän ja koko blogihistoriani yksi mielettömimmistä yhteistöistä on ollut yhteistyöni InvestEU:n kanssa. Yhteistyöstä tarkemmin kerroin toukokuisessa Kesä Unelmalähettiläänä -postauksessani. Nyt kesäkuun aikana yhteistyö konkretisoitui ensimmäisellä työmatkalla Bulgariaan unelmien täyteiselle ruusupellolle.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Ruusuöljyä valmistava yritys, INA, on täysin perheyritys ja perheen pellot löysivät takaisin omistajille sosialistisen ajanjakson jälkeen. Aluksi perhettä pelotti jättää päivätyöt ja hypätä tuntemattomaan. Tänä päivänä perhe on täyspäiväinen yrittäjäperhe ja ruusujen lisäksi heiltä löytyy pelloilta laventeleita sekä kurpitsaa. Vuosittain he tuottavat 50 kg ruusuöljyä ja 4000 kg laventeliöljyä.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Tämän ensimmäisen matkani tarkoitus oli tutustua nimenomaan ruusuöljyn tuotantoon ja bulgarialaiseen pienyrittäjyyteen. Minulla ei ollut sen suurempaa taustatietoa ruusuöljystä ennen kuin menin Bulgariaan, joten kaikki oli käytännössä uutta ja kiehtovaa.

Ajoimme Sofiasta maaseudulle noin kahden tunnin ajan ja koko automatkan sain ihailla mitä kauneinta ja vihreintä maaseutua. Vasta oikeastaan, kun poistuimme kaupunkialueelta, ymmärsin miten maatalous ja pientilat ovat edelleen todella suuri elinkeino Bulgariassa. Keskustellessani tosin perheen kanssa, ymmärsin sen vielä paremmin. Tapasin myös perheen ystävän, joka viljeli luomiviinejä, joten pääsin kiinni pienyrittäjyyteen monelta kantilta.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Perheen äiti oli ollut perustamassa luomusertifioitujen tuottajien yhdistystä aikoinaan Bulgariaan ja silloin luomutuottajia oli maassa vain 8. Nyt luomutuottajia on tuhansia ja luku vain kasvaa koko ajan. Perheen ruusuöljyä tuotetaan sekä luomuna, että normaalina öljynä. Perhe ei myy öljyä oman tuotemerkin alla, vaan suurin osa öljystä menee Ranskan kosmetiikkateollisuudelle.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Perheellä on oma tislaamo, johon InvestEU on investoinut kertakorvauksella, jotta perhe pystyi hankkimaan myös luomutuotantoon tarvittavat välineet. Tällä hetkellä perheellä on niin luomu- kuin normaalia tuotantoa, mutta suuren luomuliikkeen myötä ekologisen öljyn tuotannon kysyntä on nimenomaan kasvussa juurikin kosmetiikkateollisuudessa. Täten EU:lta saama avustus on ollut erittäin tärkeä INA:n kasvun kehityksen kannalta.  Varsinkin se on tärkeää tällä hetkellä, sillä kun Ranska on menettänyt laventelisatojaan monena vuotena peräkkäin, ovat Bulgariasta tulleet eteeriset öljyt paikanneet kosmetiikkateollisuudessa olleen loven. Bulgaria onkin kasvamassa Euroopan isoimmaksi laventeliöljyn tuottajaksi ja INA:n perustaja näkee, että nimenomaan luomutuotanto silläkin saralla on suuressa kasvussa.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Muistatte varmaankin ne violetit kuvat Ranskan laventelipelloilta, jotka otin viime kesänä? Sellaisia peltoja näkyy loppukesästä myös Bulgariassa. Vielä ei pellot olleet violetteja, vaan vaaleanpunaisia ruusuista, mutta loppukesästä pellot ovat yhtä violetteja mitä Provencessa.

Ruusuöljyä on nimenomaan ruusujen terälehdissä ja keruuaika on toukokuun lopusta kesäkuun alkuun. Ruusujen lehdet pitää kerätä ennen paahtavaa aurinkoa, joten keruuaika on aikaisin aamulla aina puoleenpäivään saakka, sillä iltapäivänä öljy valuu ruusun lehdistä varteen. Itse ruusulajikkeita on todella paljon, mutta ruusuöljyä tuottavat ovat Syyrialaisia Damascucsen ruusuja. Kaikista ruusuista ei siis voi valmistaa ruusuöljyä. Bulgarian ohella esimerkiksi Turkki ja Syyria ovat ruusuöljyn tuottajamaita.

Beautiful Business

Varsinkin Helsingissä kävellessä kadun kulmissa näkyy romaneja kerjäämässä ja välillä kuulee todella ikäviä lauseita heihin liittyen. Usein kumminkin unohdetaan miten he ovat järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan uhreja. Toki asenteissa ja elämäntyyleissä voi olla eroja, mutta usein unohdetaan se isompi kuva katukuvien tieltä.

Kun näin romaneja pellolla töissä, kysyin heti, että onhan nyt kaikki verot ja työmaksut maksettu. Ja ne olivat. Ruusuöljyn tuottajalla oli todellakin beautiful business – kuka nyt ei ruusujen parissa haluaisi olla töissä sekä hän omalla esimerkillään yrittää saada romaneja pois kadulta ja osaksi yhteiskuntaa. Olin todella herkistynyt – näille kauniille pelloille nämä ihmiset olivat tervetulleita ja heistä pidettiin huolta. EU tukee myös paljon ihmiskaupan torjumisen sekä romanivähemmistöjen suojelemisen edistämiseksi ja sen takia INA:n toiminta on monella tapaa esimerkillistä ja inspiroivaa.

Avec Sofié blog l InvestEu in Bulgaria

Vaikka yrityksen koko ajatus liittyi kauneuteen, hienointa tässä oli se, että ihmiset otettiin mukaan yhteiskuntaan ja normaalin työntekoon. Pidempiaikaiselle työntekijälle perhe oli myös vuokrannut maita ja hän oli voinut aloittaa oman yritystoiminnan perheen kautta. Perhe halusi näin turvata työntekijöiden tyytyväisyyden, sitoutumisen sekä sen, että he pysyvät työnteossa ja poissa ihmiskaupan harmaalta alueelta.

Tämä matkani Bulgariaan yhdessä InvestEU:n kanssa oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avaava ja olen äärettömän onnellinen, että saan viettää kesäni unelmalähettiläänä. Tämänkaltaiset blogiyhteistyöt ovat itselle niin äärettömän rikastuttavia, kun oppii koko ajan uutta, sekä pääsen kertomaan teille uusista mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä, sekä myös avaamaan omat silmäni niin monelta kantilta.

 


Elämäni aakkoset ja tärkeät asiat

perjantai 30. kesäkuu 2017

Viime aikoina blogissa on ollut vähän synkempiä aiheita, niin ajattelin keventää tunnelmaa hivenen. Blogini ei ole synkistelyä varten, vaikka tosin tärkeistä ja ei niin iloisista asioista on myös hyvä puhua. Kiitos siis teille, että olette aktiivisesti osallistuneet keskusteluun minun kanssani. Nyt tosin vähän kepeämpiin aiheisiin ja elämäni aakkosiin.

Aamut ne vain ovat minun lempiaikaani. Välillä toki olisin iloinen, jos voisin nukkua hivenen pidempään, mutta en rakasta mitään niin paljon kuin aikaisia aamuja. Niissä on joku taika, jota en osaa selittää. Kun aamu lähtee tehokkaasti käyntiin, on tämä lady yhtä hymyä koko loppupäivän.

Banaani. Maailman paras välipala ja ehkä aliarvostetuin hedelmä.

Avec Sofié blog l Something about me

Chicago on yksi lempikaupungeistani Yhdysvalloissa. Se oli myös ensimmäinen paikka, jonne ikinä matkustin yksin. Suuri suositus jenkkilään matkaaville.

Design. Kun asiat on hyvin tehty, kestävät ne aikaa ja silmää.

Ethical leadership on tällä hetkellä kovasti pinnalla kaikkien Überien ja Amazonien ulostulojen jälkeen. Omasta kännykästä ei löydy enää Über-sovellusta, vaan vastaavanlainen sovellus jos tarvitsee autokyytiä. Toivoisin, että isot korporaatiot, ja miksi ei pienemmätkin yritykset, ymmärtäisivät, että kuluttajat ovat aika valveutuneita nykyään ja että Susan J. Fowlerin kaltaiset tapaukset, eivät jää huomiotta. Iso kiitos Susanille, että hän kirjoitti blogipostauksen, Reflecting on one very, very strange year at Über, eikä ottanut rahaa vastaan ollakseen hiljaa.

Avec Sofié blog l Something about me

Fifini, eli autoni. Jouduin ostamaan Fifin Luxembourgiin, mutta jos jotain jäi käteen, niin ajotaito. Nyt Fifissä on melkein 8000 kilometriä enkä olisi ikinä uskonut, että ajan ihan kuin paikallinen Etelä-Ranskassa. Ehkä ajotyylini sopii sittenkin paremmin tänne kuin Suomeen :D

Gardening. Olen löytänyt tänä kesänä sisäisen puutarhurini ja keulin armottomasti saavutuksillani. Pari juttua we have lost, mutta suurin osa on hengissä ja kasvaa kovaa vauhtia. Tässä taloudessa pidetäänkin tällä hetkellä parempi huoli kasvimaasta kuin itse asukkaista ja jopa mieheni kävi ostamassa erilaisia vitamiineja sitruunapuilleen. Gardenista life- better life.

Avec Sofié blog l Something about me

Husband -sanaa olen saanut harjoitella aika päivälleen puoli vuotta. Minulla on maailman ihanin mies, joka on vaan niin kertakaikkisen huomaavainen ja ystävällinen. Jokaisesta päivästä hänen kanssaan olen niin kiitollinen.

Ihosta huolehtiminen on minulle tärkeää. Ihon kosteuttaminen on minulle kuin uskonto. En meikkaa orjallisesti, mutta ihostani pidän äärettömän hyvää huolta purkkiarmeijani kanssa.

Jäätelö ei ole kylmällä säällä minun syötäväksi tehty, mutta näin helteellä kylläkin. Tällä hetkellä haaveilen omasta jäätelökoneesta, jolla voisin testailla kaikkia ihania raikkaita, terveellisiä ja luonnollisia makuja.

Kävely. En tiedä mitään niin ihanaa kuin vain kävellä paikasta toiseen. Kävelen viikossa varmasti 50km tai enemmän ja sen takia en voisi ikinä ajatellakaan muuttavani kaupunkiin, jossa joutuisi olla autolle uskollinen. Tämä on yksi syy miksi en voisi nähdä itseäni asuvan Yhdysvalloissa.

Lakanat ovat minulle jollain lailla todella tärkeitä. Niitä ostelen enemmän kuin ehdin edes käyttää. Tästä tulikin mieleen, että The White Companylla on kesä-alet. Eli lakanaostoksille lompsis!

Magnesium on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Huomaan usein tosin, että jalkani kramppaavat iltalenkin tai korkokengillä kävelyiden jälkeen, joten luulen tarvitsevani enemmän magnesiumia mitä saan. Ostin luontaistuotekaupasta hetki sitten japanilaista nigaria, jota liuotetaan veteen. Toivon tämän auttavan myös muihin pulmiin, jota huomaan magnesiumin puutteesta johtuvaksi.

Avec Sofié blog l Something about me

Neck on mieheni tiimin lempinimi minulle. Kuulemma hänen päänsä ei käänny jos ”the neck” ei ole sanonut mielipidettään asiasta. Kuulen lähes päivittäin conf calleissa sivukysymyksen; ”how’s the Neck doing?” Ilman kaulaa, kun se pää ei käänny. Mies on perheen pää, mutta ilman kaulaa sillä ei tee mitään :D

Ovenkahva on jotain sellaista mitä Pariisin asunnostamme puuttuu useasta huoneesta. Viime viikolla siellä ollessani, paiskasi tuuli oven kiinni ja jäin makuuhuoneeseen lukkojen taa. Ei ollut puhelinta, ei tietokonetta. Piti vain päättäväisesti alkaa huudella apua sisäpihalta ja sopertaa ranskaksi, että mikä on tilanne. Onneksi talonmiehemme oli kotona ja turvalukko pois päältä, niin hän pääsi kotiimme sisään ja minä juhannuksen viettoon. Ensi kerralla, kun olen Pariisissa, teippaan lukot sisälle, sillä aikamoisen slaagin meinasin saada kun 20 minuuttia yritin epätoivoisesti avata ovea.

Penguin on mieheni nimi minulle. Hän taisi sanoa sen jo ensimmäisellä treffeillä, koska pidän kalasta, mustavalkoisuudesta ja asun kylmässä maassa. Eli kotona olen pingviini, en Sohvi.

Quinoa eli kvinoa on löytänyt meidän melkein jokapäiväiseen ruokaan pysyvästi. Kvinoa on mitä ihanin lisäke ja pitää nälän loitolla kauemmin.

Riviera – mitäpä muuta. Aurinko paistaa 300 päivää vuodessa ja meri on sininen. Ei sitä paljoa muuta ihminen tarvitse ollakseen onnellinen.

Avec Sofié blog l LV Sunscreen

Samppanja, jolle olen tosin tullut yliherkäksi vuoden sisällä. Kuinka ironista, että kaikki mitä rakastin, on minulle tällä hetkellä pannassa. Ei viiniä, rapuja, samppanjaa, suklaata tai munakoisoa histamiinin yliherkkyyden takia. Minulle ei sovi lause, ”jos otat, et aja” vaan ”jos otat, et nuku”. Tätä joudun ikävästi selittelemään useasti, koska ihmiset luulevat minun olevan raskaana, kun sen syö mereneläviä tai juo alkoholia. Olen vain alkanut pelkäämään viiniä ja rapuja ihan kauheasti kun saan niistä niin hirvittäviä oireita.

Täsmällisyys. En kestä sitä, jos joku on myöhässä. Minusta se on toisen epäkunnioittamista, jos sovitaan tietty aika ja joku ei tule paikalle silloin kun on sovittu. Ymmärrän toki pienet myöhästelyt, mutta en 30 minuutin.

UV-säteily. Sitä kannattaa seurailla päivittäin. Omasta iPhoensta ainakin näkyy, miten se kehittyy ja muuttuu. Tänään se on täällä jopa 8 keskipäivällä, joten kertoimia pitää lisätä iholle, jos aikoo olla ulkosalla.

Vaasa – kaupunki, jossa opiskelin ja asuin monen monta vuotta. Niin paljon sain.

Well-beign on kokonaisvaltainen juttu ja sen vain itse tietää milloin voi hyvin. Itse voin parhaiten, jos syön kevyemmin klo:16 jälkeen ja jos saan paljon raitista ilmaa. Pitää kuunnella itseään ja omaa kehoaan, eikä toisten.

meXico. Jouduin nyt huijaamaan vähäsen, mutta en löytänyt mitään X-kirjaimella alkavaa sanaa. Mexico on oma lempparimaani ja haluan mennä sinne ensi talvena uudestaan. Tulum ja Mexico City veivät kyllä ison palan sydäntä aivan totaalisesti, joten matkakuume on koko ajan päällä.

Avec Sofié blog l Summer salad

Ystävät – mitään en niin paljon maailmassa arvosta kuin upeita ladyja ja miehiä elämässäni. Moni on viettänyt elämässäni kauan ja olen onnekas, kun minulla on ystäviä eri elämänvaiheilta. Kaikki yhtä tärkeitä ja rakkaista, jotka opettavat elämästä ja myös itsestä koko ajan niin paljon lisää.

Zürich – ihana kaupunki jossa vielä joku päivä asun. Joku voisi sanoa sitä tylsäksi kaupungiksi Pariisin jälkeen, mutta minä jollain rakastan tylsyyttä ja täyttä järjestystä kaaoksen sijaan.

Åland – mikä ihanin kesän viettokohde.

Äidinkieli on ihan äärettömän tärkeä asia. Oman kielen kautta ymmärtää omaa kulttuuria niin paljon paremmin, kuin sitä vertaa esimerkiksi toiseen puhuttuun kieleen. Nyt kun esimerkiksi puhun ranskaa enemmän, ymmärrän ranskalaisia paremmin mitä kolme vuotta sitten. Kielet ovat kokonaisvaltaisia rikkauksia, jota kukaan ei voi ottaa sinulta pois. Voit vain lisätä niitä itse.

Öljyt. Niitä pitää olla, jos jonkinlaisia niin keittiössä kuin kylppärissä. Meiltä löytyy avokado-, pistaasi-, oliivi- , seesam – ja auringonkukka – öljyä keittiöstä ja vaikka mitä kylpyhuoneesta. Öljyjä kannattaa syödä kuin myös ravita ihoa ulkoisesti. Kun näkee täällä tai italialaisia vähän vanhempia ihmisiä, näyttää heidän iho niin upealta ja nimenomaan öljyllä ravitulta.

 

 


Tarina rintasyöpätaistelusta

keskiviikko 28. kesäkuu 2017

Kuukausi sitten sain kutsun suljettuun Facebook-ryhmään ystävältäni. Tiesin ”How is she” -ryhmän sisällön, vaikka se olikin hollanniksi. Ystäväni oli sairastunut toisen kerran kuuden vuoden sisään rintasyöpään. Hän halusi ryhmän kautta jakaa tietoa omasta voinnistaan sekä myös ehkä valveuttaa meitä muita millainen taistelu on taas edessä.

Avec Sofié blog l Paris Lately

Näimme viimeksi pääsiäisenä ja kaikki oli mitä ihanimmin. Talon remontti oli tehty, kesä oli edessä ja uudet työkuviot mielessä. Tähän energiseen perhekuvaan ei kuulunut tämän kaltainen kutsumaton vieras. Ja kun se vieras tuli taas uudelleen.

Käyn vähintään kerran vuodessa gynekologisissa tutkimuksissa. Tiedän, että kai sitä väliä voisi vähän pidentää, mutta tuleepahan tsekattua, että kaikki on kunnossa. En tosin kertaakaan ole käynyt kunnollisessa mammografiassa, jossa kaikki skannataan kunnolla. Tiedän, että pitäisi ja Suomessa ollessa minun piti mennä, mutta en vain kertakaikkisesti ehtinyt.

Eilen alkoi ystäväni hoito ja saimme nähdä surullisia hoitokuvia koko päivän ajalta sairaalasta FB:n kautta. Ryhmässä on noin 100 ihmistä ja voimme virtuaalisesti tsempata ystäväämme ja nähdä miten hän voi ja miten hoito etenee. Jos joku etsisi hyvää awarness-kampanjaa rintasyövästä, tämä ryhmä olisi juurikin sellainen. Totuudenmukainen sivu, jossa koko perhe jakaa kuvia ja omia fiiliksiään tilanteesta.

Kun olin Suomessa, kummitätini suositteli minun menevän 3D mammografiaan, jossa hän oli juuri itse käynyt. Eiliset kuvat taas nähtyäni ja viestit lukeneena, tulin hieman vihaiseksi itselleni. Miksi en ottanut hetkeä ja mennyt käymään kuvauksessa. Lupaan, että tämän kesän aikana menen.

En tiedä kuinka usein olisi hyvä käydä mammografiassa, mutta haluaisin nyt muistuttaa, että ensi kerralla, kun olette menossa gynelle, kysykää jos hän voi samalla tutkia rintanne. Pienikin tutkimus on parempi, jos ei ole 3D-laitetta lähellä.