Päivälleen kaksi vuotta sitten laitoin repun selkään ja lähdin kohti Aasiaa. Ensimmäinen pysähdykseni oli Hong Kongissa, josta jatkoin muutaman päivän jälkeen Kuala Lumpuriin. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä Kuala Lumpurista ennen kuin menin sinne. Vaihtokohdetta miettiessäni halusin mennä jonnekin sellaiseen paikkaan, jonka kulttuuri olisi minulle täysin vieras.

Islamin läsnäolo ja muslimien kulttuuri ja tavat tuntuivat aluksi hieman vierailta, mutta lopuksi kaikkeen tottui. Malesian muslimit ovat  länsiystävällisemmästä ja modernimmasta päästä, joten  heidän tapansa elää ei ulkoisesti poikennut juurikaan minun tavastani elää. He pukeutuivat suhteellisen nykyaikaisesti ja värikkäästi, ainoastaan hiukset oli peitetty.

Asuimme ihan Kuala Lumpurin keskustassa ostoskeskus Time Squaren  yhteydessä. Time Square on suhteellisen iso ostoskeskus ja sieltä löytyi melkein ihan kaikki tarvitsemani; pankit, postit, ravintolat, ruokakaupat ja vaatekaupat. Itse asuimme 29 kerroksessa, joten saimme nauttia hulppeista näkymistä kaupungin yli.

Kuala Lumpur on suhteellisen pieni kaupunki ja jos vertaan sitä esimerkiksi Bangkokiin, on Kuala Lumpur siistimpi, pienempi ja selkeämpi. Keskustan alueella joka paikkaan voi kävellä, mutta skytrain mahdollisuus on myös olemassa. Taksit ovat edullisia ja niillä kuljimmekin kouluun joka aamu.

Kuala Lumpurin keskusta koostuu käytännössä ostoskeskuksista. Melkein kaikki ravintolat on keskitetty ostoskeskuksiin, eli siis mitään kävelykatuja ei juurikaan ole. Pavilion oli ostoskeskuksista suosikkini. Sieltä löytyi länsimaiset vaatemerkit; Zara, 21Forever, Massimo Dutti, TopShop… Muutenkin Pavilion oli minun mieleeni, sillä siellä oli ihan todella hyvä food court, Foodrepublic. Alimmassa kerroksessa oli maailman ruokatarjonta esillä, joten jokaiselle varmasti löytyi jotakin syötävää. Useimmiten valitsin lautaselleni lohi teppanyakia tai sushia.

Olen aiemmin kertonut teille ravintolasta nimeltä Gonbei. Jos menette Kuala Lumpuriin, on Gonbeissa pakko käydä! Gonbei sijaitsee Marriot hotellin yhteydessä olevassa ostoskeskuksessa, Strahill Galleryn relish-kerroksessa. Marriot on aivan Pavilionin pääsisäänkäyntiä vastapäätä.

Koti-ikävää kävin välillä lievittämässä KLCC:n tai Pavilionin ruokakaupoissa, jotka vastasivat vähän meidän Stockmannin Herkkua. KLCC on ostoskekus, joka sijaitsee kaksoistornien alla. KLCC myy  ostoskeskuksista eniten luksustuotteita ja on ehkä se kaikkein hienoin. Ostoskeskuksen alakerrassa on myös akvaario.

Kävimme myös usein Little Indiassa, jossa oli muutama hyvä intilainen ravintola. Yhden nimi oli ainakin ABC. Little India poikkesi täysin keskustan melskeestä ja toi kivaa vaihtelua länsimaiseen menoon.

Teen aika paljon koruja ja yritin kauan etsiä helmiä ja muita korujen osia Kuala Lumpurista. Viimeisellä viikolla olin yksin Little Indiassa ja näyttelin helmiä miehelle ja yritin kysellä, että mistä niitä saa. Mies työnsi minut taksiin ja hetken kuluttua löysin itseni GM Plazalta. Helpoiten sinne pääsee ottamalla monorail/skytrain Chow Kittiin. GM Plaza on betoninen rötiskö, joka ei kyllä houkouttele sisään, mutta jos koruja tekee, niin kannattaa ihmeessä vaivautua sisään.

China Townissa kävin muutaman kerran, mutta siellä ei nyt oikeastaan myydä kuin kopioituja tuotteita. China Townin läheisyydessä on paljon myös hostelleja ja muita halpoja asumuksia. Jotkut kehuivat myös China Townin ravintoloita.

Jos haluaa syödä paikallista hyvää ruokaa niin kanattaa suunnata Jalan Alorille. Katu sijaitsee ihan keskustassa ja on täynnä ulkoilmaravintoloita. Vaikka ulkoapäin ravintolat eivät näytä viiden tähden ravintoloilta, on ruoka todella hyvää.

Tässä nyt jotain vinkkejä. Nyt onkin teidän vuoro sitten kysellä, jos on jotain sellaista mistä haluaisitte tietää jotakin. Minun Kuala Lumpurin kuvat ovat valitettavasti toisella kovalevyllä, joten ihan hirmuisen kattavaa kuvapakettia en tällä kerralla voinut teille tarjota.

Olette toivoneet  vähän kattavampaa tietopakettia Borneon matkastani joten tässä sitä nyt tulee. Ennen kun lähdimme Aasiaan minulla oli yksi paikka jonne halusin välttämättä mennä, Borneo. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti mennä kilpikonnasaarille katsomaan kilpikonnien ensimmäistä vaellusta hietikolta mereen, mutta tiukan aikataulun takia se jäi seuraavaan kertaan. Olitte kirjoittaneet Kaukokaipuu-postaukseeni paljon kysymyksiä Borneoon liittyen, joten jos teille tulee vielä enemmän kysymyksiä mieleen, niin autan mielelläni :)

Lensimme Air Asialla Kuala Lumpurista Kota Kinabalulle, koska halusimme valloittaa Kaakkois-Aasian huipun, Mount Kinabalun. Lentomme oli myöhään perillä, joten ensimmäisen yön yövyimme Air Asian hotellissa, mikä sijaitsi Kota Kinabalun keskustassa. Seuraavana aamuna vuokrasimme itsellemme auton kuskeineen. Automatka Kota Kinabalusta vuoren juurelle kesti noin kaksi tuntia. Vuorelle kiipeäsmisestä voitte lueskella tarkemmin täältä.

Kun vuorikiipeilystä oli selvitty palasimme takaisin Kota Kinabaluun. Kota Kinabalusta nappasimme sisäisen lennon Tawaun kaupunkiin. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin olisin halunnut mennä bussilla Tawauhun muutaman pysähdyksen kautta. Tuntui, että Borneolla olisi ollut niin paljon tekemistä ja näkemistä. Seuraavalle kerralle jäi muun muassa Mulu Park, viidakkoretki ja kosken lasku.

Kun saavuimme Tawauhun otimme taksin kohti Sempornan kaupunkia. Itse Tawausta tai Sempornasta minulle ei jäänyt minkäänlaista kuvaa, sillä emme edes pysähtyneet niissä kunnolla. Sempornasta otimme lautan kohti Singamataa. Singamata on “hostelli”, mikä on rakennettu veden päälle ja on ensisijaisesti tarjoitettu sukeltajille. Singamatalta rannikolle oli noin 20 minuutin venematka.

Tulin vuorikiipeilyn jälkeen todella kipeäksi. Asuinpaikkamme ei ehkä ollut sen takia paras mahdollinen, sillä Singamatasta ei päässyt mitenkään muuten pois, kuin veneellä. Olin myös ihan täysin riippuvainen siellä tarjottavasta ruoasta, sillä mitään muuta ravintolavaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Muutenkin jo tukalaa oloani myös pahensi se, ettei Singamatassa ollut ilmastointia. Onneksi parannuin nopeasti ja pääsin nauttimaan Borneosta kaikin mahdollisin tavoin :)

Muuten paikka oli ihan mielettömän upea ja ainutlaatuinen, sillä merenelämää pystyi seuraamaan terassilta tai hyppäämällä veteen kalojen sekaan. Keskelle merta oli myös rakennettu pieni keidas, jonne oli laitettu riippumattoja. Keitaalle pääsi ainoastaa uiden, joten ennen kuin pääsi ottamaan nokkaunia riippumattoon, niin piti tehdä pieni uintireissu. Tällaisten seikkojen takia Singamata oli aivan ihana paikka yöpyä. Joskus pitää luopua kaikista modernin maailman hienouksista kokeakseen jotain ainutlaatuista.

Borneolla moni asia on luonnon takia aika säädeltyä. Borneon luonto on niin ainutlaatuinen ja vielä suhteellisen koskematonkin, joten Borneolla ollaan aika tarkkoja monestakin asiasta. Tietyille saarille pääsee vain päiväksi käymään eikä yöpyminen hienoimmilla paikoilla ole mahdollista. Jos pitää sukeltamisesta ja haluaa mennä kuuluisalle Sipadanin saarelle, niin sukellukset pitää yleensä varata kuukausia ennen. Joitakin peruutuksia voi tulla, mutta varaus on hyvä tehdä etukäteen. Juurikin luonnonsuojelun takia Borneo on hivenen kalliimpi kuin muu Aasia.

Borneolla ollessamme kävimme kahdella saarella, Sibuanilla ja Mabulilla. Sibuan on tarkoitettu vain päiväretkiä varten, mutta Mabulilla on  mahdollista yöpyä. Sipadanilla on päiväkiintiö sukeltajille ja 2 vuotta sitten se oli 150 sukeltajaa päivää kohden. Sipadanilla ei ole enää mahdollista yöpyä.

Paluumatka alkoi taksimatkalla Sempornasta Tawauhun. Tawausta otimme lennon kohti Kuala Lumpuria ja lentomatka kesti tasan kolme tuntia. Lensimme kaikki Aasian lentomme Air Asialla ja näin lentopelkoisena täytyy sanoa, että koneet ja palvelu olivat ihan ensiluokkaisia.

Luulin Borneon olevan todella alkeellinen paikka, mutta Borneo yllätti minut täysin. Tottakai jotkin asiat olivat ihan alkeellisella tasolla, mutta yllätyksiäkin osui matkan varrelle. Borneon liikenne oli todella rauhallista ja tiet olivat loistavassa kunnossa. Oli myös ihana huomata, ettei läheisempään kaupunkiin ollut ihan hirmuinen matka, mutta silti ihmiset asuivat paljon mielummin pienissä majoissaan kuin kaupungeissa. Toivoisin, etteivät suuret turistimassat löytäisi Borneota, sillä Borneo on minun maanpäällinen paratiisini.

Borneolla pääsi sellaisiin maisemiin joita yleensä näkee vain lomaesitteissä. Borneon maisemat eivät tosin muuttuneet paikan päälle päästessä. Hiekka oli valkoista, vesi turkoosia eikä aurinkovarjojakaan näkynyt missään. Muutaman kerran olen ollut todella pettynyt joihinkin matkakohteisiin joista olen nähnyt upeita kuvia ja kuullut suurta hehkutusta. Sitten kun olen kyseiseen paikkaan päässyt on ranta ollut täynnä veneitä ja aurinkovarjoja. Onneksi näin ei ainakaan minun kohdallani Borneon suhteen käynyt. Toivottavasti Borneolla pidettäisiin kiinni luonnonsuojelusta ja tiukista kiintiöistä, jotta luonto säilyisi koskemattomana ja kauniina.

Kuvat olen napsinut Sumatralta, Malesiasta ja Thaimaasta

Olen käynyt tässä vaihto- ja reissukuviani läpi ja minut on vallannut ihan ääretön kaukokaipuu. Tunne siitä, että on kaukana kotoa olisi tällä hetkellä juuri se mitä haluaisin. Viimeksi kun lähdin reppuselässä maailmalle oli kädessäni rannetuki ja ympärilläni vesijuoksuvyö- ja kyllä, ihmiset kyselivät kovasti että mikä ihme ympärilläni oikein on.Haluaisin taas tuntea sen tunteen, että mikään ei ole suunniteltua ja puhelimen saa laittaa pois päältä.

Monet jotka eivät minua oikeasti tunne luulevat minun olevan vähän prinsessamainen ja aika mukavuudenhaluinen. “Ai, sä ootkin noin rento tyyppi” on lausahdus, minkä olen kuullut muutaman kerran. Tottakai myönnän sen, että tykkään välillä hemmotella itseäni erilaisilla jutuilla, mutta olen todella muuntautumiskykyinen. Osaan mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen.  Olen esimerkiksi pessyt junan lattiaa käsidesillä, jotta torakat antaisivat minun  olla edes hetken rauhassa. Kutsuin torakoita nimellä “Ari”, jotta ne tuntuisivat vähän mukavammille. Olen mielummin matkustanut 16 tuntia junassa Vietnamin halki kuin lentänyt saman matkan tunnissa. Olen makustanut niin auton lavalla kuin nukkunut öitä lentokentän lattialla. Myönnän myös, että ihan normaalia reippureissaajaa minusta ei saa, sillä muutaman kuukauden reissu on minunlaiselleni matkaajalla se maksimi. Ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat lähteä etsimään jotakin muuta kuin oravanpyörää, mutta itse kaipaan elämääni kumminkin rutiineja.Tällä hetkellä minulla ei  ole koulun takia mahdollista lähteä kauaksi aikaa kaukomaille, mutta joulun haluaisin viettää jossakin muualla kuin Suomessa.

Aiemmin olen näyttänyt kuvia paikoista, jossa vesi on turkoosia, hiekka valkoista ja aurinko paistaa kirkkaana taivaalta. Nuo yläpuolella olevat kuvat eivät välttämättä ole täynnä vaaleanpunaisia yksityiskohtia, mutta tykkään niistä silti. Elokuun 15 päivänä tulee tasan kaksi vuotta siitä kun lähdimme pidemmäksi aikaa Aasiaan. Olemme fiilistelleet reissua ystävien kanssa kuvien ja ruoan muodossa. Kaikille meille vaihtoaika on ollut jotakin ihan uskomatonta. Voimakkaimmat muistoni liittyvät vuorelle kiipeämiseen, tekisin sen uudestaan ihan milloin vain. Se oli samalla ihan hirvittävää tuskaa, mutta loppumetrit tuntuivat uskomattoman hyviltä. Tunnen itseni onnekkaaksi koska sain kokea niin mahtavia asioita ja tavata uskomattoman ihania ihmisiä. Joihinkin ihmisiin olen edelleen kontaktissa ja jotkut heistä ovat tulleet elämääni jäädäkseen. Olen myös yhteydessä professoriini, joka on alunperin ranskalainen, mutta on muutaman mutkan kautta löytänyt paikkansa Kuala Lumpurista.

Minulle oli oikeastaan ihan selvää, että minne haluaisin vaihtoon. Halusin kokea jonkin sellaisen kulttuurin, josta en tiennyt mitään. Kuala Lumpur oli tarpeeksi eksoottinen, mutta koti-ikävää oli myös mahdollista lievittää esimerkiksi paikallisessa Stockan Herkussa. Tottakai välillä ahdisti ja halusi kotiin, mutta näin jälkeenpäin mietittynä on matkalta tarttunut mukaan ne elämän oikeat timantit- muistot ja ihmiset. Paikan päällä ollessa ei oikein ymmärtänyt, että miten vahvaksi osaa omaa elämää matka tulisi ja kuinka paljon sitä oikeasti tulisi miettimään.  Joten jos mietit irtiottoa tai vaihtoon lähtemistä- älä enää mieti sitä, vaan lähde. Onpahan ainakin mummina tai vaarina jotain mietittävää. Kyllä niitä töitä kerkeää tekemään, lapsia saamaan ja taloja rakentamaan. Muistot ovat niitä asioita, jotka kantavat kauas- materia ei niinkään.