Olen niin onnellinen kun minulla on tämä Sohvin maailma ja te lukijani. Ette tiedä miten tärkeitä te olette minulle. Blogini on mahdollistanut niin monta upeaa juttua ja tuonut elämääni niin ihania ihmisiä. Ihmiset- ne kun ovat kaikista tärkeintä mitä on.

Yksi tällaisista ihmisistä on Pupulandian Jenni. Tutustuimme paremmin vuosi sitten Milanossa ja ne Italiassa vietetyt hetket teki meistä ystäviä. Kiitos Finnair <3 Jenni on yksi niistä harvoista ihmisistä joka puhuu enemmän kuin minä. Jennin kanssa kun on, niin sade lakkaa ympäriltä, kukat kukkii ja olo on kuin ranskalaisessa elokuvassa. Vähän sellaisessa Murakamin ja Jeunetin sekoituksessa. Vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte.

Juhlimme yksivuotista ystävyyttämme toissa iltana Töölön mummeleina. Asustelemme suhteellisen lähekkäin ja kävimme Anton & Antonissa leivosostoksilla. Suurina sokerihiirinä ei tietenkään syöty yhtä leivosta vaan kaksi per nassu. Olimme vaikeiden päätösten äärellä ja loppujen lopuksi jaoimme neljä leivosta kun emme osanneet päättää kumpi syö minkäkin. 

Jennin olohuoneessa on ihana taulu nimeltään Onnellinen Pilvi. Se kuvastaa ainakin tämän hetkisiä fiiliksiäni aika hyvin.  Aina ei kaikki elämässä mene ihan sen oman käsikirjoituksen mukaan, mutta muutama ajatus on hyvä pitää mielessä niinä vaikeinakin hetkinä. Yksi tällainen ajatus on: ”Once you stop chasing the wrong things, the right ones catch you.”

Siinä kortteja katsellessa tajusin, että minä haluan itselleni myös kortit, mutta seinälleni kehyksiin. Niin hienot nämä Matilda Mannströmin taideteokset ovat. En halunnut vain yhtä, vaan kaikki kolme. Nyt Matildan teokset nököttelevät tuolla ennen niin tyhjällä tauluhyllylläni kauniissa rivissä :)

Ranskalainen sisareni on suhteellisen temperamenttinen ja jos se olisi ollut mahdollista niin olisin teettänyt hänelle uuden kortin tekstillä ”what the F are u wearing”, mutta Matildan kaunissanaisempi korttimalli sopi ranskikselleni ja Pariisi-teemaan kumminkin todella hyvin.

Mietin nyt tässä vain, että pitäisikö sitä lähettää Matildalle rakkauskirje tai jopa pullopostia ja kysäistä voisiko hän designata minulle oman kortin? Olisi ihana saada itselleen tuollainen omakuva :)

P.S. Olenko jo kertonut, että jos saisin valita itselleni uuden nimen niin yksi vaihtoehdoista olisi Matilda ja lempinimeni olisi tietenkin Tilda :)

Meillä kaikilla on näitä pukeutumiseemme liittyviä fiksaatioita. Minä en voisi laittaa päälleni esimerkiksi eläinkuosia tai kultaisia koruja näyttämättä että olisin suoraan 80-luvulta :D. Trust me-näytän naurettavalta.

Ihan oikeaan nahkikseen en raaskinut investoida, sillä en tiedä kuinka kauan tämä villitykseni taas kestää.. Oman nahkikseni ostin viime viikolla Zarasta ja ainakin tähän asti takki on ollut kovassa käytössä. Niin virallisesti kuin vähän rennomminkin niin kuin näissä eilen otetuissa kuvissa. Ballerinasta kuoriutui biker-tyttö ja en minä nyt ihan totaalisen pöljältä näytä. Kai? Ehkä?  Jos olisin kotoa lähtiessäni tarkemmin ajatellut niin kengät olisivat olleet ehkä toisenlaiset, mutta kuvissa on Pretty Ballerinasin luottobaltsuni.

Olen metsästänyt Pinterestin innoittamana (yllättäen) itselleni uusia aurinkolaseja ja muutaman epäonnistuneen aurinkolasi-tilausten saattelemana en enää jaksanut odottaa vaan ostin niin sanotut second choice –lasit. Vaikka aluksi vähän emmin noita uusia aurinkolasejani, mutta nyt niitä muutaman kuukauden pitäneenä en voisi olla pitämästä niistä. Eli onneksi se ensimmäinen valintani ei ikinä saapunut Suomeen :)

Olen teille kertonut, että käyn nykyään geelaamassa kynteni. Normaalisti otan aina ranskalaisen manikyyrin, mutta viime viikolla minuun iski joku ja vaihdoinkin neutraalin ranskiksen tuollaiseen räikeään oranssin punaiseen. Sopii tähän tyyliini vai mitä?

Tiedän, että te lukijani ette ehkä normaalisti odottele minulta asujuttuja, mutta näin kesällä niitä on kiva tehdä. Onko tämä teille ok, vai pysytäänkö ihan niissä blogilleni ominaisissa aihepiireissä?

Kivaa viikkoa :)

Keittiössä varsinkin tarvitsisin paljon enemmän tilaa, sillä jo pelkät ruokatarvikkeet täyttävät keittiön kaapit. Tärkeimmät ruoanlaittoon tarvitsemani purkit ja purnukkani olen nostanut tuohon lieden vierelle. Ne eivät ehkä ole niitä esteettisimpiä elementtejä, mutta käytännöllisten seikkojen syystä ne löytyvät käden ulottuvilta. 

Siemenet, myslit ja ne itse kerätyt sienet (!), olen säilönyt Iittalan Jars-purkkeihin. Purkit löytyvät keittiön avohyllyiltä, joten aamuisin mysliä saa jogurtin kaveriksi kätevästi ja muuten purkit toimivat kauniina sisustuksellisena elementtinä. Olen tosin kaaaaauuuaaan harmitellut, että sen korkeimman purkkimallin valmistus on lopetettu muutama vuosi sitten. Hyvä Iittala, kuule meitä kuluttajia – haluamme spagettimme Jars-purkkeihimme <3

Avohyllyiltä löytyy myös keittokirjoja, joista voin helposti kerätä inspiraatiota kokkailuihin sekä esillepanoon, sekä astiavarastoni yksilöitä, jotka eivät mahdu enää kaappeihin. Kröhöm. Minusta on tullut tämmöinen pieni astiamummeli, joka ostaa välillä astioita käyttöön sekä toisen kappaleen keräilykappaleeksi.  Tästäkös se poikaystävä on riemuissaan :).

Ihan niitä perinteisiä possupatoja tosin en varmasti tule koskaan syömään, mutta revitty possu, toiselta nimeltään pulled pork, heiluu aika korkealla tämän tytsän lempiruokalistalla. Tämä edellä mainittu ruokalaji on juurikin sellainen, jolla hurmataan ne poikaystäväkandidaatit, mökkinaapurit ja kai ne työkaveritkin.

Ystäväni poikaystävä teki slidereiden sisään ja possun seuraksi salaattia, johon tuli ainakin kiinankaalia, porkkanaa, granaattiomenaa, miriniä ja persiljaa. Palleroinen, autattaisitko nyt vähäsen että mitä kaikkea sinne tulikaan :)?

Possun resepti on uusimmasta Glorian Ruoka & Viini –lehdestä. Monia erilaisia variaatioita reseptistä on varmasti tarjolla, mutta tämä resepti toimi erinomaisesti ja aion tehdä samalla reseptillä tätä possua taas ihan pian. Ehkäpä juuri juhannukseksi :)

Resepti:

1,5 kg possun kylkeä tai 800 kasleria

1 rkl savustettua paprikajauhetta

1 rkl suolaa

1, 5 rkl muscovadosokeria

Yhdistä mausteet seokseksi ja hiero ne lihan pintaan.  Anna lihan maustua tunti huoneenlämmössä.

Kypsennä lihaa 225 asteessa  20 minuuttia, jotta pinta saa väriä. Vähennä lämpö 100 asteeseen ja jatka paistoa uunin keskitasossa 6 tuntia.  Lihan sisälämpö tulisi olla 90 astetta.

Nosta liha uunista ja anna vetäytyä 1 tunti huoneenlämmössä.

Maustekastike:

2 dl possun paistolientä

2 dl inkivääriolutta

½ dl valkoviinietikkaa

½ dl muscovadosokeria

Valmista maustekastike. Valuta paistolientä kattilaan ja kuumenna se. Lisää muut aineet ja anna hautua vähintään 30 minuuttia.

Revi rasvainen pinta pois possusta. Revi lihaa syiden suuntaisesti pieniksi paloiksi.  Valele 3/4dl  maustekastiketta lihan päälle. Säästä loput tarjoilua tai grillailua varten. Liha maistuu maukkaalta myös seuraavana päivänä, joten sen voi tehdä kotona valmiiksi ja kiikuttaa juhannusjuhliin valmiina.

Inkiväärimajoneesi:

3 dl täysmajoneesia

3 rkl raastettua inkivääriä

Sekoita ainekset keskenään.

Tulinen tomaattikastike:

4 valkosipulinkynttä

1 rkl ruokaöljyä

500 g paseerattua tomaattia

½ dl valkoviinietikkaa

½ ruokosokeria

1 rkl Worcestershire- kastiketta

½ chilihiutaleita

½ suolaa

2 dl vettä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy ja lisää valkosipuli kuullottumaan. Lisää paseerattu tomaatti ja muut ainekset. Hauduta kastiketta 30 minuutin ajan välillä sekoittaen. Maut tulevat paremmin esiin jos kastike saa olla viileässä seuraavaan päivään asti.

No en itse asiassa edes ole, mutta heinäkuussa olen ihka oikealla lomalla pikkuruisen hetken.  Muutoin näin viikonloppuisin leikin kesälomalaista ja teen kaikkea sellaista mitä lomalaisen kuuluukin ja olen ihan chill + relax =chilax.  Ajattelin jopa olla niin hurja, että olisin blogistakin lomaviikkoni poissa ja eläisin ihan ilman tietokonetta? Onnistuisikohan se?

Minua ei itse asiassa edes haittaa olla kesällä töissä muiden lomaillessa, sillä iltaisin ja viikonloppuisin elämästä voi nauttia ihan yhtä lailla mitä silloin jos oikeasti olisi lomalla. Olen sitä paitsi vähän huono lomalainen, sillä en jollain lailla osaa olla tekemättä mitään.

Olen niin sanotusti kesälomaillut hyvinkin ahkerasti kuluneina viikkoina aina iltaisin ja karannut merelle aina tilaisuuden tullen. Viikonloppuna meitä hellittiin mahtavilla ilmoilla ja veneilinkin koko viikonlopun. Lauantai-aamuna lähdimme kaveripariskunnan kanssa veneretkelle ja picnicille Espoon Vasikkasaareen.

Olen useasti kirjoitellut teille Helsingin edustalla olevista saarista ja niin teen mielelläni myös nyt. Näille monille lähisaarille pääsee todella kätevästi lautoilla, eli omaa venettä ei tarvita eikä uimareissuakaan pidä tehdä päästäkseen näille saarille. Jos olette tulossa tänne Helsinkiin päin esimerkiksi lomareissuille, niin suosittelen vaihtamaan Suomenlinnan tänä kesänä johonkin näihin pikkuisiin saariin. Island hoppingia voi tehdä ihan täällä kotoisessa Suomessakin ;)

Olen monesti miettinyt, että mikä on se tapa tai paikka missä unohdan kaikki asiat ja onnistuisin elämään vain hetkessä. Taitaa olla, että se paikka/tapa on nyt löytynyt. Merellä ollessa kun sitä on vähän vaikeampi alkaa tekemään mitään muuta kuin siivoamaan kalapakkia, niin veneillessä ollessa sitä rentoutuu ihan eri tavalla.  Ajatukset katoaa ja iho palaa, siis pää pehmenee auringosta. 

Uimaan en ole vielä tosin uskaltautunut, enkä taida sitä tehdä näillä meidän Suomen leveyspiireillä. Katsotaan niitä uintihommia sitten siellä Italiassa ;)

Kesäistä keskiviikkoa kaverit!

Näistä ainaisista ja viherpeukalointiyritykistäni pettyneenä yksi sellainen yhteistyö minkä oikeasti haluaisin olisi yhteistyö kukkakaupan kanssa. Tällä en tarkoita, että saisin ilmaisia kukkia kerran viikossa, vaan kukkia tärkeämpänä pitäisinkin sitä, että jos joku ihana kukkakauppa opettaisi minua miten kukista huolehditaan.

Näitä kukkaisia-asioita on puitu blogissani useasti, sillä vaikka kuinka yritän pitää huolta niistä, niin aina teen jotain väärin ja kukat kuolevat. Eli kukkuu kukkakaupat, täällä olisi yksi innokas floristioppilas. Blogiani lukee myös ihan oikeat floristit ja haluaisinkin kiittää teitä teidän ihanista neuvoista näiden vuosien aikana :)

P.S Joku muukin haluaisi kukkasponssin, vai mitä Norppa?

Pikkuinen Coconen oli taas meillä viikonloppuna kylässä ja totta kai hänkin pääsi mukaan lettukesteille. Kaveripiirissäni miehet ovat oikeita mestarikokkeja ja näiden lettukestien lettumestarina toimi kaveripariskunnan herranen. En ehkä ole koskaan nähnyt niin symmetrisiä tai syönyt niin maukkaita lettusia. Kiitos! Coco seurasi myös silmä tarkkana josko sieltä pannulta olisi tipahtanut pienoinen letunpalanen :)

Letut valmistuivat keskiyöllä ja koska viikonloppu oli ihanan lämmin,  pakkasimme kimpsut ja kampsut mukaan ja menimme herkuttelemaan kerrostalon sisäpihalle. Kun söin lettuja, hörppäilin valkkaria ja haistelin sireenin kukkia, niin tajusin että olen aika onnellinen. Onni tulee juurikin tuollaisista pikkuisista hetkistä  - letuista ja lämpimistä kesäöistä<3

Jotkut teistä Instagram-seurailijoistani ovat voineet hivenen ihmetellä, että miksi ihmeessä käytän sohvinkaa-hastagia. Noh, sen takia, että nämä miespuoliset hassuttelijani ovat leikkimielisesti ärsyyntyneitä kun kaikki heidän tekemät annokset tai muut jutut eivät ikinä pääse blogiini.

Sensuroin sisältöä muutenkin kuulemma ihan liian kovalla kädellä ja poikien mielestä minun pitäisi olla täällä enemmän ”chillax”. Koska haluan pitää blogini kumminkin naistenlehtimäisenä, ei ne poikien hipsteröinnit ja man platet tänne kuulu. Sen takia pojat voivatkin tuottaa Instagramissa sisältöä tagilla #sohvinkaa ja julkaista blogin behind the scenes -materiaalit sitä kautta. Avec Sofié kuulostaa kuulemma heidän korvissaan välillä myös vähän liian fiiniltä, niin mennään siellä Instagramissa sitten letkeesti ja kesäisesti sohvinkaa-hastagilla :D

P.S. Kundit, perustakaa nyt jo se yhteinen blogi. Mä voin kuvata ja kirjoittaa ja te voitte keskittyä siihen olennaiseen, eli näyttämään vaan hyvältä!

Syöminen on ihanaa ja siitä ruoasta nauttii vielä enemmän jos se tehdään yhdessä ihanien ihmisten kanssa. Kuvat ovat viime perjantailta jolloin kokkailimme sosiaalisesti omalla tavallamme ystäväpariskunnan kanssa.

Illallisen isännöi ystäväni poikaystävä, joka on vähän niin kuin miespuolinen minä. Tämä kuvassakin vilahtava pallero rakastaa astioita ja ruokaa vähintään yhtä paljon kuin Sohvi (hän kutsuu minua aina Sohviksi). Hänen astiakaapit ovat minun näkökulmasta katsottuna oikeita aarrekammioita.

Illan isäntä eli palleroinen oli haaveillut possu-slideireista jo vuoden verran ja vihdoinkin viime perjantaina meidän lautasille tupsahti slidereita revityn possun kera. Oli ihan järjettömän hyvää. Tämä entinen anti-possunsyöjä ei ehkä ole syönyt vähään aikaan mitään yhtä hyvää! Delish’!

Rakastan raparperia yli kaiken ja tein meille jälkiruoaksi pehmyttä raparperi-mascarpone ”möyhennöstä”. Möyhennökseeni tuli minttua,  kanelia, kardemummaa sekä muskottipähkinää. Kesäistä, kirpeää ja sopivan makeaa.

Electrolux Design Lab on edennyt nyt kolmanteen vaiheeseen, jolloin suunnittelijat vievät töitään eteenpäin aina konseptista kohti valmista tuotetta. Jokainen suunnittelija on saanut palautetta Electroluxilta ja näiden kommenttien ja palautteiden pohjalta suunnittelijoiden tulee kehittää kilpailutyötään.

Voitte seurata töitä ja niiden kehitystä täällä. Koska EDL on tänä vuonna paljon sosiaalisempi, voi yleisö osallistua myös kilpailuun äänestämällä lempisuunnittelijaansa ja –konseptiaan. Me suomalaiset voimme vielä vaikuttaa että näkisimme suomalaisen Janne Palovuoren Nutriman finaalissa, joten tutustuthan Jannen konseptiin täällä.

Viime vuoden yksi ehdottomista kohokohdistani oli Electroluxin Design Lab –finaali, jota pääsin seuraamaan Milanoon. Tuon viikonlopun aikana tapasin suunnittelijoita ympäri maailmaa ja jännäsin finaalia suunnittelijoiden kanssa. Toivon että tänä vuonna finaalitapahtumassa olisi minun lisäkseni joku muukin suomalainen. Eli siis, äänestä Jannea täällä!

P.S. Haluaisitteko reseptin tähän überhyvään herkkuun?

Itse söin tabouleh:ta pelkästään, mutta se on mainio lisäke näin grillikautena. Eli seuraavan kerran kun mietitte grillauksen lomassa lisäkkeitä, niin koittakaapas taboulehta. Sopii maniosti niin kanan, naudan ja possun kanssa :)

Tarvitset:

4 dl bulguria

6 dl vettä

3 tomaattia

1 punasipuli

1 sipuli

muutama kevätsipulin varsi

1 pieni kurkku

1 paprika

1 rasia tuoretta pinaattia

tuoretta minttua

tuoretta korianteria

1 sitruunan mehu

200 g kikherneitä

0,5 dl oliiviöljyä

1 tl suolaa

Seesaminsiemeniä

Kiehauta vesi ja lisää bulguri joukkoon. Nosta kattila liedeltä ja anna veden imeytyä kunnolla.  Kuori ja leikkaa sipuli ja käytä sipulit nopeasti pannulla kikherneiden kanssa. Leikkaa muut ainekset pieniksi palasiksi ja sekoita tarjoiluastiassa sekaisin. Kun bulguri ja kikherneet ovat viilenneet, lisää ne muiden ainesten joukkoon. Silppua yrtit ja sekoita ainekset hyvin sekaisin. Mausta bulguri sitruunamehulla, öljyllä ja suolalla. Koristele bulguri vielä seesaminsiemenillä.

#Tekstiä editoitu 9.6

Olen jo jonkun tovin odotellut ja tainnut joskus mailiakin laittaa, että miten mahtavaa olisi jos Iittala laajentaisi myös kodin tuotteisiin. Itse ainakin näkisin itseni kuivaamassa hiukseni laadukkaisiin Iittala-pyyhkeisiin tai nukkuvani pellavaisissa Iittala-lakanoissa. No vielä ei niitä lakanoita ole tulossa, mutta paljon muuta mahtavaa, aina valaisimista säilytysratkaisuihin :)

Yksi Iittalan uusista säilytysratkaisuista on nimeltään Vakka ja sen Iittalalle suunnitteli pariskunta Aalto+Aalto, eli Elina ja Klaus.  Oli ihana tavata tämä superherttainen pariskunta, joka haluaa tehdä meidän arjesta selkeää ja käytännöllistä. Vakka piilottaa kätevästi sisäänsä arkipäivän tilpehöörit ja toimii kätevästi vaikka yöpöytänä. Vakkaa on saatavilla kahdessa värissä ja kolmessa eri koossa. Itse odottelisin kovasti näkeväni vielä Vakkaa pyykkikorin koossa, sillä mikä olisikaan kauniimpi tapa piilottaa pyykit silmiltä? Vakkaa saa siis myös valkoisena ja puunvärinen Vakka on varmasti myös helppo maalata, jotta lasten lelut löytävät myös kätevän piilopaikan. 

Eilisellä aamiaisella tapasin siis myös tämän ihanan pariskunnan Vakan takana ja pääsin juttelemaan myös heidän kanssaan. Taitelijoiden kanssa on ihana höpöttää, sillä sitä ei ikinä tiedä mihin keskustelu vie. Näiden hassujen höpöttelijöiden kanssa puhuimme aina Elinan kauniista pisamista (kröhöm, yllättäen), Frendeistä ja tomaattikastikkeista. 

Minä: ”Anteeksi, saanko ottaa käsistäsi ja kupistasi kuvan?” Herra Aalto: ”Totta kai, tässä tilassa ei voi saada huonoja kuvia.” Minä: ”No siinä tapauksessa sinua ei varmaan haittaa myöskään kasvokuva :D.”

Vakan lisäksi Iittala Talossa nähtiin myös Harri Koskisen suunnittelema harmaa huopainen Meno-kassi. Meno sopii monenlaiseen menoon, sillä sitä valmistetaan kolmessa eri koossa ja muodon, sekä materiaalin lisäksi se vetää itseensä painaviakin tavaroita. Lehtikorin lisäksi käyttäisin Menoa mökillä puiden säilytyspaikkana ja veneillessä ja picniceillä ruokien kantokassina. Kauppakassinakin se toimisi vallan mainiosti :)

Tehän tiedätte, että miten intohimoinen viherpeukalo minä olen/haluaisin olla. Herbieni on palvellut minua nyt 1,5 vuotta, mutta muutama asia siinä on häirinnyt minua aivan valtavasti. Sen peseminen on vaivalloista ja kun yritit kasvavat liikaa, ne palavat lamppuun kiinni ja myöskin se sähkönkulutus mikä tulee juoksevasta vedestä ja halogeenivalosta on vähän häiritsevää. Syksyllä Fiskarsin tuotevalikoimiin tulee Kitchen Garden –pöytäpuutarhalaite, joka on konepestävä ja omaa ne muutkin parannukset joita olen toivonut Herbieeni. Eli jos olet hankkimassa pöytäpuutarhalaitetta, odota vielä hetki!

Eilen näin myös lisäykset, jotka tullaan tekemään Iittalan Sarjattomaan. Sarjaton tulee nimittäin ensi syksynä lisääntymään ja pienentymään. Kupeille tulee kavereiksi myös espresso-kupit, mutta itse odotan eniten valkoista Letti-kuviollista aamiaiskuppia. Se on niin äärettömän herkkä ja kaunis. Jippii, seuraava keräyskohteeni on siis löytynyt!

Eilinen aamiainen pidettiin normaalissa kodissa, mikä sijaitsi ihan Helsingin keskustassa. Tämä ihana koti oli oikea paratiisi, sillä pikkuinen talo oli piilossa kerrostalojen sisäpihalla. Miten ihanaa olisikaan asustelle omakotitalossa ihan keskustassa? Kodissa oli asukkaiden huonekaluja yhdisteltynä Iittalan tuotteisiin. Tuotteet sopivat kotiin paremmin kuin hyvin ja tulivat niin eri lailla esille mitä esimerkiksi myymälöissä. Iittala kuuluu kotiin, joten kodinoloisessa ympäristössä tuotteet tulevat parhaiten esille <3

Kiitos vielä ihanat i-tyypit!

En ehkä viitsi lähteä pomppimaan pyjamassa tuonne omalle ”takapihalleni”, mutta kahvikuppi kädessä kylläkin. Asumme aika vehreällä alueella ja puistoja löytyy tästä kotini ympäristöstä  ja ne puistot ja rantakalliot ovatkin minun olohuoneita näin kesäisin :)

Täällä meillä asuu kaksi kesää ylikaiken rakastavaa ihmistä ja se yksikin sekunti sisällä on kesäisin meille vain liikaa. Minulle tulee ainakin kesäisin huono omatunto, jos istuskelen kaiket päivät sisällä, sillä sitä ehtii kyllä talvisin tekemään enemmän kuin tarpeeksi.

Sunnuntaina pomppasimme aikaisin ylös ja teimme retkieväät mukaan ja menimme aamupalalle yhdelle näistä meidän takapihoista. Sunnuntai oli taas yksi niistä hetkistä jolloin mietin, että miksi ihmeessä en asu jossakin muualla, missä on aina lämmintä. Toisaalta taas, osaanpahan ainakin arvostaa tätä kesäistä kauneutta ja lämpöisyyttä. 

Sunnuntainen aamiainen oli vähän tukevampi ja söimme lohileipien lisäksi myös mansikkasalaattia ja smoothieita. Kahvit ja maitovaahdot toimme kätevästi termospullossa, joten sain herkkukahviani vaikka olin kaukana keittiöstä.

Kuten varmasti tiedätte, nämä kattausasiat ovat minulle hyvin tärkeitä ja niistä lempiastioistani en luovu vaikka olen picnicillä. Nytkin kuvissa näkyy muun muassa Arabian KoKo- kahvikupit. Ne kulkevat yhtä kätevästi picnic-korissa, kuin muoviastiatkin. Kivan setupin lisäksi normaalit astiat eivät myöskään tuota ylimääräistä roskaa.

Luulen, että jos vain ilmat sen sallivat, niin tänä kesänä ei blogissani nähdä sisätilojen brunssiaamiaisia, vaan enemmänkin merellisiä piha-picnicejä.  Toivottavasti tämä on teille ok ?

Jokaisella meillä on varmasti vähän erilaiset elämäntilanteet ja –tavat. Huomasin jo kanssasisarieni postauksista,  ja viimeistään niistä teidän kommenteista ensimmäiseen postaukseeni, että miten erilaisia elämäntapoja meillä pariskunnilla voi olla. Se on toki ihan ilmiselvää, että jokaisella pariskunnalla on ihan omanlaiset ja parhaaksi huomatut käytännöt. Täällä kotona Sohvin lisäksi asustelee myös toinen työssäkäyvä ihminen, eli meillä on kummallakin omat rahat. Kumpikin käy päivätöissä ja minä kirjoittelen toiseksi työkseni iltaisin ja viikonloppuisin blogia. Meillä kaikki jaetaan näin tasa-arvon mukaisesti enemmän tai vähemmän 50/50,  eli siellä raksun kukkarolla ei tarvitse käydä. Eli jos minä haluan jotakin, niin sen myös ostan ilman toiselta kyselemättä :)

Tämän kampanjan myötä olemme myös opetelleet muitakin järjestelmällisyyteen liittyviä asioita kuin pelkästään kaupassa käymistä. Meidän kodin sisäinen viestintä on ollut vähän retuperällä tässä viime aikoina.  Minulla on sellainen huono tapa, että jos ajattelen jotakin asiaa, niin luulen että raksulaiseni osaa lukea ajatukseni. Näitä ajatustenlukukärhämiä tulee varsinkin näihin kauppareissuihin liittyen.

Tämän kampanjan myötä olemme siis oppineet myös löytämään uusia tapoja, jolla helpotamme arkeamme monella tavalla. Laitoimme kauppalistan SkyDrivelle, josta kumpikin voi käydä katsomassa mitä sieltä kaupasta oikeasti tarvitsee ostaa. Olen näissä ruokatarvikkeissa aika tarkka, joten listasin mukaan myös ruokatarvikkeiden kuvat, että oikeat jogurtit ja wasabit tulee ostettua. Täten myös turhilta ostoksilta vältytään ja rahaa säästyy :)

Siirrämme ruokatilille kerran kuukaudessa rahaa ja käytämme ruokatiliä nimenomaan ruokaostoksiin liittyen. Muut ostokset hoidamme entiseen tapaamme omilta tileiltämme, sillä kummallakin on omat mielenkiinnonkohteet ja menot. Tämä herätti ainakin kommenttikentässäni keskustelua, sillä moni teistä koki tämän vähän erikoiseksi ratkaisuksi, mutta meille tämä vain sopii näin. Minä laitan tilille totta kai enemmän rahaa, sillä tämä minun toinen työni vaatii panostusta ruoka-aineisiin hivenen enemmän. Raksulaiseni taasen syö urheilemisen takia hivenen eri tavalla mitä minä, ja sen takia meidän ostoskorit näyttävät hyvinkin erilaisilta.  Minun syötävät kukat kun eivät vain sovi hänen ruokavalioonsa ;)

S-Pankin ruokatilin voi perustaa S-ryhmän toimipisteessä, S-Pankin puhelinpalvelussa tai S-Pankin verkkopankissa. Itse kävin Helsingin keskustan Sokoksella ja koin käynnin todella hyväksi vaihtoehdoksi, sillä meille varsinkin tämä oli hyvä ratkaisu kun opettelimme uusia arkikäytäntöjä. Ruokatilimme saldoa seurailemme ihan samalla tavalla mitä muidenkin tilien, eli verkkopankin kautta. Sähköpostiin voi tilata toki myös maksuttoman saldon seurantaviestin, jolloin verkkopankkiin ei tarvitse edes kirjautua.  Vaikka käytämme tiliä vain ruokaostoksiin, mutta bonusta keräämme totta kai muistakin ostoksista. Esimerkiksi kosmetiikkaostokseni olen keskittänyt Sokokselle ja raksulaiseni tankkaa autoaan ja hakee venebensat ABC:ltä. Arkisin käymme kotia lähellä olevassa Alepassa kaupassa, mutta viikonloppuna menemme isommille kauppareissuille esimerkiksi Prismaan, jolloin ostamme suurimmat ostokset. Olemme kumpikin tällaisia vakuutusihmisiä ja meillä on vakuutukset ihan kaikkeen mahdolliseen ja sen takia vuosittaiset vakuutusmaksut nousevatkin aika korkeiksi. Vakuutuksemme omat IFissä ja nämä vakuutusmaksutkin kerryttävät ruokatilimme bonusta.

Niin kuin jo aiemmin mainitsin, kuuluu tähän yhteistyöhön myös arvonta. S-ryhmän lahjakortin arvontaan voi siis edelleen osallistua. Jaathan siis arkea helpottavia niksejä minulle ja lukijoilleni. Osallistumisaika on 5.6 klo:23.59 asti.  P.S. Tämä arvonta ei ole tarkoitettu vain parisuhteessa oleville :)

Vaasassa asuessani söin lähes poikkeuksetta aamiaiseksi aina smoothieita. Olen jostain syystä unohtanut tämän aamuisen tapani, mutta olen ajatellut ottaa taas aamun hyvät tavat käyttöön ja tehdä itselleni erilaisia smoothieita ja huolehtia aamusyömisestäni myös arkisin. Arkena menen helposti siihen, että juon kupin kahvia aamupalaksi ja unohdan muun syömisen/juomisen. Hyi minua!

Yleensä smoothieni ovat vähän ruokaisampia, jotta selviän pitkälle päivään niiden voimalla. Laitan rahkan ja jogurtin lisäksi aamiaiseeni paljon hedelmiä, marjoja, raa’an kananmunan ja avokadon. 

Lauantai-aamuni herättäjänä toimi hedelmäinen ja minttuinen smoothie, mihin laitoin jogurtin ja rahkan lisäksi mangon, banaanin, omenan, avokadon, mehiläisen siitepölyä, pähkinöitä ja nipullisen minttua (omasta ”maastani”). Ette voi uskoa miten onnellinen olen pienestä yrttikasvattamostani, josta voin napata tuoreita yrttejä ruoanlaiton lomassa. Pienet asiat tekevät elämästä vain niin ihanaa. Tämä pieni suuri asia elämässäni on nimenomaan oma Herbieni, mikä toimii kaupunkiasunnon kasvimaana. Sen oman ihkaoikean puutarhan ja kasvimaan kun joskus vielä saisi <3

Jos Charilla on vaatekaapin kulmakivet, niin minulta löytyy kyllä keittiön kulmakivet. Yksi näistä kulmakivistä on Electroluxin UltramixPRO. Se on jokaisen kotikokin ammattimainen tehotyökalu, mikä rikkoo jäät, vatkaa kerman ja soseuttaa smoothieita. Täydellinen kaveri!

P.S. Mehiläisen siitepölyn syöminen kuulostaa kyllä vähän muumihahmojen hommilta. Kaikesta omituisuudestaan huolimatta syön tätä proteiini- ja vitamiinipitoista superfoodia hyvin mielelläni. Eikä niissä muumihahmoissakaan tosin mitään vikaa ole ;)

Vaikka yritin veneellä päivitellä postausta, mutta aurinko häikäisi sen verran, että annoin postausten olla ja keskityin mieluummin siihen olennaiseen, eli totaalisen kesäelämään. Huomenna koittaa kuitenkin arki ja palataan täällä blogissakin ihan siihen normaaliin postaustahtiin :)

P.S. Varasin juuri lennot Italian veljieni luo <3

Nyt kun kesä tuli taas jollain lailla vähän yllättäen, niin olen tehnyt myös mielessäni pienen ryhtiliikkeen ja yritän muistaa nauttia kesä-illoista myös arkisin. Viime kesä oli säiden kannalta vähän huono, mutta jospa tänä kesänä voisin olla auringossa edelliskesän edestäkin.

Tällä viikolla kävimme kavereiden kanssa spontaanilla ilta-veneilyllä ja –grillailulla. Ilta oli taas ainakin minulle hyvä esimerkki siitä ettei kaiken tarvitse olla niin suunniteltua, sillä spontaanit  ja ei niin suunnitellut jutut ovat yleensä niitä hauskimpia :)

Minä muistutan nyt koko ajan itseäni, että en saa nököttää sisällä, sillä nyt on kesä. Muistakaa tekin, että talvella me ehditään olla sisällä ja nukkua. Kesällä jaksaa pienemmilläkin unilla, joten ilta-picnic puistossa onnistuu ihan arkenakin. Itselläni ei ole juurikaan kesälomaa, niin pitää muistaa laittaa loma-vaihde päälle myös arki-iltoina ja tehdä kesäisiä asioita vaikka ei olisi edes lomalla :)

P.S. Nyt on Suomi kauneimmillaan!

Uusi kahvikoneeni keittää hyvät kahvit, lämmittää kupit, vaahdottaa ja lämmittää maidot. Niin, ja on se ihan äärettömän kauniskin ja sopii tänne keittiöön kaverikseni oikein mainiosti. Eli siis mitä muutakaan voisi enää toivoa? Eipä muuta kai kuin kahvivieraita?

Sain tämän neiti Gran Maesterian noin kuukausi sitten ja tässä on nyt tullut maistettua sen jälkeen aika montaa eri kahvia. Nespresso helli minua myös yhdellä jos toisella kahvimaulla ja kumpikin meistä on jo löytänyt suosikkinsa, minä pehmeämpiä makuja ja hän hivenen niitä voimakkaampia. 

Aamuvirkkuna herään myös sunnuntaisin aina ennen seitsemää ja sunnuntai-aamut ovatkin minulle niitä hetkiä jolloin en tee yleensä yhtään mitään muuta kuin luen lehtiä, juon kahvia ja annan toisen nukkua. Yleensä  en valitettavasti istu kovinkaan usein ruokapöydän ääressä, vaan nökötän tuossa jakkaralla keittiön nurkassa. Siinä on juuri sopivan valoisaa (kröhöm honey, ne lamput eivät edelleenkään ole katossa) ja kahvikone on sopivasti ihan siinä vieressä.

Oma suosikkini on pehmeä Linzio Lungo, joka on vahvuusasteeltaan pehmyt ja siten se sopii herättämään minut aamuisin. Kun nyt olen saanut vihdoinkin kunnon maidonvaahdottimen, niin kahvin maut tuodaan esiin totta kai lämpimällä maitovaahdolla. Pehmeä herätys :)

Raksulaiseni taasen herättää hivenen vahvempi kahvi ja hänelle keitänkin yleensä Roma –espressot, sillä hän tarvitsee kunnon herätykset eikä mitään pehmoista ja pumpulista niin kuin minä.  Suosittelen muuten katsomaan ja tutustumaan Nespresson kahvivalikoimaan ja vertailemaan eri kahvimakuja. Kahvivalikoimista löytyy monenlaisia vaihtoehtoja; kofeiinittomia, voimakkaita espressoja sekä myös paljon miedompiakin makuja.  Makuja on yhteensä 16, eli jokaiselle löytyy varmasti oma suosikkinsa. Helsingin Stockmannilla on muuten Nespresson piste vielä tämän kuun loppuun, missä voi käydä vertailemassa niin laitteita kuin kahvimakujakin.

Millaisia/millaisena te nautitte kahvinne näin aamuisin? Pidättekö maidosta/maitovaahdosta, vai juotteko kupillisenne ilman? Kahvintuoksuista aamua ystäväiseni :)

P.S. Myyllä on päällään Lindexin maailman mukavimmat pyjämapöksyt sekä Lindexin Holly & Whyte -paita. Hiukset sykeröllä ja silmät täynnä unihiekkaa – se todellinen sunnuntain look :)

Viime viikolla tepastelin Helsingin Aleksanterinkadulla ja kävelin My O My –liikkeen ohi ja tämä harakka näki ikkunassa jotain kimaltavaa. Henkeä pidätellen menin sisälle ja sujautin tohvelit jalkaani. Niin,  ja enhän minä ilman niitä voinut ulos lähteä.

Olen pitänyt kenkiä nyt torstaista lähtien jalassa ja ne ovat aiheuttaneet hilpeyttä ohikävelevissä ihmisissä ja perjantaina raitiovaunulla matkustettaessa yksi tyttö jopa sanoi minulle, että ”noilla kengillä saa varmaan paljon kavereita.” :)

Kengät ovat italialaiset ja niiden merkki on Anniel. Etsin tietoa merkistä ja huomasin, että Annielin poposet valmistetaan hauskasti ihan lähellä sitä kylää, jossa italialaiset veljeni asuvat. Anniel on alun perin valmistanut ilmeisesti erilaisia tanssikenkiä ja nimenomaan balettitossuja. Vaikka tästä tytöstä ei näiden leveys- eikä pituuspiirien vuoksi tullutkaan sitä ammattitanssijaa, mutta näillä tossuilla voi toki myös kävellä. Eli nyt minulle ei voida enää valittaa, että minulta ei muka löydy niitä järkeviä kävelykenkiä ;)

Mummosukat makkaralla<3

Olen joskus muutama vuosi sitten ostanut Camperin vastaavat Baby-tossut itselleni kävelykengiksi, mutta nämä timanttitohvelit nousivat hetkessä lempikengiksini. Näillä kehtaa siirtyä sieltä kaduilta myös ihan sinne tanssilattiankin puolelle. Senttejä ei tosin tule lisää, mutta hymyjä sitäkin enemmän.

P.S. Jos joku teistä kärsii samanlaisesta allergiasta/ihottumasta dekoltee-alueella, niin neuvoja niksejä otetaan vastaan, että miten nuo ikävät näppylät karkotetaan.

Päästään taas asiaan, eli niihin jälkiruokiin. Jäätelöä, gelatoa ja sorbettia olen teille jo tehnyt, mutta semifreddoa en. Semifreddo tarkoittaa puolikylmää, eli se  kuuluu näihin viilentäviin jälkiruokiin ja siten se on oivallinen jälkiruoka näin kesäisin. Toivotaan vaan , että se kesä tulisi oikein kunnolla, jotta voitaisiin nauttia viilentävistä jälkiruoista seuraavat kuukaudet.

Näin kahvin suurena ystävänä ajattalin että tekisin kahvinmakuisen semifreddon, jossa olisi yhdistettynä lempimakuni, kahvi ja suklaa. Pidän todella vahvasta kahvista ja mietin, että miten saan jälkiruoasta todella kahvinmakuisen. Hetken mietittyäni ja kahvia samalla juodessani  ajattelin, että  kuka estaa lusikoida semifreddoa espresson sekaan?

Tarvitset:

2 liivatelehteä

2 dl vahvaa kahvia

100 g Geisa-suklaata

250 g mascarponejuustoa

½ dl sokeria

3 dl kuohukermaa

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutaman minuutin ajan. Purista liivatelehdistä vesi pois ja lisää ne kuumaan kahviin. Sulata suklaa. Sekoita jäähtynyt kahvi-liivateseos ja sulatettu suklaa mascarponen sekaan. Lisää sokeri. Vatkaa kuohukerma jämäkäksi vaahdoksi ja lisää se myös mascarponeseokseen.

Laita semifreddo matalaan astiaan. Nosta jälkiruoka pakastimeen noin 4 tunniksi.

Ota semifreddo sulamaan noin 15 minuuttia ennen tarjoilua. Keitä kahvi ja lusikoi semifreddoa muutama lusikallinen kahvin sekaan.

En pidä mitenkään ylettömästi makeista ruoista ja sen takia sävelsin reseptiä hieman. Kuulin tuttavaltani, että jos ei ole niin perso makealle näissä pääruoissa, niin karamellilla ei kannata lotrata jos haluaa syödä koko annoksen ;)

Liha ja haudutusliemi

600 g possunniskaa eli kasleria

1 l vettä

1 valkosipulinkynsi

7 cm pala inkivääriä

1 korianterinjuuri

2 tl valkopippuria

2 dl valkoviiniä

4 dl vähäsuolaista soijaa

1/2 dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

1 dl osterikastiketta

1. päivä

Karamellipossun valmistaminen aloitetaan jo päivää ennen tarjoilemista. Ota possu huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen liemen valmistusta. Valmista possun haudutusliemi. Kiehauta kaikki liemiainekset kattilassa. Laita liha kokonaisena valurautapataan ja lisää liemi lihan joukkoon. Hauduta lihaa 160-asteisessa uunissa kannen alla 3-4 tuntia. Lihan tulee olla liemen peitossa koko kypsennyksen ajan.

 Nosta liha liemestä ja laita se prässin (painon) alle yöksi jääkaappiin. Siivilöi liemi ja ota se talteen.

 2. päivä

 2 1/2 dl lihan haudutuslientä

4 tähtianista

1 kanelitanko

Kuori hyytynyt rasva haudutusliemen päältä, mittaa kattilaan tarvittava neste ja lisää siihen tähtianis ja kaneli. Kiehauta ja anna jäähtyä.

 Karamelli

2 dl palmusokeria

1/2 dl vettä

1/2 dl sokeria

Mittaa sokerit ja vesi toiseen kattilaan ja kuumenna vähitellen, kunnes sokeri sulaa. Keitä seosta sekoitellen.  Lisää haudutusliemi. Seoksen tulisi “räjähtää” ja yhdistyä paksuksi karamelliksi, eli varothan näppejäsi ja silmiäsi.

Paahdetut sipulit

2 salottisipulia

5 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna öljy ja lisää sipulit joukkoon. Kuullota sipulit kauniin keltaisiksi.

Lisäksi

n. 5 dl rypsiöljyä

2 punaista chiliä

3 rkl riisiviinietikkaa

1 puntti korianteria

Leikkaa possu suupalan kokoisiksi paloiksi. Lämmitä öljy 170 asteiseksi. Friteeraa palat muutamassa erässä kullanruskeiksi (n. 2 min. riittää). Valuta ylimääräinen öljy pois.

Halkaise chilit,  poista siemenet ja viipaloi. Hienonna korianteri.  Yhdistä possu, karamelli, chiliviipaleet, korianteri  ja sipulit. Pirskottele riisiviinietikkaa päälle ja tarjoile heti.

PS. Postauksen kuvista tuli ehkä blogihistoriani kaameimmat, mutta minulla oli kiire syömään. Kerrankin söin melkein lämpimän ruoan ;)

Usein kuorimme, kosteutamme ja puunaamme kasvojen ihoa ihan kyllästymiseen asti, mutta kädet jäävät näissä asioissa huomiotta. Yleensä siinä vaiheessa juoksemme rasva – ja seerumipurkeille kun kädet alkavat hilseilemään talvipakkasesta. Kädet ovat kumminkin ihan samalla tavalla alttiina kaikille kolhuille ja auringolle mitä kasvojen iho, niin miksi emme sitten muista huolehtia niistä? Sanoisin että ihmisen kädet ovat vähän samanlaiset kuin kengät, jos niistä huolehtii niin huolehtii varmasti monesta muustakin asiasta :).

Pidän suhteellisen luonnollisesta kauneudesta ja sen takia minulla ei ole ripsienpidennyksiä tai en värjää hiuksiani. Noin puolisen vuotta sitten kumminkin löysin luonnollisemman tavan saada kauniit kynnet ja olen käynyt Bio Sculpture -hoitolassa siitä lähtien. Kynnet ovat siis omani mutta ne geelataan ja lakataan, joten minun ei tarvitse tehdä omille kynsille mitään moneen viikkoon. Kynsi ei myöskään kärsi Bio Sculpturen menetelmällä samalla tavalla mitä perinteisessä geelauksessa, vaan omat kynnet pysyvät hyvänä geelauksesta huolimatta.

Olen teille kertonutkin, että ihoni on ihan todella kuiva ja viime talvi kuivatti ihoni ihan korpuksi. Vaikka upotin käteni todella rasvaisiin voiteisiin ja nukuin koko talven hansikkaat käsissä, mutta käsieni iho ei vain meinannut palautua talven pakkasista. Onneksi tilanne on tänä päivänä toinen ja korppukädet ja haavaumat ovat poissa.

Jokaisen meidän vaivana on varmasti rikkonaiset kynsinauhat. Kynsinauhoja korjaamaan olen ostanut geelin Bio Sculpturelta. Geeli onkin pitänyt ne ikävät rikkoutuneet kynsinauhat poissa.

Käsivoiteita minulla on hyvin monia erilaisia aina Eight Hour Creamistä lähtien, mutta viime aikoina olen hellinyt käsieni ihoa  oliiviöljypohjaisella La Compagnie de Provencen Marseille-saippualla sekä samaan sarjaan kuuluvalla käsivoiteella. Nämä kaverukset seisovat vieretysten kylpyhuoneessa, joten käsien pesun jälkeen en voi unohtaa myöskään käsien kosteutusta.  Voide imeytyy ihoon todella nopeasti, joten sillä voi huoletta lotrata useita kertoja päivässä. Kun kädet ovat todella kuivat niin tipautan voiteen sekaan muutaman tipan seerumia, joko Biothermin (saatu blogin kautta) tai Estée Lauderin.

Kuorin käsieni ihoa ihan samalla tavalla mitä kasvojeni ja siihen käytän hyväksi havaittua Cliniquen –kuorintavoidetta. Voide on hyvin hellävarainen, sillä ihoni ei kestäisi ihan perinteisiä kuorintavoiteita, mutta Cliniquen voiteella voin huoletta kuoria ihoni muutaman kerran kuukaudessa.

Niin kuin saatatte arvata, suojaan käsiäni auringolta yhtä fanaattisesti mitä muuta ihoani. Nassuun laitetaan SPF 50, mutta käsissä SPF 30 riittää ihan hyvin. Käsistä kumminkin usein näkee ihon todellisen voinnin ja iän paljon paremmin mitä kasvoista, joten ovat ne sen takia ihan hyvä suojata myös auringolta.

Niin ja mites se jalkojen hoito sitten? Kröhöm, ei mennä sinne ihan vielä… ;).

Tiramisu on todella helppo tehdä ja vaikka vieraat tulisivat vähän yllättäenkin, niin aina voi ja ehtii tehdä yhden tiramisun. Niin ja kehtaa sitä myös tarjoillakin, sillä se jos mikä on myös todella kaunis jälkiruoka. 

Tarvitset:

2,5 dl espressoa

0,5 dl marsala-viiniä/tai muutaman ruokalusikan makusiirappia

5 kananmunaa (isohkoa)

1 dl sokeria

500 g mascarponea

250g savoiardikeksejä

100 g mansikoita

Pinnalle:

Kaakaojauhetta

Mansikoita

Minttua

Keitä espresso ja anna sen kylmetä. Lisää marsala/siirappi kylmenneeseen espressoon. Erottele keltuaiset valkuaisista.  Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri keltuaisten sekaan ja vaahdota massa kuohkeaksi.  Lisää mascarpone keltuaisten sekaan.  Lisää valkuaisvaahto varovasti mascarponemassaan.  Paloittele mansikat. Kasta keksit kahviseoksessa ja asettele keksit astiaan. Lisää mansikan paloja tarjoiluastiaan vuorotellen keksien ja massan kanssa. Tee samanlainen kerros vielä uudelleen ja “kuorruta” tiramisu kaakaojauheella siivilää hyväksi käyttäen. Anna tiramisun olla jääkaapissa mielellään kahden tunnin ajan ennen tarjoilua. Maut tulevat totta kai enemmän esiin jos annat tiramisun olla jääkaapissa vuorokauden yli, mutta maistuu se ihan hyvältä vaikka se ei ennättäisi jääkaappiin ollenkaan. Koristele tiramisu mansikoilla ja tuoreella mintulla.

P.S. Mummini on meillä kylässä, niin sen takia täällä saattaa olla hivenen hiljaista. Tänään siivotaan kuulemma se tilpehöörikaappi!?! Nice.

Rakastan häitä ja luulen, että olen juurikin tässä kaason tehtävässä parempi kuin morsiamen. Olen monesti miettinyt, että millaiset häät itse haluaisin ja vaikka kovasti haluaisin ne Pinterest-häät, niin tiedän myös että en osaisi nauttia siitä hetkestä ollenkaan. Unohtaisin sen päivän todellisen merkityksen kun suoristelisin ruokaliinoja, ohjeistaisin valokuvaaja samalla kun toisella kädellä pursottelisin pikkuleipiä.  Trust me, olen nähnyt tämän tapahtuvan liian monta kertaa. Samalla ajaisin itseni ja paremman puoliskoni hulluuden partaalle tässä perfektionistisessa näpertämisessäni joten olen ehkä unohtanut nämä isot hääjuhlat omalta listaltani. Kaason tehtävä on minulle tosin erittäin mieluinen. Saa suunnitella ja toteuttaa, niin ja näpertää!

Tapasimme ystäväni kanssa kymmenen vuotta sitten ja tähän kymmeneen vuoteen on sisältynyt kasvun lisäksi muutamia, eroja, suruja ja tietenkin myös iloja. Matkaan on mahtunut myös eriskummallisia seikkailuja Kiinassa, Italiassa ja Espanjassa. Ja taitaa niitä hassuja juttuja olla tapahtunut myös ihan täällä Suomessakin. Taidanpa muutamaa näistä avata siinä tulevassa hääpuheessani, heh ;).

Kuvat lainattu: Cupcakes and Cashmere -blogista.

Vielä on epävarmaa, että millaiset häät tulevat olemaan ja missä ne tullaan pitämään. Jos hyvin käy, niin ne pidetään yhdessä lempikaupungeistani, mikä sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella. Arvaatteko missä? Jos tämä toteutuu, niin on tämä kaaso ihan äärettömän onnellinen.  Joka tapauksessa, haluan olla maailman paras kaaso ja tehdä kaikki niin, että ystäväni tarvitsisi huolehtia yhtään mistään, vaan hän voisi nauttia suuresta päivästään ihan täysillä <3

Millaiset olisivat sinun unelmien hääsi? Itse ehkä pitäisin vähän sellaiset boho-chic -tyyppiset häät jossakin pikkuruisessa italialaisessa kylässä. Kukkaseppele päässä ja paljain varpain <3

P.S. Hääinspiraatiota lisää saatte  Just Married – ja Wedding Fever -postauksistani.

Tällä kahdella taloudella tarkoitan sitä, että käymme arkisin ominemme kaupassa ja mietimme lähinnä siellä ollessa, että mitä minä tarvitsen emmekä mitä me tarvitsemme. Ruokailu- ja kulutustottumuksemme ovat muutenkin hivenen erilaiset. Minulle on hirmuisen tärkeää, että minä syön Iittalan haarukalla Arabian lautaselta samalla kun istun Kartellin tuolillani. Raksulle nämä eivät ole millään lailla kovinkaan merkityksellisiä asioita, vaan hän panostaa mieluummin esimerkiksi veneilyyn kun sisustukseen.

Olemme monta kertaa miettineet yhteisen tilin hankkimista, mutta sitten on tullut pientä kädenvääntöä esimerkiksi siitä, että mitä siltä tililtä sitten ostetaan. Minä en halua laittaa rahojani herran uusiin virveleihin eikä hän minun pellavalakanoihini tai yrttitarhoihini.  Tämäntyyppisten asioiden takia olemme aina päättäneet kumminkin pysyä omissa tileissämme ja ostoksissamme. Minä olen keskittynyt sisutushankintoihin ja raksulaiseni muihin juttuihin. Kumminkin nämä arkiset yhteiset ostokset tuottavat välillä aina hivenen päänvaivaa, sillä kun siellä kaupassa ramppaa kumpikin vuoronperään ja kun sen ajan voisi oikeasti käyttää vähän järkevämminkin. Tämä toinen työni toisaalta hankaloittaa meidän ruokaostoksia sillä lailla,että yleensä inspiroidun nimenomaan siellä kaupassa. Eli ne reseptipostaukseni voisivat olla hivenen toisenlaisia jos raksuttimeni kävisi meillä ainoastaan kaupassa ;).

Tämän kampanjan myötä etenemme kohti yhteistä taloutta pienin askelin, sillä päätimme ottaa yhteisen ruokatilin, minne kumpikin siirtää saman verran rahaa kuukausittain ja hoidamme yhteiset ruokaostokset sitä kautta.  Täten arki sujuu mutkattomammin kun yhteiset ruokaostokset tulee ostettua kerralla. S-Pankin ruokatililtä voi toki ostaa ihan kaikkea muutakin, mutta meille tili toimii nimenomaan ruokatilinä. Teimme jopa kummallekin oman check-listin pilveen, eli se kumpi menee kauppaan tarkastaa kummankin kauppalistan ennen kauppaan lähtemistä, niin nämä pakolliset hyödykkeet tulee ostettua.

Tähän kamppikseen sisältyy myös arvonta. Arvontaan osallistuneiden ja kysymykseen vastanneiden kesken saan arpoa yhden S-ryhmän sadan euron lahjakortin. Kysymys kuuluu: Miten sinä ja kumppanisi olette järjestäneet raha-asianne yhteisessä taloudessanne? Kuulisin myös mielelläni jos teillä on jotain hyviä ideoita toimivamman arjen rakentamisessa. Kilpailu päättyy 2.6. klo 23.59. Kilpailun viralliset säännöt löytyvät täältä.

*Kuvissa näkyy muutamia tuotteita, jotka ovat blogiyhteistöiden kautta saatuja*

Näitä synttäreitä on suunniteltu ja salailtu ainakin kaksi kuukautta. Onneksi tämä suuri yllätys ei ole ikinä paljastunut ja synttärisankari yllättyi todellisesti, sillä autokauppojen sijaan hän astelikin omiin juhliinsa joissa häntä odotti 80 vierasta.

Juhlatila oli vuokrattu näitä juhlia varten Helsingin kattojen yltä ja paistattelimmekin terassilla ilta-auringossa kesäistä Helsinkiä ihaillen. Juhlissa näin monen monta opiskelukaveria pitkän tauon jälkeen, sillä montaa meitä ja herra sankaria yhdisti nimenomaan ne ikimuistoiset ”vaasailut”. Moni kun asuu nykyään eri paikkakunnilla, niin oli kiva nähdä kaikki kerralla ja vaihtaa kuulumisia :)

Juhlakalun tyttöystävä on nostanut meille muille riman aika korkealle, sillä tämä sankari on yllätetty jo tällä viikolla aiemminkin. Hämäykseksi hänet vietiin kaveriporukalla keskiviikkona yllätykseksi syömään, joten hän ei todellakaan osannut odottaa näitä juhlia ollenkaan. Tästä olenkin saanut kotona jo kuittailua, että kai minä nyt ymmärrän, että syksyllä odotetaan jotain megaupeaa ;)

Tutustuimme sankarin kanssa reilu kolmisen vuotta sitten, kun olimme Vietnamissa kiertelemässä. Tapasimme Mui Ne –nimisessä paikassa, mikä on varsinkin leijasurffailijoiden suosiossa. Siellä Mui Ne:ssa nimenomaan tämä sankari sai kipinän leijasurffaukseen ja siitä lähtien hän on toivonut omia surffikamoja. Keräsimme synttäreitä varten kolehtia, ja eilen sankari saikin lahjaksi ison kasan leijasurffaukseen liittyviä tarvikkeita :)

Kortin tekeminen oli minun/meidän vastuulla ja perinteisen kortin sijaan halusin tehdä lehdenkannen, jossa olisi sankariin liittyviä uutisia.  Löysin kuva-arkistoistani tuollaisen kuvan, minkä olen ottanut Vietnamissa kesken surffauksen ja se sopi näiden synttäreiden teeman täydellisesti.

Olen niin iloinen, että sankari yllätettiin ihan todellisesti eikä tämä salaisuus paljastunut hänelle missään vaiheessa. Aurinkoista ja ihanaa sunnuntaita  :)

P.S. Instagramissa on muutama kuva lisää ;)

Huomennakin on tiedossa ystäväni juhlat ja sunnuntaina juhlitaan tietenkin äitienpäivää. Eli todellinen juhlaviikonloppu on siis tulossa. Kuullaan pian taas lisää :).

Hänen sukulaiset tulivat eilen pitkästä aikaa Suomeen joten näytimme heille eilen illalla hivenen Helsinkiä. Kävimme Tornissa teellä ja söimme Juuressa suomalaisia makuja modernisti.  En ollut ikinä aiemmin käynyt Juuressa syömässä, mutta mielestäni Juuri oli hivenen parempi mitä esimerkiksi Aino. Tunnelma oli lämpöinen ja ruoka ihan todella hyvää.

Tänään meillä on vuorossa suomalainen aamiainen jonka jälkeen menemme Kirkkonummen Hvitträskiin. Ranskattaren äiti ei tunnetusti puhu muuta kuin ranskaa, niin tämä on minulle erittäin hyvä ja intesiivinen kielikurssi. Se on niin harmillista kun ranskaa ei suomessa pääse puhumaan kun ihan silloin tällöin. Minun ja ranskikseni yhteinen kieli on nimittäin englanti, sillä  meillä on yleisesti niin paljon puhuttavaa että turhaudumme minun ranskaani ja hänen suomeensa. Tällä viikolla onneksi saan taas sopertaa ja puputtaa <3

Toinenkin puoliskoni on näistä viikonloppukokkailuistani toki myös kovin innoissaan, sillä arkena hän joutuu valitettavasti joko tekemään ruokansa itse tai soittaa apua naapurin kiinalaisesta. Ihan jos rehellisiä ollaan, niin se naapurin kiinalainen on ihan varteenotettava vaihtoehto hänen suhteellisen kehityskelpoisten keittotaitojen rinnalla ;).

Te ketkä seurailette minua Instagramissa, olettekin nähneet muutaman making of –kuvan tämän ankanrinnan matkasta lautaselleni ja sieltä edelleen masuuni.  Nyt kun sitä parsaa saa, niin ankka sai rinnalleen parsarisottoa. En nyt haluaisin kehuskella itseäni, mutta oli kyllä aika todella hyvä sunnuntailounas :)

Risotto:

2 sipulia

300g arborioriisiä

2 dl  valkoviiniä

5 dl kasvislientä

100 g vihreää parsaa

suolaa

pippuria

50g voita

100g parmesaania

Pese parsat, leikkaa puumainen osa pois ja kuori pintakerrosta hivenen. Paloittele parsa 3-4 osaan, kumminkin niin että nupullinen osa jää pidemmäksi. Laita parsat kuullottumaan pannuun ja anna niiden pehmetä. Kun parsat ovat pehmenneet, niin ota ne pois pannulta.

Silppua sipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää riisi ja pyörittele se kullankeltaiseksi sipulien ja öljyn kanssa. Lisää viini ja anna riisien muhia hetkisen aikaa. Lisää kasvislientä vähän kerrallaan ja maistele riisiä aina aika ajoin, jotta riisi on al dente. Kun riisi on valmista, lisää parsa, suola, pippuri, voita ja parmesaania.

Ankanrinta:

1-2 ankanrintaa

Suolaa

Pippuria

Timjamia

Paistomittari

Nostin ankanrinnat jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan.  Kun ankat olivat yön aikana sulaneet, niin otin ne vielä aamulla  huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen valmistusta

1. Vedä ankanrinnan nahkapuolelle viillot. Laita fileet viileähkölle pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista fileitä niiden omassa rasvassa kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan.

2. Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Laita toiseen fileeseen lämpömittari. Paista fileitä 175 asteessa niin kauan kunnes niiden sisälämpötila on hivenen alle 60 astetta.

 3. Kun ankanrinnat ovat kypsiä, nosta ne folion sisään vetäytymän hetkiseksi. Leikkaa fileistä sieviä paloja ja asettele ne risoton ja parsojen päälle. Koristele annos vielä tuoreella timjamilla.

Ask on pienehkö ravintola ja vertasin sitä auttama Huvilakadulla sijaitsevaan Chef & Sommelieriin. Miljöö, ideamaailma ja menu henkivät samoja makuja ja fiiliksiä. Puhdasta ruokaa kauniisti lautasella. Ask:ssa tarjoillaan joko neljän tai kahdeksan ruokaljin menuja ja me istuimme neljän ruokalajin menuinemme 3,5 tuntia pöydän ääressä syöden ja nauraen.

Ruokahalun herättelijöiksi meille tarjoiltiin samantyyppisiä rapeita lastuja mitä söin muutama kuukausi sitten Glogatan 4:ssä. Voikun tuollaisia osaisi itsekin tehdä. Ne kaunistaisivat annoksia ja niillä voisi koristaa myös kattauksia.

Näin astiafriikkinä kiinnitän huomioni myös tarjoiluastioihin. Olen nyt monessa eri ravintolassa nähnyt nuo aivan samat lautaset mitkä ovat tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Askin lisäksi sellaiset ovat ainakin Glogatanilla sekä Pure Bistrossa. Hmm. Mitkäköhän ne ovat? Tiedättekö te?

Otsikkoon viitaten, niin ruoka ei ollut siis sen makuista, että olisi pitänyt itkeä. Seura sen sijaan pisti ilonkyyneleet silmiin ja välillä taisi koko pöytäseurue nauraa niin äänekkäästi, että pieni ravintola täyttyi herkullisten tuoksujen lisäksi myös pirskahtelevista nauruista ja ilon kyynelistä. Kun tulin illalla kotiin, niin mietin monta kertaa sitä, että miten onnekas olenkaan kun minulla on noin ihania ihmisiä ympärilläni. Se vain on niin, että millään muulla ei tässä maailmassa ole mitään väliä kun sillä, että sinulla on rakastavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä vierellä, jotka tekevät pienestäkin hetkestä juhlaa <3

P.S. Onko teillä ravintolasuosituksia mielessä?