Ihminen ihmisenä – eikä lokeroituna johonkin tiettyyn lokeroon.

tiistai 17. lokakuu 2017

Enkä se johtuu siitä, että matkustettaessa ja ulkomailla oltaessa on enemmän alttiina rasismin ja eriarvoisuuden kokemiselle. Nostan hattua kotimaalleni tässä asiassa, että miten ainakin itse koen kasvaneeni maassa, jossa ihmiset ovat samalla viivalla. Tämän takia minulla onkin ehkä herkemmät tuntosarvet, jos koen, että joku kokee eriarvoista kohtelua.

Avec Sofié blog l All at Sea

Kävimme ystäviemme luona sunnuntaina illallisella Ruotsin puolella Malmössä. Oli jokseenkin outoa kokea se, että lentäen kun tulin Amsterdamista, ei passiani kysytty kertaakaan, mutta kolmenkymmenen minuutin junamatkalla Kööpenhaminasta Mälmöön se kysyttiin. Toki näin on myös, kun käyn kauppareissulla Italian puolella, niin Ranskan rajalla saan passini näyttää, mutta se miten virkailija hoiti sen Ruotsin puolella, nosti karvani pystyyn.

Ymmärrän, että turvallisuusasioiden kanssa ei saa leikkiä, mutta se miten syyttömiä kohdellaan kuin rikollisia kysyttäessä passia ihon värin perusteella on minulle liikaa. Tuntui todella inhottavalta kanssamatkustajieni puolesta, joiden ihonväri tai hiukset eivät olleet vaaleat ja sen takia he saivat erityiskohtelua junamatkan aikana.

Avec Sofié blog l All at Sea

Ystäväni mies on politiikassa Ruotsissa ja he kertoivat, että miten he myös näkevät rasistisia hyökkäyksiä varsinkin nimenomaan tuolla junareitillä Kööpenhaminasta Ruotsiin. Ilmeisesti Malmössä on tänä kesänä ollut paljonkin erilaisia haasteita ja tilanpuutetta, että minne omista kotimaastaan pakenevia ihmisiä sijoitetaan. Haasteita tai ei, asiat voi aina esittää toisella tapaa, ilman ennakkoluuloja ja hyökkäystä. Ennakkoluulot kun kumpuavat yleensä nimenomaan ymmärtämättömyydestä kieltä, taustaa ja kulttuuria kohtaan ja sen takia olisikin tärkeä olla ystävällinen, rauhallinen ja kuunnella ja yrittää ymmärtää.

Koen ehkä varsinkin Syyriaan liittyen suurta myötätuntoa, sillä entinen työkaverini IT-alalta oli lähtenyt vaihtoon Italiaan ja jäänyt sodan alettua niin sanotusti mottiin Milanoon. Kotiin Syyriaan ei voinut enää mennä, mutta Italiakaan ei tuntunut aluksi kodilta. Nyt onneksi monen vuoden jälkeen hän on taas löytänyt paikkansa ja pystyy jopa iloita keskellä surullisia uutisia tai muistoja.

Yksi syy miksi en Ranskassa viihtynyt, oli nimenomaan eriarvoisuuden näkeminen päivästä toiseen. Minulle tulikin tapa jutella autonkuljettajien kanssa heidän taustoistaan, sillä he olivat aika usein joko Marokosta tai Tunisiasta. Yleensä kun heiltä kysyin, että mistä he ovat kotoisin, sain vastaukseksi kauan he ovat asuneet Ranskassa. Kun kysyin uudestaan, sain vaivalloisesti tietää heidän kotimaansa. He jopa yllättyivät usein, miten olin niin kiinnostunut Marokosta tai miten yksi lähimmistä ystävistäni on puoliksi tunisialainen. En tiedä helpotinko omalla pulputtamisellani kenenkään päivää, mutta halusin omalla käytökselläni luoda sellaisen kuvan, että eivät kaikki pidä heitä toisen asteen kansalaisina. Valitettavan usein kun näin on Ranskassa, vaikka olisitkin syntynyt maassa ja muusta kotimaasta et tiedä.

Avec Sofié blog l All at Sea

Puhutaan paljon siitä, miten mailla on erilaisia integraatio-ohjelmia ja miten jotkut maat ovat onnistuneet integraatiossa ja toiset taas täysin epäonnistuneet. Sunnuntaisen passintarkistuksen jälkeen sanoin miehelleni, että ei ne hienot integraatio planit paljoa lohduta, jos jo pelkästään junamatkalla kokee rasistisen hyökkäyksen. Uskon vahvasti siihen, että integraatiosuunnitelmat eivät voi olla pelkästään jonkun työryhmän käsissä, vaan jokaisen meidän tulee kunnioittaa kanssaihmisiämme, oli tausta mikä tahansa. Me kenellä on Suomen passi, elämme omassa kuplassamme ja uskon, että sinun tai minun ei ole montaa kertaa tarvinnut epäröidä sen kysymyksen äärellä kun joku tiedustelee mistä maasta olet kotoisin. Ihan typerää on itseasiassa kysyä  edes koko kysymystä. Pitää vain olla avoimin mielin ja kohdata ihminen ihmisenä eikä tiettynä ryhmänä.


26 Responses to “Ihminen ihmisenä – eikä lokeroituna johonkin tiettyyn lokeroon.”

  1. May sanoo:

    Nyt täytyy sanoa että sinulla on ehkä liian ruusuinen kuva Suomesta, tai ehkä asiat ovat vain muuttuneet täälläkin viime vuosina. Olen töissä suuressa kansainvälisessä yrityksessä ja minulla on paljon ulkomaalaisia kollegoita. Eräs romanialainen samassa yrityksessä työskentelevä mies ei ollut löytää vuokra-asuntoa mistään, sillä hänelle ei haluttu vuokrata asuntoa. Eräskin asunto oli tarjolla netissä vielä pitkään sen jälkeen kun hänelle oli kerrottu sen jo menneen.

    Aviomieheni on puoliksi ranskalainen ja omaa juuria lähi-idässä. Häneltä kysytään viikoittain mistä hän on kotoisin, ”Suomesta” ei riitä vastaukseksi vaikka se on hänen äitinsä kotimaa. Rakas ystäväni, aina Suomessa asunut suomenruotsalainen nainen, on sanonut kohdanneensa rasismia vasta viime aikoina…koska hänen isänsä on Afrikasta.

    Valitettavasti siis myös Suomessa eriarvoisuus nostaa vahvasti rumaa päätään.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Voi varmasti ollakin ja olen asunut omassa Helsinki-kuplassani ehkä liian kauan. Minä tai työkaverini eivät ole Suomessa valittaneet rasisista, mutta ehkä asiat ovat muuttuneet. Suomessa tosin eletään edelleen aika homogeenisesti, sillä Suomi ei tunnu kovinkaan kansainväliseltä. Kun eletään niin sanotusti samassa supussa omassa rauhassa, niin kaikki vieras tuntuu pelottavalta. Suomalaisten kulttuurinen ymmärrys ei ehkä ole ihan sitä maailman korkeinta luokkaa, joten uskon että rasisimi kumpuaa nimenomaan siitä. Jos jotain, niin toivoisin, että suomalaiset lukisivat muitakin kuin suomalaisia uutisia, niin se maailmankuva hivenen levenisi.

      Onpa tylsää mitä työkaverisi on kokenut. Puhuin itseasiassa työkaverini kanssa, että miten Hollannissa on onnistuttu niin hyvin integraation kanssa enkä valitettavasti saanut vastausta. Kaikki ovat kuulemma tervetulleita :)

      No kyllähän sen näkee ja kuulee ihan jo kavereidenkin kanssa puhuttaessa. Söin mustikoita suomessa enkä pessyt niitä ja ystäväni poikaystävän kommentti oli ” eikö sinua kiinnosta mikä mutiainen ne mustikat on keränneet”. Olin totaalisen järkyttynyt, että joku edes miettii tuollaista.

  2. Katri sanoo:

    Samaa mieltä Mayn kanssa, että ehkä sulla on hieman ruusuinen kuva Suomen tilanteesta. Itse en ole koskaan Helsingissä asunut, mutta monet kaverin kaverit päästävät suustaan todella rasistisia kommentteja puhuessaan esimerkiksi Helsingin keskustan tilanteesta (rautatieaseman ympäristö jne). Olen asunut nyt reilut kolme vuotta Hollannissa (en Amsterdamissa, vaan toisessa suuressa kaupungissa), ja olen huomannut järkyttyneenä, että myös Hollantilaiset on välillä ihan todella avoimen rasistisia. Esimerkiksi kielikurssilla opettaja selitti paikallista koulutusjärjestelmää, ja sanoi suoraan että alimmalle tasolle peruskoulun jälkeen jää vain Marokkolais- tai Turkkilaistaustaiset nuoret, ja että kantahollantilaiset tekee vähintään MBOn. Moni paikallinen tuttu on myös sanonut, että ei tykkää marokkolaisista, ja kun olen yrittänyt sanoa, että ei ole hyvä yleistää, vastaus on suunnilleen, että tottakai on sellaisia jotka käy töissä ja ”doe normaal” ja he ovat ihan OK, mutta suurin osa on laiskoja työnvieroksujia. Että valitettavasti ainakaan omasta mielestäni Hollannissakaan integraatiopolitiikka ei ole ihan niin onnistunutta kun kaverisi sanoo, ja kaikki ei todellakaan ole tervetulleita. Toki on täällä asiat varmaan paremmin kuin Ruotsissa tai vaikka Belgiassa siinä mielessä, että kokonaisia asuinalueita ei ole päässyt slummiutumaan, mutta ei Hollannissakaan asiat valitettavasti ihan niin aurinkoisesti ole.

    • Sofié sanoo:

      Voi varmasti ollakin, tuntuu että katson Suomea vähän pumpulisen linssin läpi. Onneksi tosin itse en ainakaan lapsena kokenut rasismia missään vaiheessa kovinkaan vahvana. Ehkä me 80-luvun lapset saimme kasvaa sillä tavalla rauhassa.

      Minä en näe rautatieasemalla muuta häiriökäyttäytymistä kuin alkoholiongelmaiset ja narkomaanit. Toki en siellä ihan hirveästi edes pyöri.

      Olen ymmärtänyt, että Amsterdam on liberaali, mutta muu maa ei niinkään. Tätä ovat ystäväni myös sanoneet. Tuo alimmalle tasolle jääminen on varmasti juurikin kieliongelmien ja muiden sopeutumisvaikeuksien summa. Uskon myös että hollantilaisten työmoraali ja – tavat ovat aika erilainen kuin marokkolaisten.

      Tuo asuinalueiden slummiutuminen on todella tylsä asia. Näin Ranskassa ja varsinkin Etelä-Ranskassa alueita, jotka oli jätetty oman onnensa nojaan. Se tuntui todella ikävältä. Toivon, että Suomessa ollaan vähän fiksumpia näiden asioiden kanssa. Menen itseasiassa ensimmäistä kertaa tällä viikolla Belgiaan ja Brysseliin, niin mielenkiinnolla odotan millaiselta kaupunki näyttää :)

      • Katri sanoo:

        Amsterdam on tosiaan varmaan oma liberaali kuplansa, mutta ei omasta mielestäni muuallakaan isoissa kaupungeissa Randstadin alueella (Rotterdam, Den Haag ja Utrecht missä itse asun) olla juuri sen konservatiivisempia. Koko alue on kuitenkin samaa ruuhka-Hollantia ja suurimmat puolueet on liberaalit GroenLinks ja D66, ja kaupungeissa on paljon opiskelijoita ja expateja. Jossain itä-Hollannin bible beltillä ja uskonnollisemmassa etelässä on asiat varmaan vähän eri lailla. Joka tapauksessa nämä kokemukset varmaan riippuu paljon siitä, millaisessa seurassa viettää aikaansa. Tuo opettajan kommentti kyllä vähän järkytti. Tuntuu jotenkin että tuollaisessa asemassa olisi hyvä ainakin yrittää teeskennellä ettei ole rasisti :) Enkä kyllä millään usko että KAIKKI alimmalle tasolle jäävät olisivat aina ulkomaalaistaustaisia. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että ihmiset pitäisi ottaa ihmisinä ja kaikenlaista yleistämistä pitäisi välttää. Ei ole oikein että ihmiset laitetaan tiettyyn lokeroon syntyperän, ulkonäön tai minkään muunkaan perusteella. Tsemppiä sulle muuttojärjestelyihin, olen ihan varma että tulet tykkäämään Hollannissa asumisesta :) Itse olen ainakin viihtynyt tosi hyvin, ja paikalliseen työkulttuuriin oli helppo sopeutua. Suomesta on perheen ja ystävien lisäksi enimmäkseen ikävä vain triplaikkunoita ja aurajuustoa :)

        • Sofié sanoo:

          Heippa,

          niin, onhan se aika samalla tavalla myös Suomessa. Isommissa kaupungeissa ollaan kosketuksissa eri kulttuurien kanssa ja sen takia luulisin (?) rasismia esiintyvän vähemmän. Myös matkustusyhteydet ovat helpommatisoimmista kaupungeista joten ihmiset matkustavat enemmän esimerkiksi Helsingistä kuin vaikka Keski-Suomesta. Tällä tarkoitan nimenomaan muita kuin pakettimatkoja.

          Olin South Carolinassa ja Gerogiassa Yhdysvalloissa viime jouluna ja se on ehkä nimenomaan sitä USA:n bible beltiä. Yhdysvallat on lukunsa jo sinänsä, mutta kun keskustelin mieheni vanhempien ystävien kanssa, en voinut muuta kuin pyöritellä päätäni.

          No joo, opettaja olisi kyllä saanut saada huomautuksen vähintään. Aloin miettimään, että jos opettaja on tuollainen, ei hän ole varmastikaan kovinkaan neutraali myöskään oppilaita kohden. Muistan miten oma ruotsin opettajani lukiossa paasasi luokan ”huonoimmille” miten he eivät tulisi ikinä pärjäämään yliopistossa. Edelleenkin mietin, että miten joku pystyi sanomaan noin jonkun yhden aineen perusteella.

          Kiitos paljon, olen niin innoissani Hollannista. Olen todella onnellinen, että muutto nyt vihdoin onnistui :)

          Minä tulen varmasti myös ikävöimään triplaikkuinoita, mutta olen kuullut,että siellä on paljon Suomi-kauppoja ;)

  3. Christina sanoo:

    Hei! Ainakin Helsingissä rasismi on valitettavan näkyvää, avointa ja arkipäiväistä. Ihmiset eivät todellakaan ole samalla viivalla eikä kohtelu ole yhdenmukaista. Tosin tämän sain huomata vasta kun ulkomaalainen puolisoni muutti kanssani Suomeen. Todettakoot vielä, että hän on toisesta EU-maasta ja valkoihoinen. En tohdi edes kuvitella millaista arki on Euroopan ulkopuolelta tulleilla, jotka eivät ihonvärinsä puolesta sulaudu kantaväestöön.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      onpa ikävä kuulla. Olen todella surullinen tästä. Ehkä tosiaan omissa piireissäni ollaan suhteellisen kansainvälisiä, niin kenenkään alkuperäinen kotimaa ei niinkään ikinä ole ollut mikään suuri kysymys. Lähinnä vain mielenkiintoista, sillä koko ajan oppii jotakin uutta.

      Joskus suomalaisten kommentit tuntuvat vähän ”metsäläsiten” höpötyksiltä kun varsinkin vaalien aikoihin luki perussuomalaisten kantoja eri asioihin. Sitä jotenkin toivoisi, että koulutussysteemimme tekisi meistä insinöörien lisäksi myös sivistyneitä ja avarakatseisia :)

      • Christina sanoo:

        Minunkin ystäväpiirini on kansainvälinen ja suvaitsevainen. Suomessa on kuitenkin tullut huomattua, että pankki todella saa valita asiakkaansa (tämä alkuaikoina, myöhemmin tilanne toinen, kun puolisollani hyvät tulot), suomalainen ajokortti kelpaa samassa tilanteessa henkilöllisyystodistuksena vain siltä, jolla kortissa nen-päätteinen sukunimi (ei ulkomaalainen nimi) ja ensimmäisen lapsemmekin oletettiin neuvolassa olevan automaattisesti lomaromanssin tuotos. Tiedusteltiin, josko olen kuitenkin edelleen yhteydessä lapsen etelä-eurooppalaiseen isään. Näitä kohtaamisia on lukematon määrä. Ne tulivat aikoinaan yllätyksenä, eikä niihin koskaan totu.

  4. Annu sanoo:

    Hei,

    Mitä tulee Malmöhön, niin se on portti eurooppaan ja sen kautta kulkee myös jonkin verran huumeita ja rikollisuutta. Siellä on ollut jo pitkään kovemmat rajatarkastukset. Näin väitti ruotsalainen mieheni. Mutta eihän rasismi ja epäinhimillinen kohtelu ole siltikään ok, varsinkin näillä huudeilla kanttia ja käytöstapoja soisi löytyvän.

    Työskentelin aiemmin useita vuosia pääkaupunkiseudulla sosiaalialalla. Tuntuu, että varsinkin Itä-Helsingissä arvotetaan ihmisiä paljon sen mukaan mistä tulevat. Somalit, venäläiset, virolaiset ja afrikkalaiset ei liene aina ole tulleet niin hyvin kohdelluiksi. Syrjäytymistä tapahtuu kyllä näillä alueilla, oli sitten suomalais- tai maahanmuuttajataustainen. Ja asiat ovat monisyisiä.

    Minulla itsellänikin on vähemmistö-identiteetti ja olen saanut kuulla paljon huutelua. Koen kovasti myötätuntoa muualta tulleita kohtaan. Kotini on nyt ulkomailla ja kiinnitän näihin asioihin luonnollisesti paljon huomiota. Toivoisin kovasti , että kaikenlaiset vihapuheet ja törppöily vähentyisi myös Suomessa! Millä sitä suvaitsevaisuuttaja ymmärrystä voisi kylvää lisää? Mielestäni tuo kertomasi ”pulputtaminen” on mainioja hyvin toimiva tapa :)

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      näin myös kertoi ystäväni mies kun puhuimme alueen haasteista. Ei ole oikein kohdella ihmisiä epäkunnioittavasti. Ymmärrän rajatarkastukset nyt kun tilanne on mikä on, mutta miten ne hoidetaan on eri juttu. Minusta kaikkien passit pitäisi tarkastaa samalla tavalla välittämättä ihmisen ulkonäöstä.

      Varsinkin Ranskassa koin sen kompleksisuuden ja samalla yritin ymmärtää kaikkien kantoja. Koin välillä myös ymmärrystä terroristien tekemiseen, sillä kun näkee millaisiin slummeihin heitä on laitettu ilman minkäänlaista integraatio-plania, kyllähän sen ymmärtää, että elämästä putoaa tarkoitus ja pohja.

      Vaikka olen syntynyt Suomeen, näkee taustani aika helposti jos osaa katsoa tarkkaan. Minua pelotti kertoa juutalaistaustastani teille, mutta kun sen tein, luulen, että teillekin tuli selkeämpi kuva minusta ja mielipiteistäni. Ehkä juuri sukujuurieni historian takia olen erityisen herkkä kaikenlaiselle syrjinnälle ja sen takia olenkin kaikenlaista syrjintää vastaan.

      Niin on, jatkan pulputtamista myös Amsterdamissa :)

  5. Maisa sanoo:

    Kirjoitit ”Uskon myös että hollantilaisten työmoraali ja – tavat ovat aika erilainen kuin marokkolaisten.” Eikö tämä ole juuri sitä yleistystä, jota tekstissäsi voimakkaasti kritisoit?

    • Sofié sanoo:

      Heippa, kiitos tästä kommentista.

      Olen piikin ansainnut.

      Olisin voinut valita sanani paremmin tässä kohtaa. Tällä ehkä nimenomaan tarkoitin työskentelytapoja. Kun tein ihmisten kanssa Lähi-Idästä töitä, jotta sain työni tehtyä, piti minun työskentelytekniikkani olla aika erilainen mitä esimerkiksi aasialaisten kanssa. Me olemme jokainen erilaisia ja erilaisuutta pitää kunnioittaa ja yrittää ymmärtää :)

  6. ARu sanoo:

    Olen samaa mielta,vasta ulkomaille muutettuani aloin ymmartamaan ulkopuolisuuden tuntemusta, joka varmasti monella maahanmuutaja-/pakolaistaustaisella on. Vaaleaihoisena EU:n kansalaisena koin ja koen itsekin aika ajoin pienta arkipaivan syrjintaa. Kuten edellinen kommentoija kertoi kollegastaan, olen minakin Englannissa hakenut vuokra-asuntoa, joka oli kuulemma mennyt mutta oli tarjolla viela viikkoja kieltavan paatoksen jalkeen. Norjassa opiskellessani englanninkielisen laitoksemme (kaikki opetus, tentit ja gradut englanniksi) koordinaattori kieltaytyi puhumasta kanssani englantia vaan kavimme useita ”palavereja” useana eri kertana niin, etta itse puhuin englantia ja han vastasi norjaksi. Ymmarsin toki vastauksen mutta itselleni tuntui helpommalta ja loogisemmalta keskustella kielella, joka oli itselleni vahvempi ja jota kaytin opintojeni kaikilla muilla osa-alueilla. Eraana paivana kysyin ilman sen suurempaa provosaatiota miksi han kieltaytyi kayttamasta englantia. Mies vastasi, etta olen Norjassa, jossa kieli on norja. Sita on syyta osata tai voinhan aina lahtea maasta. Oikeastihan syy oli eriarvoisuuden yllapitaminen. Ikina en ole ennen sita tai sen jalkeen kohdannut hyvaksyvassa ja sallivassa akateemisessa maailmassa yhta torkeaa kaytosta. Voin vain kuvitella mita kaikkea he joutuvat kokemaan joiden ihonvari ei olekaan tama meidan taikinalatty, joka ilmeisesti on se ainoa oikea savy joidenkin mielesta.

    Itse koen todella vahvasti, etta olemme kaikki ihmisia ennen kaikkea, emme vain tietyn maan tai kulttuurin edustaja . Olen matkustanut runsaasti ja kohdannut aina ihmisia, joilla on ollut hyva sydan ja tahto auttaa ja jakaa omastaan. He ovat olleet niin Afrikasta, Aasiasta, Etela-Amerikasta, Lahi-Idasta… niin muslimeja kuin katolilaisia kuin buddhalaisia. Perhe, rakkaus, terveys, toimeentulo ja rauha ovat niita asioita, joita me kaikki haluamme ja toivomme ja mihin pyrimme. Siksi minakin haluan osoittaa ihmisille ystavallisyytta ja ymmarrysta heidan taustojaan kohtaan. Niin Euroopassa kuin heidan kotimaassaan. Aikani kysyin heidan taustoistaankin kunnes muutaman kerran sain hieman nenilleni ja tajusin olevani naiivi. Lahtokohtaisesti ei tietenkaan voi olettaa, etta bussikuski, joka ei nayta ranskalaiselta ei koe olevansa vahvasti ranskalainen… ehka han jopa on kolmannessa, neljannessa yms. polvessa ranskalainen. Voisi jopa sanoa, etta eriarvoisuuden yllapitamista on myos se, etta henkilon erinakoisyytta alleviivataan…. keskitytaan siihen, mista henkilo on, mihin han kuuluu. Assimilaatio jaa aina hieman vajaaksi. Toisaalta on niita, jotka ovat ylpeita kotimaastaan, kaipaavat sinne jopa. Mutta on myos runsaasti niita, ainakin taalla Englannissa, joilla ei ole minkaanlaisia linkkeja esi-isiensa kotimaahan. Ainoastaan ulkonaollisesti he ovat erilaisia mutta heilta taustasta kysyttessa he todentotta hamaantyisivat ja sanoisivat ”Englanti”.

    • Tuuli sanoo:

      Oli pakko kommentoida, koska mina olen huomannut samaa kaytosta Sveitsissa ja Saksassa. Asun Sveitsissa saksankielisella alueella, ja taallakin olen usein kohdannut tilanteita, joissa minulle puhutaan vain (sveitsin)saksaksi, vaikka henkilo osaisi englantia ja tietaisi ettei minun kielitaitoni riita viela keskusteluun heidan kielellaan. Asenne on juurikin tuo: jos asut taalla, sinun pitaa osata maan kieli. Taalla se tuntuu erityisen hassulta, kun maassa on nelja virallista kielta. Ja toki ymmarran etta integraation kannalta on tarkeaa opetella kieli, mutta olen ollut taalla vasta puoli vuotta.

      Asuin aiemmin UAE:ssa, jossa tama eriarvoisuus ja ihmisten lokerointi kansallisuuden mukaan on aivan omaa luokkaansa. Siella on aivan sama kuinka monen sukupolven ajan olet maassa asunut, mutta jos joudut esimerkiksi tyottomaksi, sinun pitaa poistua maasta.

      Tarkea ja heratteleva teksti Sohvi.

      • Sofié sanoo:

        Heippa Tuuli,

        olen kokenut jotain aika samanlaista Ranskassa. Toisaalta ihmiset ovat olleet yllättyneitä, mutta toisaalta omat handicappini kieliopin joka pilkun viilamisen osalta ovat tuntuneet naurettavilta. Jos asian saa selväksi, turha puuttua jokaiseen pilkkuun. Olen jotenkin oppinut ohittamaan tuollaiset kettuilut ja jättänyt ne ihmisen pienuuden ja kapeakatseisuuden piikkiin.

        Tuo UAE ei minua jotenkin edes kiinnosta juuri tuon takia. On ihan kamalaa miten he ovat niin rasisteja Pakistanilaisia tai Intilaisia kohtaan. Se tntuu ihan kamalalta. Pakistanilaiset kelpaavat rakentamaan pilvenpiirtäjät, mutta eivät muuhun. Samanlaista kohtelua näin Malsesiassa pakistanilaisia kohden.

        Tätä tekstiä ja näitä kommentteja lukiessa tosin tuntuu, että rasismia on joka puolella jonkinlaista. Tuntuu todella tylsältä ja ikävältä.

      • ARu sanoo:

        Janna juttu tuo. Olen miettiyt kuinka iso osa kaytoksesta johtuu paikallisten heikosta englannin taidosta ja kuinka iso osa siita on periaatteellista. Olen myos sattumoisin viettanyt yhden vuoden Sveitsin saksankielisella alueella (Bern) ja muistan hyvin saman mista puhut. Norjassa sentaan ymmarsin norjaa, vahintainkin ruotsin taidoilla. Sveitsissa en osannut saksaa sanaakaan enka ollut (noloa myontaa) kauhean motivoitunut sita opettelemaan koska tiesin lahtevani pian. Siella saksaa puhuvat keskustelukumppanit eivat aidosti saaneet asiaansa jaettua kanssani mutta se oli valinta minka he tekivat. Ahdistava tilanne sinulle varmasti joutua pinnistelemaan. Ymmarrettavaa ettei puolessa vuodessa viela ole ehtinyt kielta ja murteita sisaistamaan.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiitos niin paljon kun jaat omia kokemuksiasi – tämä on niin palkitsevaa kun en puhu täällä näistä asioista yksin <3

      Kuvailemasi tarina on jotain mitä varmasti moni meistä joutuu kokemaan. Itse olen töissä välillä saanut näpäytyksen, jos kaikki ranskankielioppisäännöt ole ihan paikoillaan. Siinä vaiheessa olen näpäyttänyt takaisin, että jos tämä ei kelpaa, voimme myös vaitaa englantiin. Siinä vaiheessa ollaan oltu hiljaa ja olen saanut pointtini läpi. Ranskalaiset kun eivät yleisesti puhu hyvin englantia ja olen yrittänyt heidän vuokseen ranskaa puhua.

      Toivoisin, että ihmiset matkustaisivat jonnekin muualle myös kuin Kanarialle, Thaimaahan tai Italiaan, niin silmät avautuisivat ja kulttuurien kirjo tulisi tutummaksi.

      Niin juuri. Itse lähdin aikoinaan vaihtoon Malesiaan juuri sen takia, että kokisin muslimimaassa asumisen. Ilman tätä kokemusta nimittäin minulla olisi aika ohut näkökanta muslimeihin ja heidän tapohinsa. En toki voinut siellä juutalaistaustaani tuoda esiin mutta onneksi minulla on Suomen eikä Israelin passi. Minut otettiin niin hyvin vastaan kun kukaan ei tiennyt oikeaa taustaani, jos näin olisi ollut, en olisi päässyt edes koko maahan.

      Hyvä pointti, ehkä lopetan alkuperän kysymisen ja keskityn nimenomaan ihmiseen enkä niihin taustoihin. Tämä on nimenomaan ongelma Ranskassa kun ihmiset ovat syntyneet Ranskassa, mutta eivät koe olevansa tervetulleita Ranskaan tai heille ei anneta samanlaisia mahdollisuuksia. Koin tätä varsinkin Etelä-Ranskassa kun puhuin ihmisten kanssa. Sieltä katsottuna Pariisi on paha ja on unohtanut Etelä-Ranskan asukkaat. Ranska on hyvin Pariisi-keskittynyt ja jollain lailla ymmärrän sen kritiikin, miten esimerkiksi Marseille on jätetty rapautumaan oman onnen nojaan.

  7. Sarisannah sanoo:

    Ymmärrän, että tarkoitat Sohvi hyvää, mutta kerronpa oman näkökantani. Suomalaisen näköisenä minuun ei täällä Saksassa kukaan kiinnitä mitään huomiota, mutta kun avaan suuni ihmiset huomaavat aksenttini. Poikkeuksetta aksenttiani pidetään söpönä, mutta en todellakaan haluaisi alkaa kertoa ventovieraille ihmisille mistä aksenttini on kotoisin. Koen tämän kiusallisena.

    Olimme äskettäin juhlissa joissa minulta taas kysyttiin mistä olen kotoisin ja miten olen Saksaan päätynyt. Ja kuinka kauan olen jo täällä asunut. No 25 vuotta. Tuntuu todella hullulta yhä vaan vastailla näihin samoihin uteluihin kun itse koen itseni ihan samanlaiseksi kansalaiseksi kuin kuka tahansa muu. Unohdan ulkomaalaisuuteni (=erilaisuuteni) täysin kunnes minua taas siitä muistutetaan.

    En tiedä miten kuvailemasi autonkuljettajat asian kokevat, mutta voisihan heidän kanssaan jutella ihan samoista asioista kuin kantaranskalaistenkin kanssa?

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiitos kun toit näkökantasi esiin – arvostan näitä meidän keskusteluja niin paljon kun tuotte omia tarinoitanne tänne niin blogini ei mene vain yksinpuheluksi. Juuri tämän takia pidän blogini kirjoittamisesta, sillä sen tarkoitus on nimenomaan olla vuorovaikutuksessa teidän kanssa.

      Puhumme välillä mieheni kanssa siitä miten hän kokee itsensä. Hän on kumminkin ranskalaistunut amerikkalainen. Hän häpeää olla amerikkalainen ja olisi mieluummin ranskalainen. Nähtyäni Yhdysvaltojen monet kasvot, ymmärrän hänen kantansa. Kun oman maan rakenteet murenevat ja näkee miten perusasioita tulee monelle luksusta (terveydenhuolto tai koulutus) ymmärrän mieheni kannan täysin. Hän joutuu työnsä takia käymään Yhdysvalloissa usein ja aina kun hän tulee takaisin, hän on todella masentunut. Siksi hän vastaa aina ranskaksi kaikissa tilanteissa missä voi, että hänen ei tarvitsisi vastailla kysymyksiin Yhdysvaltojen tilanteesta.

      Ymmärrän kantasi autonkuljettajista. Koen vain jollain lailla vastuukseni olla heille ystävällinen ja puhua kauniisti heidän maistaan. Kun lukee ranskalaisia lehtiä, heidän maihinsa vain keskittyy aika paljon negaatiota. Ehkä ensi kerralla tosin olen neutraalimpi pulputtamisieni.

      Kiitos!

  8. Tiina sanoo:

    Tärkeä teksti ja kuinka monta kertaa sitä on itsekin kiitellyt omaa valkoista olomuotoa ja Suomen passia, kuinka helpoksi se elämän tekeekään, Samalla kun on pidätellyt itkua, ja itkenytkin, muiden kohtelun vuoksi. Mutta, oletko huomannut tekeväsi itsekin tietynlaista määrittelyä ja oletuksia ihmisten ulkonäön mukaan? Oletko ajatellut kuinka näiden autonkuljettajien nihkeys ”alkuperänsä” kertomiseen voi johtua myös esimerkiksi siitä, että he ovat tehneet paljon töitä sopeutuakseen ja tuntevat itsensä jo ennemmin ranskalaisiksi kuin vaikkapa marokkolaisiksi? Eikä (pelkästään) esimerkiksi siitä että kukaan ei yleensä ole kiinnostunut tai ei saata (maksavana asiakkaana) tykätä jos ei sanokaan olevansa ranskalainen, kuten yllä tunnut olettavan. Kun kysyt mistä he ovat kotoisin, oletat jotain heistä heidän ulkonäkönsä, asemansa (autonkuljettaja, ei esim. tj) tai nimensä perusteella ihan samalla tavoin kuin junassa malmön ja köpiksen välillä passintarkastus organisoidaan selvästi ulkonäön mukaan. Vaikka uskon kyllä että hyvällä tarkoituksella kyselet, itsekin olen aina äärimmäisen kiinnostunut ihmisten taustoista ja eri kulttuureista kaikkine säröineen, mietin kuitenkin nykyisin paljon sitä miten se ei toisesta osapuolesta saatakaan tuntua mukavalta kuinka ”vaaditaan” tietynlaista vastausta ja udellaan kaikki maan ja taivaan väliltä.. ”Yleensä kun heiltä kysyin, että mistä he ovat kotoisin, sain vastaukseksi kauan he ovat asuneet Ranskassa. Kun kysyin uudestaan, sain vaivalloisesti tietää heidän kotimaansa.” Niin, oma kysely ei kenties ole yhtä töykeää kuin rajatarkastukset, mutta ei se silti tarkoita ettei siinäkin voisi olla osa ongelmaa.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      ja kiitos paljon kommentistasi – ymmärrän pointtisi :)

      Niin, varsinkin nyt kun maailma on mennyt vähän vinksalleen, on jollain lailla hyvä olla Suomesta, sillä olemme ns. näkymätön maa ja kansa. Mutta juuri sen takia meidän pitäisi pitää muiden puolia ja olla avoimia muille kulttuureille, jotta ymmärtäisimme mitkä ovat niitä hyviä asioita omassa kulttuurissamme ja mitä asioita meidän tulisi kehittää.

      Olen hyvin varovainen totta kai kun juttelen autonkuljettajien kanssa. Yleensä he myös kysyvät minulta, että mistä olen, sillä he kuulevat ranskani läpi samantien, että en ole natiivi. Kuulostan varmasti pieneltä lapselta kun puhun ranskaa ja sen takia siitä on helppo lähteä keskustelemaan taustoista ja miten kokee eri asioita. Olen itseasiassa huomannut miten valveutuneita autonkuljettajat ovat, sillä he ovat kosketuksissa todella erilaisten ihmisten kanssa sekä heillä on aikaa kuunnella ja lukea uutisia. Samalla kun he eivät tiedä kuka seuraava juttukaveri on, voi keskustelut olla päivän aikana hyvinkin erilaisia :)

      Välillä ainakin itse koin omissa piireissäni, että keskustelut olivat kovin yksipuolisia ja elin omassa kuplassani. Sen takia olen yrittänyt aktiivisesti päästä siitä kuplasta eroon ja olla kontaktissa hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Vain niin näkee paremmin koko kuvan :)

      • Tiina sanoo:

        Hei halusin vielä tarkentaa että juuri tähän kuplasta ulos kurkottamiseen kannustan kaikkia, itseänikin. Mutta, tämä ei tarkoita etteikö esimerkiksi omia etuoikeuksiaan ja esimerkiksi valtasuhteita voisi ja olisi hyvä huomioida, varsinkin kun puhutaan lokeroinnista; useinkaan merkittävimmät rajat eivät kysy passia . Tätä on vaikea lyhyesti selittää, mutta uskon ja toivon että ymmärrät mitä tarkoitan. Tulen itse pohjoisemmasta Suomesta, ja usein jopa minä Suomen passillani tunnen tarkastelevani ”normaalia” suomalaisuutta marginaalista, syrjästä (Helsingissä olen turisti muiden turistien joukossa; vähintään murteeni paljastaa että nyt ollaan” jännän” äärellä ja saan selittää usein että niin mistä oikein tulen kotoisin ja miten joku voi elää siellä..) ; ja ehkäpä juuri sen vuoksi/ansiosta näkisin yhdeksi auomalaisuuden suurimmaksi haasteeksi juuri tuon avoimuuden puutteen; ihan Suomen sisälläkin on niin paljon vaihtelua että ei tarvitse edes maiden rajojen yli mennä että kuplasta pääsee kurkistamaan ihan toisenlaiseen kuplaan. Mutta ehkä tässä nyt oli riittävästi aiheen sivusta; aina tällaisten asioiden kohdalla itse toivon eniten että jos ja kun ihmiset kokevat tällaisia asioita joista eivät pidä/joita eivät hyväksy, he löytävät tavan tehdä parhaansa asioiden korjaamiseksi :) Onnea matkaan siis itse kullekin.

  9. Anna sanoo:

    Aarrrggghhhh, olen pahoillani sohvi, mutta mun täytyy nyt pitää pientä paussia tästä blogista. Mä olen itse mamu, en näytä kantasuomalaiselta ja olen itse asunut tässä maassa 5 vuotiaasta lähtien. Tuntuu jotenkin todella loukkaavalta ja oman kokemukseni mitätöimiseltä kun väität ettei täällä ole rasismia. Ehkä kyse on siitä että sinä valkoihoisena, hyvin toimeentulevan perheen tyttönä et ole kokenut sitä? Miksi sitten väität ettei sitä ole? Olen aiemminkin kommentoinut että välillä sinun näkemyksesi maailmasta on hyvin naiivi ja yksipuolinen, eikä sillä todellakaan maailmaa muuteta. Maailman, jopa Suomen on silti muututtava.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Kiitos kommentista ja samalla pahoittelen yksipuolista ja ehkä pumpulimaista näkemystä Suomesta.

      Olen pahoillani, että kanssa-suomalaiset ovat käyttäytyneet sinua kohtaan huonosti. Toivoisin, että rasisimi olisi rangaistava rikos jos eivät ne ajatusmaailmat vielä 2000-luvulla ole muuttuneet avoimemmiksi. Pahoinpitelystä rangaistaan, mutta mitä jos se pahoinpitelyn jäljet eivät näy ihossa? Vielä ehkäpä pahempaa.

      Kommenttini oli ehkä kirjoitettu siltä kannalta, että Suomessa ei ole sellaista (toivon mukaan) keskittymää tai kaupunkia minne maahanmuuttajat jätettäisiin oman onnen nojaan. Koen, että Suomessa saa apua mihin ongelmaan tahansa.

      Olin IT-alalla Microsoftilla Suomessa ja lähimmät ja parhaimmat työkaverini olivat nimenomaan maahanmuuttajataustaisia. He pärjäsivätkin ja pärjäävät edelleen parhaiten koko Suomen organisaatiossa. Ehkä näkökulmani tulee nimenomaan heidän kautta, sillä heille oli annettu nimenomaan mahdollisuus koulutukseen, hyvään työhön ja upeaan ympäristöön.

      Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa mieltäsi tai kenenkään muunkaan. Kirjoitan näitä tekstejä yksin niin minulla ei ole aina sparrailukavereita vieressä.

  10. H sanoo:

    Matkustin kohta 20 vuotta sitten (apua, onko siitä niin kauan?) junalla Kööpenhaminasta Osloon ystäväni kanssa. Koko muu junanvaunullinen väkeä vietiin yksi kerrallaan ruumiintarkastukseen, kun juna ajoi laivaan.Silloin ei vielä ollut siltaa ja todella koko juna hurautti laivan kyytiin…
    Laivassa junaan saapui tullin miehiä ja huumekoiria. Minulle ja ystävälleni, vaaleille Suomitytöille vaan hymyiltiin, kun näytimme Suomen passien kansia. Muut matkustajat tutkittiin. Suuri osa heistä oli alkuperältään muuta kuin eurooppalaisia. Joitain sitten oli poliisi vastassa Oslossa. Eli tällaista oli jo vuosia sitten. Asiaan vaikuttaa noilla reiteillä tietysti se, että ovat huumereittejä. Sivusta seurattuna esim.aasialaisen pikkulapsiperheen töykeä kohtelu kyllä tuntui pahalta, kun samalla meille vaan ystävällisesti hymyiltiin.

Kommentoi