Miten mennä New Yorkissa naimisiin?

keskiviikko 11. lokakuu 2017

Vuosi sitten salamyhkäisesti järjestelin häitämme ja sen takia halusin kirjoittaa, että mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, jos haluaa mennä New Yorkissa naimisiin. Kahdestaan New Yorkissa naimisiin meneminen oli meille alusta asti päivänselvä juttu ja olemme olleet siitä niin onnellisia, että pystyimme olemaan hiljaa ja tekemään unelmastamme totta.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Häät ovat todella henkilökohtainen asia. Jotkut eivät halua mennä naimisiin ollenkaan, toiset haluavat 500 ihmistä paikalle ja toiset haluavat olla ihan kahdestaan. Tässäkin asiassa olimme onnekkaita, sillä kukaan ei nyrpistellyt kulmiaan kuulleessaan uutisemme, että olimme menneetkin jo naimisiin.  Perheemme ja ystävämme ymmärsivät, että miten hankala on järjestää häät kahden mantereen välillä.

Miksi New York? No siksi, että se oli kummallekin erityislaatuinen kaupunki ja halusimme juhlistaa rakkauttamme jossakin muualla kuin Euroopassa. Oli sitä paitsi joulun aika, niin kaikki oli kaupungissa kerrassaan taianomaista.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Mitä papereita meillä piti olla mukana? Olin käynyt maistraatista hakemassa kaiken tarvittavan, mutta mitään papereita passin lisäksi ei kysytty. Toki kannattaa ottaa syntymätodistus ja muut mukaan kaiken varalle.

Pitääkö kaupungintalolta varata aika? Kyllä pitää. Aika pitää varata 24 tuntia ennen vihkimisitä kaupungintalolta ja se määrittää aikaikkunan, jolloin vihkipappi voi vihkiä. Itse menimme aikaisin edeltävänä aamuna kaupungintalolle ja suosittelenkin varaamaan näihin asioihin aikaa.

Hääpäivämme oli juuri ennen uutta vuotta, joten emme olleet ainoita, jotka halusivat naimisiin tuona päivänä. Osaltaan väenpaljouteen vaikutti myös Donald Trumpin tuleva kausi, sillä moni vähemmistöön kuuluva tai ihmiset keillä ei ollut green cardia tai pysyvää oleskelulupaa, halusivat mennä naimisiin ennen vaihtuvaa vuotta.

Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia pareja oli kaupungintalolla, sillä esillä oli koko kulttuurien kirjo. Toiset tulivat isoissa tyllimekoissa, toiset farkuissa ja jotkut niin kuin minä, vaaleassa kotelomekossa. Tyyli oli todella vapaa ja olisin niin halunnut ottaa pareista kuvia ja kysellä heidän taustoistaan, sillä harvemmin näkee niin erilaisia hääpareja.

Hääseremoniasta sen verran, että se on aika lyhyt. Saimme lausua toisillemme valat, mutta ehkä juhlallisin hetki tuona päivänä oli hääpäivämme aamu, jolloin puhuimme toisillemme tuntikausia kaikesta. Pidän sanoista ja tunteista puhumisesta, joten yhteinen aamuinen hetki oli jollain lailla se koskettavin.

Kun saimme vihkitodistuksemme, piti meidän mennä hakemaan siihen kolmet leimat, jotta avioliittomme olisi laillinen myös Euroopassa. Luin etukäteen hyvän ohjeistuksen, että miten tässä kohtaa tulee toimia ja käytin tätä kirjoitusta ohjeena, että minne pitää mennä ja missä järjestyksessä. Moni pareista myös menee maistraatissa Suomessa naimisiin etukäteen, jolloin ei lippuja ja lappuja tarvitse leimata, vaan vihkiminen on jo suoritettu. Tiedän myös, että suomalainen pappi on New Yorkissa, mutta emme halunneet uskonnollisia häitä, joten kaupungintalo oli meille oikein sopiva vaihtoehto. Jos kirkollinen vihkiminen on toivottu, kannattaa sekin vaihtoehto katsoa läpi.

Yksi ehkä oudoimmista havainnoista oli, että kaupungintalon ulkopuolella oli koju, jossa myytiin kukkakimppuja sekä sormuksia. Aika erikoista, mutta kukkien osalta ainakin näytti kauppa käyvän hyvin. Only in America.

Avec Sofié blog l NYC

Seremonian jälkeen menimme ottamaan hääkuvamme ja otimme niitä eri puolilla kaupunkia. Hääkuvaajasta sen verran, että kannattaa ainakin amerikkalaisten osalta katsoa portfoliot hyvin läpi, että tietää mitä haluaa. Vaikka olin sanonut, että en halua yhtäkään jenkkihymykuvaa, kuulin lauseen ”big smile” hyvin monta kertaa. En vain pidä jenkkimäisistä isoista hymyistä joissa näkyy hampaat ja potrettikuvista, vaan rauhallisista ja luonnollisista ilmeistä. Kannattaa siis painottaa, että mitä haluaa. Lempi hääkuvamme taitaakin olla, kun emme kumpikaan katsoneet kameraan vaan toisiamme kun yritimme avata samppanjapulloa.

Miten sitten avioliiton laillistaminen? Se kävi itseasiassa todella nopeasti. Vein kaikki saamani paperit maistraattiin ja muutamassa päivässä tietoni muuttuivat nimeni lisäksi. Koko paperirumba oli itseasiassa todella vaivaton ja kaikki meni todella helposti.

Olen varmasti unohtanut jonkun kohdan tästä postauksesta, joten kysykää ihmeessä, jos teitä arveluttaa joku kohta. Vaikka minua jännitti, että olemmeko unohtaneet jotakin, mutta onneksi edes tämä prosessi oli tehty jokseenkin helpoksi, joten sai nauttia vain päivästä eikä tarvinnut vaivata päätä ylimääräisillä asioilla.

 

 


8 Responses to “Miten mennä New Yorkissa naimisiin?”

  1. -H sanoo:

    Mekin menimme vuosi sitten naimisiin New Yorkissa ja se on ehdottomasti ollut paras päätös ja tämän hetkisen elämäni paras päivä. En voinut kuvitellakaan perinteisiä, isohkoja kirkkohäitä, joten Lauran blogista sain idean häistä New Yorkissa, joka on minulle ja miehelleni merkityksellinen paikka. Meidät vihittiin tosin kirkossa ja vihkimisen jälkeen oli häädinner, mutta koko matka New Yorkissa (10 päivää) oli mitä täydellisin. Olin kuullut myös paljon etukäteen juttuja paikallisista hääkuvaajista ja vierastin hieman ajatusta siitä, joten meillä kävikin älyttömän hyvä tuuri, kun saimme Suomalaisen valokuvaajan paikan päälle ikuistamaan tärkeä päivämme. Hänen kanssaan otimme vielä seuraavana aamuna ”day after” kuvat Brooklynissa. En voi muuta kuin suositella, jos perinteiset häät eivät tunnu omalta jutulta!!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      sama juttu – paras päätös ikinä. Mitään en tekisi toisin. Oli myös hauska lentää mieheni perheen luo kertomaan uutiset.

      Oi, kuulostaa todella siltä, että teitte päivästänne teidän näköisen – ja niin se kuulu ollakin.

      Minulla kävi kuvaajan kanssa juuri se klassinen, en ollut tyytyväinen kuviin. Kuvaaja varmasti piti minua ihan tiukkisena kun en halunnut jenkkihymy -kuvia :D . Näissä hääkuvissa näkee nimenomaan sen eron, kun suomalainen haluaa klassista ja rauhallista, jenkit haluavat taas suurta tunnetta hymyn kautta.

      En minäkään – niin ihana päivä ja siinä oli jotenkin sellainen yhteisen tekemisen meininki, kun kumpikin osallistui yhtä paljon. Jos olisimme menneet perinteisesti, mieheni ei varmastikaan olisi pystynyt paneutumaan häihin samalla lailla. Minulle tärkeää olikin, että häät olivat yhteinen juttu :)

  2. Anna sanoo:

    Sohviiii…green card.

  3. Elisabeth sanoo:

    Olipa ihana kirjoitus! Menimme kihloihin Nykissä kohta kaksi vuotta sitten ❤ nyt suunnittelemme ensi vuoden häitä, eli siinäkin mielessä kirjoitus oli ajankohtainen. Minua kiinnostaa tietää miten menitte kihloihin, miten päätitte häistä, oliko sinulla polttarit? Entäs annoitteko toisillenne huomislahjat? Olivatko sormukset Nykistä? Mistä mekko? Sata kysymystä

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Oih, ihana kuulla – onnea!

      Mieheni kosi minua aamukävelyllä Pariisissa ihan yllättäen. Olemme aina tehneet yhteisiä kävelyreissuja pitkin Pariisia ja sen takia ominaista olikin, että kosinta tapahtui ns. normaalin päivän yhteydessä. Me olimme puhuneet totta kai unelmista ja unelmahäistä yhdessä ennen kihlautumista. Jo ennen kihlautumista oli päivän selvää, että menemme naimisiin kahdestaa.

      Minulla oli maailman ihanimmat polttarit ja tulin täysin yllätetyksi. Siis totaalisen yllätetyksi.

      Annoimme toisillemme huomislahjat ja ne olivat jotain sellaista mitä voimme käyttää kumpikin joka päivä.

      Sormukset ostimme etukäteen, hän minulle ja minä hänelle. Ne oli itseasiassa vaikea valita, sillä moni yritys ei takaa timanttien eettisyyttä. Luxemburgissa varsinkin oli vaikea löytää timantteja joissa pystyttiin takaamaan kivien alkuperä.

  4. Meri sanoo:

    Me myös menimme New Yorkin kaupungintalolla naimisiin, huhtikuussa 2016.
    Silloin ainakaan ei muistaakseni tarvinnut varata tiettyä aikaikkunaa, vaan ”vihkilupa” piti olla haettuna vähintään 24h ennen itse tapahtumaa.
    Haimme luvan torstaiaamuna ja seuraavana päivänä menimme kaupungintalolle ilmeisen suosittuna aikana eli perjantai-iltapäivästä, mutta emme joutuneet odottamaan kuin ehkä sen ”sopivat” 45 min jona aikana ehti vähän hengähtää, ottaa kuvia yms :)
    Kevätaikaan lähistöllä ainakin oli kauniita kirsikkapuita joiden alla otettiin kuvat ja sieltä suuntasimme alkuiltaan kestäneelle lounaalle.
    Mahtavat muistot tuosta päivästä!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      oi, ihanaa!

      Voi teillä kävi tuuri, sillä me myös luulimme odottavamme tunnin, mutta Trumpin virkaanastujaisten takia, odottelimme kaupungintalolla viisi tuntia. Siinä ehti katsella muiden hääpukuja ja erilaisia pareja.

      Ihana kun jaette näitä teidän kokemuksianne, se tuo niin paljon sisältöä blogiin sekä on minullekin kiva kun en vain kerro omia kokemuksiani täällä :)

Kommentoi