Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

maanantai 09. lokakuu 2017

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.


23 Responses to “Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)”

  1. Tiina A sanoo:

    Toi on niin totta – muutos ei tapahdu jollei tee jotain sen eteen. Ja yksi selkeä muutos on muuttaminen. Olen nyt kolme vuotta yrittänyt sopeutua, mutta tullut siihen tulokseen että näin elämä jankkaa paikallaan ja muutosta ei tapahdu ellen itse muuta maisemaa ja siirry jonnekin muualle. Nyt kun päätös on tehty tuntuu heti paremmalta vaikka hyppy tuntemattomaan aina pelottaa.

    • Sofié sanoo:

      Heippa, niin se on. Itse kaipasin Pariisista vähän rauhallisempaan paikkaan ja sen takia muutin vuosi sitten Luxembourgiin. Olen odottanut Pariisista muuttoa kauan aikaa ja vihdoinkin se tapahtuu.

      Paljon tsemppiä sinne – muutos on hyväksi ja parhaimmat jutut tapahtuvat yleensä mukavuudalueen ulkopuolella :)

  2. Kirsi sanoo:

    Pakko kirjoittaa kommentti ja kiittää sinua! Kiitos viimeaikaisista postauksistasi. Ne ovat olleet niin mielenkiintoisia, asioita jotka käyvät mielessäni harva se päivä.

    Itse olen viimeisen vuoden asunut Wienissä johon rakastuin, sitten kesän olin takaisin Helsingissä ja nyt asustelen hetken aikaa Brysselissä. Ero näiden kaikkien kolmen kaupungin välillä on valtava, mitä en ehkä olisi itsekään uskonut. Nyt kun muutin Brysseliin hyvän työmahdollisuuden perässä, ymmärrän ne tekstit mitä olet Pariisista kirjoittanut. Bryssel vaikuttaa nyt olevan minun Pariisi. En toki voi vielä näin lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoa onko näin varmasti, mutta olen muun muassa miettinyt, että jos nyt puolen vuoden pesti muuttuisikin vakituiseksi työksi, en ole varma pystyisinkö jäämään.

    Muutenkin expat elämä on haastavaa. Itse en sitä varsinaisesti ole kokenut, mutta olen opiskeluissani keskittynyt expat aiheisiin, ja mitä aiheesta alaa tuntemattomien kanssa olen jutellut, heillä on juurikin se kuva, että elämä on hienoa ja ”helppoa”. Sitähän se ei valitettavasti aina ole, ja kompromisseja joutuu tekemään.

    Toivon sinulle ja miehellesi onnea tulevaan. Amsterdam on kyllä niin ihana kaupunki ja toivon, että tulette viihtymään siellä paremmin kuin hyvin! :) <3

    • Sofié sanoo:

      Heippa, ilo on minun puolellani. Olen odottanut kauan aikaa, että saan puhua näistä asioista.

      Niin, Wien on aika saksalainen, kun taas Brysseli voi olla aika ranskalainen. En ole koskaan ollut Brysselissä muuten kuin juna-asemalla, mutta viimeaikaiset tapahtumat eivät oikein tee kaupungille ja sen ”brändille” hyvää. Olen tulossa sinne itseasiassa ensi viikolla ja innoissani odotan kaupungin näkemisen, jotta en vain ole mielikuvien varassa.

      Ymmärrän hyvin ajatuksesi. En missään nimessä enää olisi halunnut asua Pariisissa. Jos ei muutosta olisi tullut, olisin muuttanut Suomeen. Niin täynnä olin koko kaupunkia ja sen tilannetta.

      Jos olisin suostunut olemaan kotona, tilanne olisi toinen, mutta en halua tehdä vain blogia vaan jotain muutakin.

      En tiedä mistä nämä mielikuvat johtuvat. Onko kyse vain suomalaisesta ajatusmaailmasta vai yleisestä ilmiöstä, että muualla on aina kaikki paremmin :)

      Tsemppiä sinne suklaan maahan <3

    • emmi sanoo:

      Moi Kirsi! Itsekin tovin Brysselissä asuneena haluan jakaa sulle tän tekstin: https://eumeblog.wordpress.com/2017/09/13/bruxelles-you-dont-have-to-love-it-but-i-do/ mulla meni hetki aikaa ihastua, rakastua kyseiseen kaupunkiin ja tällä hetkellä toiselta mantereelta kaipailen sinne. Toivon että vaikka Wien säilyisi sulle rakkaana kotina, saisit myös kokea hyviä hetkiä Brysselissä; kurkistaa siihen hauskan leikkisään puoleen, nauttia pitkistä kävelyistä, ratikkaretkestä tervureniin, liian myöhään venähtävistä afterworkeistä, mahdollisuuksista oppia valtavasti uutta ja tavata lahjakkaita, ajatuksia herättäviä ihmisiä. Tsemppiä!

      Ja Sohville kiitos myös ulkosuomalaisuuteen ja maahanmuuttajana elämiseen liittyvistä pohdinnoista! Arvostan sitä että avaat oikeasti mietteitä blogissa – se tuo sopivasti syvyyttä. Luulisin ennakkoluulojen olevan yleisiä niiden parissa jotka eivät itse ole rakentaneet elämää alusta muualla ja opetelleet miten uusi maa toimii, mistä ostaa ruoka, mistä löytää koti, miten kulttuurissa toimitaan, miten löytää ystäviä tai edes tuttuja jakamaan arkea. Huomaan myös itse syyllistyväni pelkkien kivojen hetkien jakamiseen muille kuin aivan lähimmille vaikka tottahan arki on arkea kaikkialla maailmassa – erilaisin maustein toki. Toivottavasti Damin koti tuntuu enemmän kodilta ja saatte rauhassa asettua sinne! :)

  3. Henna sanoo:

    Onnea muuttoon Amsterdamiin :) Itsekin asunut noin puolitoista vuotta taalla ja kylla oon viihtynyt niin hyvin, todella vilkas paikka mutta myos tarpeeksi rauhallinen ja tekemista riittaa. Sijainti on myos todella hyva, lentokentalle paasee melkein kaikkialta amsterdamia noin 15-20 minuutissa ja muuallekin Eurooppaan nopeasti. Vaikka perusjutut on tullu tutuksi viimesen vuoden aikana, on mielenkiintosta ootella tulevia postauksia taalta damista :)

    • Sofié sanoo:

      Heippa, kiitos!

      Joo, juuri näin olen kokenut aina kun olen täällä ollut.

      Mieheni toimisto on Schipholin nurkilla ja sen takia kotimme sijainti määrittyy nimenomaan siitä, että pääsemme nopeasti kotiovelta Amsterdam C:lle. Tämä kaupunki on tosin tosi toimiva kaikin puolin ja liikkuminen äärettömän helppoa :)

      Kiva kuulla :)

  4. C sanoo:

    Hei! Kiva kuulla uusista tuulista, etenkin kun ne tuntuvat olevan sinulle mieluisia. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että suurelta osin on jokainen meistä oman onnensa seppä. Mainitsit ilmansaasteet ja metrolinjat. Voisin kuitenkin kuvitella, että Pariisi, tai Ranska ylipäätään, on hankala ilman sujuvaa kielitaitoa ja kun molemmat teistä ulkomaalaisia. Itse asun mieheni ja lasteni kanssa Espanjassa (sisämaassa, kaukana turismista), enkä pysty edes kuvittelemaan millaista olisi ollut muuttaa tänne ilman paikallista puolisoani, lapsiani ja sujuvaa espanjan kielen taitoa. Elämä olisi varmasti ollut vähintäänkin hankalaa ja epäilemättä aika yksinäistä. Lasten kanssa tuli alusta alkaen tehtyä ja opeteltua, kiitos lasten ja kielitaidon ystävystyi leikkipuistossa huomaamatta. Osa asioista tuli opittua kantapään kautta, mutta monet viralliset asiat hoituivat varsin kivuttomasti kiitos paikallisen puolison tai tämän vinkkien. Kaikkea hyvää teille Amsterdamiin! Siellä varmasti helpompaa kaikin puolin, kun englanti. Tavat ja kulttuurikin ehkä suomalaisempia kuin mitä Ranskassa:)

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Jep, ovat mieluisia :)

      Minulle suurimmat syyt olivat elämänlaatu, ilmansaasteet ja turvallisuus. Minulle jäi traumat niistä iskuista, jonka takia en enää mennyt ravintoloihin joissa ei ollut kunnollista hätäuloskäyntiä, kuljin kävellen, sähköautolla tai überilla ja pysyttelin kotona. En vaan pysty asumaan paikassa jossa on pommiuhka koko ajan päällä jossakin. Pariisissa on yritetty tehdä uutta iskua tänä vuonna jo 9 kertaa ja on vain ajan kysymys milloin se tapahtuu.

      Puhumme kumpikin ranskaa ja mieheni käytännössä täydellisesti ja hänellä ei ole mitään sen suurempia ongelmia Pariisin suhteen ollut. Se on ollut hänen kotimaansa, vaikka hän ei asukaan siellä kuin viikonloput.

      Meille tarjottiin kaupungiksi myös Madridia, mutta haluan käydä töissä ja kun en espanjaa puhu, olisi työn löytäminen ollut aika vaikeaa.

      Ihanaa, että teillä on kaikki hyvin. Sitä arvostaa niin paljon ns. Tavallista elämää tällaisten seikkailujen jälkeen :)

      • C sanoo:

        Hei! Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut loukata. Olin saanut blogisi perusteella virheellisen kuvan ranskan kielen taidostasi ja sen sujuvuujudesta. Ja Ranska ei ole Espanja, enkä Ranskassa ole muutamaa lomaa kauempaa aikani viettänyt. Tykännyt silti kovasti -aivan kuten Amsterdamistakin:) Toivon teille kaikkea hyvää Amsterdamiin! Jään innolla odottamaan postauksia uudesta elämänvaiheestanne!

        • Sofié sanoo:

          Heippa,

          et todellakaan loukannut – päinvastoin, toivottavasti en kirjoittanut vastaustani liian töksäyttelevästi.

          Ranska on kiva paikka käydä, mutta asuminen ei ainakiin minun kanssa siellä vallitsevan tilanteen takia onnistunut. Se on todella ikävä tunne kun joutuu pelätä joka päivä. Mieheni esimies muutti jenkeistä takaisin Ranskaan (hän on ranskalainen) ja sanoi, että olisi tarvinnut kunnollisen kotiuttamisohjelman omaan kotimaahansa viiden vuoden poissaolon jälkeen. Kertoo varmasti paljon.

          Kiitos paljon, niitä on varmasti tulossa pian kunhan saadan kaikki palaset paikoilleen.

  5. Elisabeth sanoo:

    Tsemppiä muuttoon! Mielestäni Damissa ja Köpiksessä on paljon samoja hyviä piirteitä Helsingin kanssa. Olen vain käynyt Damissa kerran, mutta viihdyin siellä todella hyvin. On rohkeeta etsiä omaa paikkaa maailmassa, ja ihanaa, että teillä on toisenne!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Kiitos <3

      Niin on. En ikinä laittaisi Hollantia Saksan kanssa samaan lokeroon, vaan minusta Hollannissa on niin paljon samoja piirteitä mitä esimerkiksi UK:ssa tai Nordicissa.

      Me olemme kumpikin tällaisia kiertolaisia ja sen takia sovimme hyvin toisillemme. Emme kumpikaan koe kuuluvamme vain yhteen paikkaan , vaan maasta toiseen muutto on enemmänkin ilo kuin suru. Olen onnekas kun voimme muuttaa, sillä olen nähnyt aviopareja joiden elämä on pirstaleina kun puoliso ei viihdy uudessa maassa. Sen takia on minusta hyvin erikoista miten nykyajan HR ei edelleenkään näe naista muualla kuin siellä uima-altaalla ja "ikuisella lomalla" .

      Kiitos <3

  6. Lisa sanoo:

    Tuo viimeinen lauseesi HR:sta ei kyllä pidä paikkaansa. Olen ollut töissä monessa monikansallisessa yhtiössä ja expattien puolisoille on ollut tarjolla jos jonkinmoista apua työmahdollisuuksien kartoittaminen mukaanlukien.

    Ehkä miehesi firma (Microsoft?) on vanhoillinen ja jälkeenjäänyt tässä asiassa? Ehkä amerikkalaisuuteen kuuluu vielä nykyäänkin usein vaimon kotiin jääminen? Useassa maassahan naiset pitävät skandeja vähän yksinkertaisina, kun haluavat töissä käydä vaikka ei ehkä ole pakko. se laskee statusta heidän silmissään ja on merkki siitä, että ei mene hyvin, jos vaimonkin pitää mennä töihin.

    On myöskin naisia jotka mielellään jäävät vapaalle muutamaksi vuodeksi komennuksen ajaksi. Siinä vaiheessa kun on esim. ollut työelämässä 20 vuotta, se breikki voi olla todella tervetullut.

    Koska kuitenkin monet naiset haluavat olla itsekin töissä, siksi firmojen on usein vaikea saada expatteja lähtemään maihin, joissa ei työmahdollisuuksia varsinkaan naisille ole. Joihinkin se lupaus vapaa-ajasta ja uima-allas kuitenkin tehoaa eli kannattaahan sitä kai kokeilla kepillä jäätä, josko kyseessä olisi sellainen tapaus.

    Expattielämässä on monenmoista kiemurat ja yleisin syys komennusten kaatumiseen on puolison tyytymättömyys.

    Onnea teidän uudelle koitoksellenne!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Kiitos kommentistasi :)

      Riippuu varmasti paljon yrityksestä ja IT- ala on valitettavasti aika vanhanaikainen ehkä juurikin tältä osalta ja usein IT- ala on aika täynnä miehiä. Moni mieheni jenkki- kollegoiden vaimoista on juurikin kotona ja heiltä nimenomaan saan usein kysymyksen, että miksi ihmeessä en ole vain kotona. Se on niin erilainen ajattelutapa mitä meillä pohjoismaalaisilla.

      Totta kai ymmärrän. Minulla on myös tuttuja jotka ovat olleet kotona käytännössä yliopistosta asti kun mies on lähtenyt ulkomaille töihin. Ymmärrän senkin, mutta itse haluan jotain muuta.

      Ymmärrän senkin että joillekin se vapaus tehoaa, mutta pidin sitä hieman vanhoillisena kommenttina.

      Olen esinerkiksi Luxemburgissa nähnyt monta kaatunutta parisuhdetta nimenomaan lokaatio takia ja se on ollut aika ikävää ja saanut ajattelemaan näitä asioita niin monelta kannalta. Sitä toivoisi HR:n antavan tukea tällaisissa asioissa eikä vain palkankorotuksia tai lomaa.

      Kiitos – olemme innoissamme!

  7. Johanna sanoo:

    Hei, kiva kirjoitus tämäkin! Olen ihan samaa mieltä siitä, että jos on työtä tekevää tyyppiä, niin kotiäitiys/rouvuus on pahinta mitä voi tapahtua. Itselläni on niistä molemmista muutaman vuoden kokemus. Vaikka asuinpaikka sinänsä oli mahtava ja ystäviäkin löysin ja tiesin jopa olevani oikealla paikalla, minusta oli hirmuisen vaikeaa työstää omaa rooliani ilman, että sain tehdä tehokkaasti työtäni. Itse asiassa tein noiden vuosien aikana tuntihommia ja osittain omaan alaanikin liittyen, mutta ne eivät tuntuneet riittävältä. Olisin kaivannut selkeitä vastuita ja haasteita, joita en osannut siinä tilanteessa mielekkäästi järjestää. Eli se aika jäi mieleen, jonkinlaisena aivojen tyhjäkäyttönä, vaikka muuten mukavia muistoja onkin. Sen kokemuksen jälkeen, en enäâ suostuisi sellaiseen tilanteeseen uudestaan, ihan siitä syystä, että tekemättömyys kuormittaa itseäni henkisesti enemmän kuin selkeä työ. Muistan, että juttelin tästä silloin joillekin oman ikäisilleni naisille, mutta heille heidän roolinsa oli niin selvä, että koin etteivät he oikein käsittäneet, mikä ongelmani olikaan… päädyin siihen tulokseen, että jokaisella on oma identiteettinsä ja sen kanssa on hyvä pyrkiä tasapainoisesti elämään. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä avaimista tyytyväisyyteen.

    Brysselistä edellisen kommentoijan juttuun sen verran, että täällä voi tosiaan elää monelaista elämää. Eri kaupungin osilla on mieletön ero ja arjessa viihtymiseen varmasti vaikuttaa työn lisäksi se, mihin päätyy asumaan ja minkälaiset työmatkat ovat. On paikkoja, joissa en itse pystyisi ympäristöön masentumatta asumaan päivääkään ja on toisia paikkoja, joissa voi elää ihan erilaisessa arkitodellisuudessa. Paljon riippuu siis siitä, miten arjen paikat ja kulkemiset saa toimimaan, niin että lopputulos on miellyttävä. Joutuu näkemään vaivaa, että arjen saa järkättyä mieleisekseen. Tämä taitaa päteä kyllä kaupunkiin kuin kaupunkiin, kun isommista kaupungeista puhutaan.

    Iloa muuttoon!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiva kuulla, että pidät. Minulle on tärkeää, että voin kirjoittaa myös muustakin kuin pelkästä pinnasta.

      Niinhän se on. Joskus toivoisin, että kotona oleminen olisi minulle ominaista, niin elämä olisi helpompaa. En tiedä miten urheilijoiden vaimot kestävät epätietoisuudessa elämisen vuodesta toiseen. On rankkaa olla vain kotona tekemättä mitään. Mieluummin tekisin vaikka 14 tuntia töitä päivässä.

      Ymmärrän niin hyvin. Minulta usein kysytään, että miksi en vain jää kotiin ja ”tee lapsia”. Se on minulle outo ajattelumalli ja pelkäksi äidiksi jääminen olisi minulle ehkä pahin mahdollinen yhtälö. Pidän muiden lapsista, mutta omiani en halua tilanteeseen ”kun ei ole muutakaan tekemistä”. Mutta tässä taas haluan painottaa, että meillä jokaisella on ne omat toiveet ja elämäntilanteet. Monelle se sopii ja minulla on paljon ystäviä, jotka näin ovat tehneet.

      Kiitos Bryssel-kommentista. Näinhän se on. Vaivaa pitää suurkaupungissa nähdä, että viihtyy ja löytää omat juttunsa. Brysseli on varmasti samanlainen monelta osin mitä Pariisi tai Nizza ja välillä sitä on vaikea selittää helsinkiläisille ystäville, jotka eivät ole koskaan asuneet ulkomailla, miten joka paikkaan ei kannata mennä sormukset oikeinpäin ja että arvotavarat kannattaa jättää kotiin. Tällaisen eriarvoisuuden näkeminen saa minut äärimmäisen surulliseksi ja yksi asia mikä Ranskassa ärsytti, oli nimenomaan tämä suuri ero eri ihmisten välillä. Ehkä tähän tosin vaikutti että olin aika paljon Etelä-Rasnkassa, mutta kyllä se Pariisissakin näkyi miten ihmisiä kohdeltiin huonosti jos heidän syntyperänsä oli muu kuin toivottu. Näin on varmasti Brysselissä.

      Kiitos!

  8. Anne K sanoo:

    Hei, kivoja ajatuksia jälleen.
    Hiukka särähti korvaan tuo, että sanoit Itävaltalaista Wieniä aika saksalaiseksi. :) Itävaltalaiset taitavat pitää ajatuksesta yhtä paljon kuten sveitsiläiset, jos heidät miellettäisi saksalaisiksi. . Ja vaikka maassa onkin saksankielinen kantoni jossa itsekin asumme. Itävaltalaiset ja sveitsiläiset erottaa maailmalla helposti siitä, kun avaavat suunsa ja alkavat puhua. Silloin tällöin tulee katsottua tv-ohjelmia Itävallan Orfilta ja itävallan murre on aika hauskan kuuloista.
    Meillä härkä/veskari -perheessä, eikä mekään osata pysyä paikallaan. Nytkin tuntuu taas niin hyvältä pakata tavaroita uuteen osoitteeseen. Tuo mukavaa vaihtelua ja mahdollisuuden käydä konserteissa arki-iltoina, kun ei tarvitse kuin hypätä ratikkaan ajamisen sijasta.

    Mukavia syyspäiviä muuttoa odotellessa!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiva kun pidät :)

      Yep, ymmärrän. Nämä ovat näitä yleistyksiä mitä tekee kun ei maassa asu. Saman kuulen aina Suomesta italialaisilta tai ranskalisilta, että me olemme todella venäläisiä vaikka itse pidän meitä pohjoismaalaisina. Yleistys oli ehkä kohdallani kielen kautta :)

      Mikäköhän tässä on, kun ei osaa pysyä paikallaan? Minulle Eurooppa tuntuu jotenkin todella pieneltä, kun voi kätevästi liikkua paikasta toiseen niin tämäkään muutto ei ole oikeastaan sen suurempi. Kaikki kaupungit ovat junamatkojen päässä ja junalla pääsee kätevästi keskustasta keskustaan :)

      Kiitos paljon :))

  9. Suvi sanoo:

    Oi ihana sinä<3 Kirjoitat asioista jotenkin niin kauniilla tavalla. En tiedä miksi, mutta tavasta jolla kirjoitat sinun ja miehesi välisestä suhteesta on mieletäni niin kaunis, että se saa minut lähes joka kerta herkistymään. Joskus jopa kyyneliin asti. Olet ihana<3 ja vaikuttaa siltä, että olet löytänyt rinnallesi ihmisen joka tekee sinusta todella todella onnellisen!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      voi kiitos <3

      Mieheni on upein ja kiltein ihminen mitä tieädän. Hän on peruskallioni ja antaa aina niin monta eri näkökulmaa asioihin ja tilanteisiin. Hän on äärettömän ihana ihmienen ja tunnen itseni niin onnekkaaksi kun minulla on hänet.

      Vaikka tämä Ranska-aika on ollut äärimmäisen rankkaa minulle, ei se onneksi ole pilannut suhdettamme. Olemme aina menneet ikävien asioiden yli yhdessä. Tämän kokemuksen jälkeen ei varmasti ole mitään mistä emme selviäisi :)

      • Suvi sanoo:

        <3 On ihan parasta kun löytää jonkun jonka kanssa kaikki vain loksahtaa kohdalleen!
        Ja hei kiitos muuten Lancome dödö ja kasvojenouhdistus vinkeistä instan private messagen kautta tuossa kesällä - en enää vaihda näitä pois!

        • Sofié sanoo:

          Heippa,

          niin on. Se on tärkeintä maailmassa :)

          Oi, ihana kuulla! En vaihda minäkään niitä pois! Ihan supertuotteita – kiva jos pidit!

Kommentoi