Kahden vuoden odotus ohi – Hollanti on vain viisumin päässä enää

sunnuntai 24. syyskuu 2017

”Kyllä toi sun elämä on niin ihanaa, kun saat asua siellä Etelä-Ranskassa ja muualla” on lause mihin olen aika usein törmännyt. Monelle ulkomailla asuminen ja poissaolo Suomesta on jonkunlainen hyve mitä en ihan ole tähänkään päivään asti ymmärtänyt. Toki suosittelen jokaiselle asua edes hetken omasta kulttuurista pois, sillä mikään ei rikastuta elämää ja omaa ajattelutapaa enemmän, kun se, että voit katsella maailmaa myös toiselta kantilta.  Suomessa on ikävä ilmasto, kun vertaa Keski-Eurooppaan, mutta moni asia on meillä niin hyvin, että jos saisimme luvan, muuttaisimme Suomeen heti huomenna.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Lähimmät ystäväni tietävät, että vaikka miten aurinkoisilta kuvani näyttävät, on niiden kuvien taustalla ollut suuri odotus jo kaksi vuotta. Kaksi vuotta olen halunnut muuttaa Ranskasta pois ja odottanut että sellainen tilaisuus tulee. Tämän odotuksen takia en ole edes itse voinut sitoutua minnekään, kun en ole tiennyt, milloin muutto tulee. En tosin silloin kaksi vuotta sitten osannut odottaa, että tätä odottelua kestää näin kauan. Kun en Aasiaan suostunut muuttamaan, niin kohde piti löytyä Euroopasta. Luulin tässä jo tovin, että muuttaisimme heinäkuussa Sveitsiin, mutta jonkun Excelissä vaihtui taas luvut elokuussa ja onnennumeroni eivät mahtuneet samoille riveille.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Lähdin vuosi sitten pakoon Pariisia Luxemburgiin, sillä Pariisissa yksin vietetyt illat ja pelonsaattelemat päivät eivät oikein maistuneet. Eihän siinä taloudellisesti mitään järkeä ollut ravata kolmen kodin välillä, mutta ainakin sain olla sellaisessa paikassa jossa minua ei pelottanut. Marraskuun 2015 aikaiset hetket ovat vain ikävästi mielessä, enkä niiden kuvien takia ole viihtynyt Pariisissa. En ole oikein aiemmin halunnut kovinkaan selkeästi kirjoittaa näistä tuntemuksistani, sillä näiden kanssa on välillä myös vaikea olla ihan itsekin. Oli virhe mennä sinä iltana syömään ja vaikka me ei hengenvaarassa oltukaan, se paniikki ja kotiin ravintolasta juokseminen ovat vain sellaista mitä en halua enää kokea.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Tämä on ollut myös itselle hyvä itsetutkiskelumatka. Pidän tylsästä elämästä. Toimistotyöstä maanantaista perjantaihin. Kodista yhdessä paikkaa ja vaihtaisin mielelläni Pariisissa vietetyt päivät, vaikka Suomen räntäsateeseen. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Onneksi mieheni ei nyt käytännössä joka vuosi tarvitse miettiä uutta työpaikkaa, sillä tässä samalla on tullut myös vähän realistisempi kuva myös itselle esimerkiksi urheilijoiden elämästä. Joka vuosi muutetaan osavaltiosta tai maasta toiseen ja puolison elämä jää suuressa määrin sivuun. Toisille se toki sopii, enkä todellakaan tuomitse ketään joka kotona on, mutta ymmärrän myös sen ahdistuksen, kun on jonkun toisen Excelin varassa.

Vaikka blogilla elänkin, on tässä myös tullut havaittua, miten yksinäistä puuhaa tämä on. Ymmärrän tosin miksi Suomessa moni jättää päivätyöt ja alkaa vain diginomadiksi, sillä sinulla on ympärillä ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa. Minä taas olin yksin Etelä-Ranskassa viikkotolkulla tänä kesänä ja totesin, että en voi kirjoittaa pelkkää blogia uudessa kotimaassa. Ei se ole minun juttuni ja tulevaisuuteni kannalta hyvä, sillä en integroidu maahan, jos minulla ei ole päivittäistä kontaktia paikallisten kanssa.

Kun elokuussa lähti matto taas alta, onneksi tömähdettiin kivalla tavalla alas. Saimme nimittäin tietää, että tulevaisuudessa me asumme Amsterdamissa. Te pitkäaikaisimmat lukijani tiedätte, että Dam Dam on minun kaupunkini ja minä olin tästä uutisesta aika todella iloinen. Mieheni taisi olla kolme päivää masentunut, mutta onneksi hänkin piristyi ja näkee nyt ne Amsterdamin hyvät puolet (eikä vain pelkkää vesisadetta).

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Olen ollut tästä muutosta tosin hiljainen jo maaliskuusta lähtien, sillä en uskalla hurrata ennen kuin muuttoauto on pihalla. Näin se vain on. Niin monta kertaa on tässä viime vuosina saanut toiveen kipinän ja heittänyt hiiriä ja maapähkinöitä elefantin jalkoihin tuloksetta.

Kävimme keväällä katsomassa unelmiemme asuntoa Pariisista ja saimmekin sen. Vain tosin puoleksi tunniksi, kun sain toisen puhelun, että emme ole jäämässä Pariisiin. Ehdin juuri kävellä työkaverini työhuoneeseen ja hurrata ja sitten piti mennä takaisin ja sanoa, että me muutetaankin pois Ranskasta. Onneksi kohde tosin on Euroopassa, niin olen lähellä ystäviäni ja perhettäni. Amsterdamissa minulla on tosin paljon tuttuja jo ennestään, niin tiedän, että asetun sinne ihan äärettömän hyvin.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Emme tosin voi Amsterdamiin muuttaa ennen kuin jokainen paperijuttu on tehty, jotta saisimme tax rulingin kumpikin. Näitäkään asioita ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun muuttaa maasta toiseen. Sitä kun vain monesti ajattelee, että Euroopassa on vapaa liikkuvuus ja näinhän se onkin, mutta monta asiaa joutuu ottaa huomioon ennen kuin maahan muuttaa, että ei tule ikäviä yllätyksiä. Lisätyötä toki tulee vielä siitä, että mieheni on amerikkalainen, mutta todella toivon, että nyt ei tössähdä tämä prosessi viisumiin tai budjettiin.

Puhuin tuttavani kanssa vähän aikaa sitten, joka on samanlaisessa tilassa kanssani, mutta asuu Arabiemiraateissa. Hänen miehensä on siellä töissä ja tuttavani on pitänyt vapaata työpaikastaan kahden vuoden verran. Vaikka aurinkoa riittää ja elämä on ulkopuolisen näkökulmasta varmasti ihanaa, ovat työ ja arkiset rutiinit meille suomalaisille naisille tärkeitä. Harva meistä haluaa olla vain kotona.

Avec Sofié blog l Hey Amsterdam

Jos siis olette ihmetelleet, että miten en nyt malta olla siellä Pariisissa tai miksi olen ollut koko kesän Etelä-Ranskassa, tässä syy. Odotan muuttoautoja ja paperilappuja, jotta voin aloittaa elämän Hollannissa. Olemme nyt reilun kuukauden tässä odotellessa etsineet asuntoja ja vertailleet asuinalueita. Vielä ei tosin uskalla tehdä mitään päätöstä ennen kuin jokainen lippulappu on mieheni osalta kunnossa.

Jos siellä on muita tulppaanimaan asukkaita, niin mielelläni kuulisin teistä ja kuulisin teidän vinkkinne, että mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, kun Hollantiin tulee :)

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin


36 Responses to “Kahden vuoden odotus ohi – Hollanti on vain viisumin päässä enää”

  1. Laura sanoo:

    Tervetuloa Amsterdamiin! Meillä takana on reilu vuosi elämää damissa ja ollaan täysin myytyjä tälle kaupungille <3 Miehen viisumiasoiden kohdalla paperisota on edelleen käynnissä, mutta uskotaan että asioilla on tapana järjestyä ja saadaan kaikki pian kuntoon. Elämänlaatu ja -tyyli ovat täällä ihan omaa luokkaansa - tulette varmasti viihtymään!

    • Sofié sanoo:

      Heippa, kiitos paljon :)

      Uskon niin minäkin. Aina kun olen siellä ollut, en ole meinannut nousta Pariisin-junaan.

      Olen nyt vain ihaillut kaikkia ihania asuntoja ja reilussa kymmenessä olen jo käynytkin. Niin ihania koteja Pariisin verrattuna.

      Jos saan kysyä, niin saitteko tax rulingin, vaikka viisumijutut ei olleet kunnossa? Miehelläni on pysyvä asumisoikeus Ranskaan, joten luulisi että se on helppo vaihtaa Hollantiin, mutta eihän näistä taas tiedä :)

      • Laura sanoo:

        Ihania asuntoja täällä kyllä riittää! Me ollaan asuttu täällä vuokralla, mutta vihdoin oman asunnon osto alkaa olla realistinen suunnitelma – niin hyvin tänne on kotiuduttu!

        Tax ruling ja muut paperiasiat meillä on saaru hoidettua yllättävän helposti.. Melkein liian helposti, eli vähän jännittää josko ikäviä yllätyksiä vielä ilmestyy jonkun nurkan takaa.. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta!

  2. Kristiina sanoo:

    Samaistun kyllä noihin pelon tuntemuksiin, asun tällä hetkellä Brysselissä. Ei ne ole onneksi mitään hallitsevia tunteita, mutta kun on pari kertaa soittanut sydän kurkussa toiselle, että missä olet itse ihan täyden epätietoisuuden vallassa uutislähetystä tuijottaen, niin ei ne jutut ihan helposti lähde pois mielestä. En onneksi ole ollut missään, kun hyökkäyksiä ja yrityksiä on tapahtunut, mutta sellainen skenaario tuntuu tosi pelottavalta, varsinkin kun mun ranskan taidot ei vielä ole hirveän syvällisellä tasolla. Pelkään, että menisin uhkaavassa tai sekavassa tilanteessa tosi paniikkiin. Ja kaikki uutiskanavat on sitten vähintäänkin täynnä jotain hirveitä uutiskuvia, joita en todellakaan halua nähdä. Valitettavasti Turun tapahtumat toi tähän asiaan toisaalta myös hiukan perspektiiviä, siellä on niin paljon läheisiä. Pakko vaan koittaa elää omaa arkea. Mutta olen kyllä kokenut, että ennen noita tapahtumia on Suomessa asuville suomalaisille ollut vähän vaikea puhua tästä, kun suhtautuminen on helposti ollut ylihysteeristä tai sellaista hiukan vähättelevää. Vaikka ymmärrän kyllä, ettei tähän tilanteeseen oikein voi sieltä käsin samaistua.

    Ja siis pimeä talvi on oikeasti varmaan ainoa huono puoli Suomessa! Ja sekin menettelee, jos on lunta. Suomessa jotenkin vaan arki toimii niin hyvin. Kaikista asioista ei tarvitse vääntää ja tuntuu, että asiat menevät kerralla putkeen. Enkä usko, että se on vain sitä, että on niin tottunut Suomeen. Olen täällä esimerkiksi vähän vastahakoinen ostamaan palveluita ”helpottamaan” arkea, kun se on yleensä hirveä show ja pitää sata kertaa varmistaa, että asiat sujuu. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, jotenkin tuli mieleen se teidän edellinen siivoojaa… :D Täällä onneksi rakennukset on parempia kuin Pariisissa ja saasteet pysyy ulkona, eikä ne ilmanlaadun lukemat kohoa talvella ihan samoille tasoille. Amsterdam taitaa myös tuoda teille vähän helpotusta ilmanlaatuun! Mutta kaipailen kyllä silti sitä Suomen raikasta talvi-ilmaa, pimeydestä huolimatta.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      ymmärrän hyvin. Brysselissä on varmasti vähän samanlainen odottava tunnelma mitä Pariisissa. Me ei silloin menty panikkiin jostain syystä. Jätettiin vain lautaset ja rahat pöydälle ja juostiin kotiin, kun tarjoilija pyysi poistumaan ja uutiset levisivät ravintolassa ensimmäisestä pommista Stade de Francella.

      Mä en jaksa uskoa, että Suomessa tehtäisiin samanlaisia iskuja mitä Belgiassa tai Ranskassa. Täällä on toki kielteisen päätöksen saaneita, mutta ei vuosikymmeniä kestänyttä syrjintää tiettyä uskonryhmää kohtaan. Jos syrjitään siinä yhteiskunnassa johon on syntynyt, niin pahaltahan se tuntuu ja kun ei ole mitään menetettävää, niin uskon että tällaisia iskuja tapahtuu valitettavasti vielä Ranskassa.

      Niin on. Pitkä pimeä aika on Suomen huono puoli ja ehkä meidän puhumattomuus, mutta muuten täällä on kaikki hyvin.

      Ymmärrän niin hyvin mitä tarkoitat. Ranskassa en edes viitsinyt lähteä yrittämään joitain asioita kun tiesin, että ei niistä tule mitään. Yritystä en ikinä esimerkiksi perustaisi Ranskaan kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Pankkitiliäni en saanut edes avattua kahden kuukauden väännön jälkeen kun minulla ei ollut jotain lappua jota en voinut saada koska en ollut ranskalaisen kanssa naimisissa. En vaan kertakaikkiaan voinut katsoa kun kaikki tehtiin niin vaikeaksi ja mikään ei liikkunut eteenpäin. Ihmiset vain printtailivat sähköposteja ja tiesivät että heitä ei voi erottaa tekivät tai olivat he tekemättä mitään.

      Ahaha, meidän siivoja :DDD Se oli kyllä episodi – apua!

      Joo, kun menin elokuussa Pariisiin ja menin aamulenkille, olin aivan järkyttynyt saastepilvestä taas. En ole sellaiseen tottunut enkä kyllä myöskään halua. Amsterdamissa ei ole ihan samalla tasolla saasteet, kun he pyöräilevät sekä myöskin sähköautoja lisätään koko ajan. Suomalaiset eivät oikeasti ymmärrä miten onnekkaitta he ovat tämän puhtaan ilman takia.

      Halaus sinne <3

  3. Sara sanoo:

    Taisin lukea Amsterdamiin muutosta Instagramista. Olen niin iloinen puolestasi, siitä, että toiveesi täyttyy! Pidän peukkuja, että paperisota loppuu pian ja pääsette muuttamaan. Toivottavasti pääsemme kohta katsomaan blogissa kuvia muuttoautosta.

    Itselläni ei ole koskaan ollut hinkua muuttaa ulkomaille. Minulle oli ihan riittävän eksoottisista muuttaa aivan toiselle puolen Suomea. Voisin viettää yhden vuoden sapattivapaalla, mutta en kyllä osaisi ihan kotirouvaksi heittäytyä. Se voi sopia muille, mutta ei ole minun juttuni. Aikanaan, kun lapset olivat pieniä, olisi meille sopinut paremminkin se, että mies olisi ollut koti-isä.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Instagramiin uskalsin jo laittaa, vaikka vieläkin pelkään että kaikki menee pipariksi ja olen taas tämän asian kanssa lähtöpisteessä. Et tiedä miten paljon minä odotan sitä muuttoautoa :D

      Olen ollut nyt muutaman kuukauden epätietoisuuden takia ”kotirouvana” ja ei ole kyllä minun juttu. Tosin olen koko ajan yksin, että jos meillä olisi lapsia niin tilanne voisi olla toinen :)

  4. Anna sanoo:

    Olen niin onnellinen puolestasi! Minäkin haaveilen Amsterdamissa asumisesta ja tähän hätään edes reissusta sinne. En vakituisesti, mutta kesämökkinä joku asuntolaiva Amsterdamissa olis aika upea. Täällä lintukodossa (Suomen maaseudulla) terrorismi ja saasteet tuntuu kaukaisilta mutta voin kuvitella, miten raskaalta tuntuu elää niiden keskellä.

    Nyt siis blogi entistäkin tiiviimpään seurantaan ja Dam-vinkit kiikariin.

    • Sofié sanoo:

      Kiitos – niin minäkin :)

      Nyt vaan toivon, että mikään ei oikeasti menee solmuun enään.

      Kannattaa katsoa niitä laivoja vuokralle air bnb:stä lai funda.nl:stä. Olen nimittäin etsinyt asuntoja ja siellä myös näkyy veneitä. Ihan veneeseen en vielä uskaltanut hypätä asumaan, mutta se olisi kyllä unelma :)

      En voinut ajatella, että jonain päivänä pesisin seiniä saasteista. Se on vain tosin Pariisin ongelma, sillä ei etelässä ole saasteita samalla tavalla. Toivotaan että saasteet tosin saadaan kuriin :)

      Toivon, että Dam-vinkkejä alkaa tulla todella pian!

  5. Laura sanoo:

    Itse olen asustellut Hollannissa pari kuukautta niistä yhdeksästä, jotka vietän täällä opiskellen. Asun itse Etelä-Hollannissa jossa on hieman ehkä keskieurooppalaisempi meininki kuin Damissa, täällä ei ehkä ole ihan niin tehokas tunnelma. :D Hyvin vastaanottavainen maa kuitenkin, ja entisenä pyöräilijänä sydäntä lämmittää vahva pyöräilykulttuuri. Ainoa miinus on ainakin itseäni häiritsevä kannabiksen poltto kaikkialla, inhoan sitä hajua ja on harmillista törmätä kuutamolla oleviin ihmisiin jatkuvasti. Ajattelin, että se on enemmän turistien juttu, mutta olin väärässä. Asun itse kadulla jossa on coffeeshop alakerrassa, joten tältä en voi välttyä minään päivänä. Toki asun keskustassa, vähän syrjemmässä tämäkään ei hyppisi päivittäin silmille.

    Eipä täällä asustellessa koe asuvansa niin ”ulkomailla” kuin ehkä jossain muualla. Siistiä ja turvallista on. Sää nyt on mitä on, mutta suomalaisena siihen osaa suhtautua rennosti. Toivotaan että muuttoauto kurvaa sovitusti pihaanne! <3

    • Julia sanoo:

      Tähän oli pakko kommentoida :) Itse olen nyt ollut vuoden päivät Suomessa Hollannin vuoden jälkeen. Asustelin myös Etelä-Hollannissa, en havainnut että kannabis niinkään olisi ongelma, mutta kyllä kaikki byrokratia, asunnon välittäjien moraalit, viranomaisten ja pankkien toiminta, kaikki oli aivan älyttömän hidasta ja vaivalloista. Kaikki eivät todella osaa englantia ja sitten nekin jotka osasivat eivät aina vain jaksaneet tai viitsineet puhua. Asuntojen rakentaminen oli surkuhupaisaa, asuin asunnossa, jossa sadevedet tulivat sataessa sisälle asuntoon ja rappukäytävään katon lävitse (plus kaikki muut ongelmat). Mutta suuri ero on myös Etelä -ja Pohjois Hollannin välillä, pohjoisessa ollaan enemmän pohjoismaalaisten tyylisiä jossain määrin ja toki esim. pääkaupungin turismi on pakottanut palvelut paremmalle tasolle kuin muualla maassa. Ystäviä asuu ympäri maata eri kaupungeissa, jokaisessa paikassa on omat hyvät ja kivat juttunsa luonnollisesti ja Hollannissa on niin sanotusti rento meininki, tosin siellä etelässä vähän liiankin rento ainakin omaan makuun. En kuitenkaan itse voi allekirjoittaa, että Hollanti olisi maa jossa asia kuin asia toimisi tai että se olisi edes niin kansainvälinen, joustava ja ystävällinen kuin mikä kuva monella on. Tämänkin vuoksi onkin aivan super mielenkiintoista seurata Sohvi teidän muuttoa ja asettumista ja nähdä maata sinun silmin :) Epäilemättä Ranskan jälkeen Hollanti tuntuukin kyllä helpommalta paikalta hengittää ja asua!

      • Laura sanoo:

        Tätä on kyllä pakko kompata, että etelässä (ja muutenkin pienemmissä kaupungeissa) moni asia on todella paljon jäljessä verrattuna juuri esim. Damiin, ainakin mitä vertailee tuttavien ja omia kokemuksia. Juurikin nuo asuntoasiat ja viranomaisten kanssa asiointi, voisin verrata melkein (etelä)Espanjaan jossa myös on tullut asusteltua jonkin verran, aika mañana-meininkiä.. :D siinä suhteessa Dami ei ehkä sitä aidointa Hollantia edusta, koska juurikin turismin volyymi ja kasvu ym on pakottanut edistämään näitä asioita eteenpäin. Tämä tuli aikamoisena shokkina sen jälkeen, kun oli kuvitellut muuttavansa lähes Suomeen verrattavissa olevaan maahan jossa ”kaikki toimii” ja ihmiset ovat kielitaitoisia.

        • Julia sanoo:

          Siis mä sanoin aikanaan aivan samoin, että ihan kuin johonkin espanjaan olis tullut sen mañana- meiningin kanssa :D

          Mut kyllä ne Pohjois-Hollantilaiset päivitteli tota etelän meininkiä, sit se Limburgin regioona (missä Maastrich mm. on) niitähän valiteltiin ylimielisiks ja noh Limburgilaisiks, mutta sitten kyllä pohjoisenkin kaikki muut osat/alueet kuin suuret kaupungit oli ihan landea ja kehittymätöntä monen mukaan, esim. Groningesta näin puhuttiin :D

      • Sofié sanoo:

        Hei Julia,

        onneksi noihin kaikkiin olen saanut kovan koulun Ranskassa. Kun ostimme etelän asuntomme, kesti prosessi puoli vuotta ja pankkitoiminnasta on kyllä hyviä esimerkkejä myös Luxemburgista. Siellä pankinjohtaja rehenteli illanistujaisissa pankkinsa edistyksellisyydestä ja kun kerroin miten meillä Suomessa hommat etenee, hän pyysi pankkinsa asiakkaaksi vasta kahden vuoden sisään :D. Ja Ranskassa kiikutetaan edelleen shekkejä pankkiin välillä.

        Meillä on ihan todella miellyttävät asunnonvälittäjät ja olemme käyneet katsomassa jo kymmentä asuntoa ainakin. Tällä viikolla menemme katsomaan vielä lisää. Amsterdamin asuntomarkkinat ovat Pariisilaiselle taivas, kun ne ovat niin upeita.

        Minua ehkä eniten Ranskassa ahdisti turvallisuus. Minulle jäi marraskuusta traumat ja sen takia en oikein mielelläni enää isoissa tilaisuuksissa liikkunut. Tuntui oudolta miten sitä oma persoona muuttui pelon takia. Hollannissa minulla ei ole kertaakaan ollut samanlainen olo mitä Ranskassa.

        Minä niin toivon, että saan oman kotini pian sieltä ja voin pakata ensimmäiset laukkuni ja lähteä odottelemaan muuttokuormaa.

        No aivan varmasti tuntuu <3

        • Julia sanoo:

          Moikka vielä,

          Turvallisuudesta olen samaa mieltä, vaikka Pariisin marraskuinen isku kosketti ja siitä seuraavana Brysselin isku tapahtui vielä lähempänä Hollantia, oli Alankomaissa kuitenkin jotenkin turvallinen olo. Toki virkavallan lisääntyminen kaduilla ja Schipolilla ja konserttien peruminen oli hetkellinen seuraus iskuista, mikä näkyi ihan konkreettisena myös Etelä-Hollannissa :D

          Toki jokaisella on omat kokemuksensa, ja toisille sattuu ja tapahtuu toisia enemmän. Kyllä meilläkin oli oikein avuliaat ja mukavat välittäjät kunnes ongelmat ilmestyivät ja asuntokin oli aivan upouusi kaiken lisäksi. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi, kaikesta oppii :)

          Vallan ihanaa, että voitte valita asunnoista A’Damissa, usein kun tilanne on täysin päinvastainen, että huutava pula asunnoista ja moni joutuu tyytymään johonkin ja kohtaamaan rasismia/syrjintää/hintojen korotusta/huijausta asuntoa hakiessa. Ja ei tämä kommentti, ei ollut mitään ironiaa tai kateutta, vaan ihan oikeasti upeata, että teillä on noin hyvä tilanne asuntojen suhteen vasta aloittaessa muuttoa A’damiin :)

          Itsellä ei ollut oikein mitään odotuksia Hollantiin muutosta, mutta kyllä se yllätyksenä vähän tuli kuinka hankalaa se perusasioiden hoitaminen voikaan olla noin keskeisessä ja ”kansainvälisessä” maassa ja nimenomaan vielä EU-kansalaisena. Aikanaan muutto Kanadaan esimerkiksi oli kumma kyllä huomattavasti helpompi kuin muutto kahden EU-maan välillä. Mutta siellä Kanadassakin oli asiat heti vielä paljon vaikeampia kun ylitti Quebecin rajan ”ranskiksien puolelle” :D

          Ja kyllä vain Luxemburg kuulu saman kategoriaan näiden pankkien kanssa, samaa maestro- ”perhettä” kuin Hollanti ja Belgia. Sitten kun tilin sai auki ja paikallisen kortin haltuun kyllä verkkopankki toimi moitteetta ja sen sai jopa englannin kielelle vaihdettua ja raha liikkui pankkien välillä todella nopeasti, paljon nopeammin kuin Suomessa esim. Mutta se sopimusten kieli (kaikki hollanniksi vaikka luvataan englanniksi) ja se maestro-systeemin sulkeutuneisuus oli kyllä erikoista ja juuri Benelux-maihin keskittyvää. Pelkkä ajatus, saati totuus että voit suomalaiselle debit/credit- kortilla maksaa Keniassa, muttet Hollannissa oli kyllä huvittavaa sinänsä.

          Jokainen uusi alku/taival on aina ihana ja alkuun maaginen ja välillä maaginen pidempäänkin tai pysyvästi. Oikein paljon tsemppiä muuttoon ja toivottavasti kaikki sujuu niin mutkattomasti kuin mahdollista! Kuten jo aiemmin totesin mielenkiinnolla seurailen uutta taivalta :)

    • Sofié sanoo:

      Hei Laura,

      Heh, ihana ”täällä ei ole ehkä niin tehokas tunnelma” :D

      No tiedän ainakin sen, että Amsterdamissa on ainakin tehokas tunnelma ja joskus jopa liian tehokas :D En tiedä minne Espanjaan pitää mennä, että kokisin Ranskan tehokkaaksi. Tuntuu, että siellä ihmiset raatavat itsensä tainnoksiin olemalla toimistolla, mutta mitään ei kuitenkaan saada aikaan kun asiat tehdään niin kuin on tehty viimeiset 100 vuotta.

      Hmm. en ole Damissa ihan kauheasti törmännyt pöllyissä oleviin ihmisiin. Toki kahviloita näkyy, mutta enemmän näen narkkareita Helsingin rautatienasemalla kuin Amsterdamin. Ehkä olen ollut oikeissa paikoissa sitten :)

      Niin, suomalaiselle Hollannin sää ei ole mitenkään erikoinen. Eikä se itseaisassa niin paljoa eroa Pariisista, sillä Pariisissa sataa aina.

      Niin minäkin toivon. En nimittäin enää suostu asumaan Pariisissa, niin jonnekin on muutettava ja toivottavasti pian :)

  6. Samassa veneessä sanoo:

    Hei,

    olen kuulunut blogisi vakiolukijoihin jo vuosia mutta nyt on ensimmäinen kerta kun kommentoin. Olen ollut expat-vaimona jo 10 vuotta ja tiedän mitä käyt läpi. Vaikka taliudellisesti voit varmasti tehdä mitä tahansa, epävarmuuden kanssa on ikävä elää. Kyllä jokainen haluaa kodin jonnekin.

    Olemme nyt maassa jossa viihdyn, mutta olen asunut myös maissa jossa en ole viihtynyt ollenkaan ja Ranska oli juurikin yksi näistä. Ymmärrän hyvin miksi et siellä viihdy.

    Emme ole Hollannissa asuneet, mutta on se jo himpun verran lähempänä Suomen tasoa kuin Luxemburg tai Ranska :)

    Olen todella onnellinen näin lukijanasi, että pääset Ranskasta pois, tiedän sen tunteen.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      ystäväni sanoi aikoinaan minulle, että ei usko minun kestävän edes vuotta Pariisissa. Aika oikeassa hän olikin. Onneksi nyt on suunta jonnekin muualle.

      Niin, voisin olla tekemättä mitään, mutta aika tylsäksi elämä kävisi jos en tekisi mitään blogin lisäksi. Vietän kumminkin niin paljon aikaa yksin, kun mieheni on reissussa kumminkin.

      Kiitos paljon – olen tosi iloinen tästä muutoksesta :)

  7. Amsterdamissa asuva sanoo:

    Tervetuloa Amsterdamiin! Itse olen täällä asunut viimeiset 9 vuotta, viime vuodet yhden lapsen äitinä. Kunhan totut tähän meidän hieman agressiivisen pyöräliikenteeseen, et halua pois muuttaakkaan. Elämä täällä on ihanan rentoa, ja ihmiset mukavan suoria ja sosiaalisia. Noista paperihommista sen verran että Amsterdamissa kaikki kyllä onnistuu aina nopeasti ja myös englannin kielellä. Tämä kaupunki on koti niin monen kansainvälisen firman pää- tai Euroopan konttorille, että asioiden on pakko hoitua helposti.
    Ja sen 30 % rulingin saatte molemmat kunhan palkka on tietyllä tasolla, ja koulutus myös. Sama homma työluvan kanssa miehellesi ( oikeastaan silloin vain palkka merkitsee).
    Kovasti onnea muuttoon!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiitos :)

      ”hieman agressiivisen pyöräliikenteeseen” on ehkä hivenen alipainottunut kuvaus. Miten ihmeessä siellä ei ole kypäräpakkoa? En milllään uskaltaisi ajaa siellä pyörällä ilman kypärää.

      Olin Amsterdamissa viiko verran hetki sitten (hivenen ehkä salaa, jotta muuttopuuhat saivat olla piilossa) ja voi miten äärettömän ystävällisiä kaikki ihmiset ovat siellä?! Toki olin hotelleissa ja ravintoloissa, ja asuntonäytöissä, mutta fiilis oli aivan erilainen mitä Ranskassa. Monelle hollantilaisten mutkattomuus voi olla merkki töykeydestä, mutta minä pidin siitä.

      Miehelläni on jo sopimus, mutta viisumin kanssa tässä nyt taistellaan. Sen takia emme ole uskaltaneet tehdä käytännössä mitään, kun jos otamme asunnon, pelkäämme että menetämme rulingin hänen osaltaan. Toivon tosin, että nämä paperihommat etenevät nopeammin mitä Ranskassa.

      Kiitos paljon :)

  8. Celine sanoo:

    Oi ihanaa! Onpa kiva kuulla! Olen onnellinen puolestasi. Asuin Maastrichtissa kolme vuotta ja muistelen noita vuosia lämmöllä. Hollannissa kaikki tuntui toimivan (verrattuna esimerkiksi Italiaan, Britteihin tai Jenkkeihin. Puhumattakaan Qatarista, jossa asun nyt, mutta tämä onkin ihan toinen juttu). Hollantilaiset ovat mielestäni jotenkin niin mukavan mutkattomia – ja todella suorapuheisia. Siihen kesti ehkä pisimpään totutella. Ja kaikkialla puhutaan englantia, mikä tietysti helpottaa elämää (mutta toisaalta itse en koskaan oppinut sujuvaa hollantia – vähän noloa ja harmittavaa. Kenties en vain yrittänyt tarpeeksi.) Ja Amsterdam on kyllä niin ihana kaupunki, oi että!!! <333

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      kiitos – oli kiva kirjoittaa tämä nyt tänne monen kuukauden odotuksen jälkeen.

      Oh Qatar ja Doha ovat valmasti mielenkiintoisia paikkoja, mutta ymmärrän luokkayhteiskunnan ja eriarvoisuudeen haasteet.

      Niin, se on varmasti että mihin on tottunut. Jos muuttaa suoraan Suomesta Hollantiin, voi erot olla aika suuret, mutta kun sinne muuttaa Ranskasta, kaikki tuntuu varmasti jokseenkin helpommalta. Minä olen aika kärsimätön ja en sietänyt sitä ranskalaisten selittelyä ollenkaan. Pidän hollantilaisesta suoruudesta, sillä mitään harvemmin jää kysymysmerkeiksi.

      Jos ja kun me sinne nyt päästään, niin haluan kyllä oppia hollantia. Jos luen lehtiä, niin ymmärrän sitä ihan hyvin, mutta puheesta en niinkään saa kiinni.

      Niin on. Amsterdam on ihana ja olen todella happy, että muutamme nimenomaan sinne :)

      Paljon tsemppiä sinne Qatariin – siellä vasta onkin opeteltavaa :)

  9. Erica sanoo:

    Pidetään kovasti peukkuja, Amsterdam (ja Hollanti) on ihana, ja yleisesti olen ainakin itse tullut tosi hyvin juttuun hollantilaisten kanssa! <3

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      minä odotan niin paljon Hollantilaisten asumiskuvioita. Siellä on niin ihania asuntoja! On ihan vaikea valita kun kaikki asunnot ovat niin ihania!

      Mä pidän hollantilaisista ja muutenkin Amsterdamin sykkeestä, vaikka en ihan vielä pyörän selkään uskallakaan hypätä :)

  10. Emmi sanoo:

    Hei,
    Onpa tosi kiva lukea, että pääsette vihdoin muuttamaan, onnea! Olen lukenut blogiasi aktiivisesti sen jälkeen kun itsekin muutin miehen työn perässä tänne Pariisiin (reilu 2 vuotta sitten), ja tuntuu että meillä on aika samanlaiset fiilikset täällä asumisesta. :) Itsekin olen odottanut tilaisuutta muuttaa pois, ja etenkin terrori-iskujen jälkeen on ollut motivaatio tähän kova. Nyt on perheenlisäystä pian tiedossa, niin pois muutto on onneksi konkretisoitunut, sillä täällä emme halua lapsemme kasvavan. Suunnitelmissa on joko omaan tai miehen kotimaahan muutto tilan, puhtauden ja järjestelmän toimivuuden perässä (meillekin on kyllä osunut kohdalle vaikka mitä byrokraattisia ongelmia täällä, en edes voinut irtisanoutua työstäni ilman että joku olisi hävittänyt papereita moneen kertaan :D) Toivon että kaikki menee siis muuton kanssa teillä hyvin ja viihdytte varmasti mainiosti Hollannissa! Mekin mieheni kanssa aikoinaan siellä tavattiin vaihtovuoden merkeissä, ja molemmat mielellämme muuttaisimme sinne vielä uudestaan (vaikka hyvää leipää sieltä oli kieltämättä kyllä vaikea löytää, toivottavasti on tilanne nyt jo toinen). :D

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      voi kiitos – olen todella happy nyt, vaikka asiat voivat kääntyä ylösalaisin.

      Ymmärrän hyvin. Toki Pariisissa on monta kivaa asiaa, mutta en itse siellä halua asua. Toki viikonloppuloma on asia erikseen, mutta asuminen siellä ei oikein nappaa.

      Ymmärrän hyvin, että Pariisi ei ole ensimmäinen paikka missä haluaa lapsen kasvavan jo pelkkien saasteidenkin takia. Jos olisimme jääneet Pariisiin, niin en olisi varmasti ikinä suostunut edes miettimään lapsen yrittämistä. Ranskassa lapsilla on hyvä olla, mutta ei Pariisissa varsinkaan nyt terroriuhan takia. En halua olla koko ajan sydän hajalla.

      Mulla oli jotain hyvin samanlaista töissä kun lopetin toukokuussa työt. Kauhea paperirumba ja oikeasti toivon, etttä minulle ei tule mitään selvityspyyntöjä mistään, sillä en jaksa sitä paperien pyörittelyä. Toivon, että Macron pystyy edes hivenen muuttamaan tiettyjä asioita, sillä ei mikään mene tuolla eteenpäin jos kaikki vain petaavaat itselleen työpaikkaa vuosikymmeniksi.

      Minä uskon, että Hollanti on meille oikein sopiva välimuoto Suomen ja Ranskan välillä . Toivon, että te löydätte kivan uuden ja yhteisen kotimaan, jossa kummallakin on kiva ja turvallinen olla ja lapsen kasvaa :)

      Kiitos kommentistasi <3

  11. Pinja sanoo:

    Moi,

    Halusin vain sanoa muutaman sanan tästä kaikki toimii-”harhasta”. Myös Suomi on tulijalle todella hankala maa. Vaikka kaikki puhuisivatkin englantia, olen kuullut kauhutarinoita niin pankkitilin avaamisesta kuin sosiaaliturvaan pääsemisestäkin. Ja kertojat ovat EU-kansalaisia, en edes uskalla ajatella millaista rasismia ei EU-kansalaiset kohtaavat.

    Ranskassakin kaikki toimii, kunhan pääsee juttuun sisään. Paikallisella kelalla on samanlainen asiointipalvelu kuin Suomessa, kuulemma työkkäri on huomattavan paljon kevyempi byrokratian ja kannustinloukkujen kanssa. Kunhan saa oman tilin saa myös oman pankkihenkilön ja voi aina hoitaa asiat saman henkilön kanssa puhelimessa..tai chatissa/netissä kuten varmaan muissakin maissa.

    Mitä tulee turvallisuuteen, itse uskon, että kaikki Euroopan kansainväliset keskukset ovat tulilinjanlla. Pariisi, Bryssel, Nizza, Barcelona, Manchester… tähän jatkoksi Amsterdam ei yllättäisi juuri ketään. Mutta tärkeintä on tietysti oma tunne turvallisuudesta.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      ymmärrän ja voin kuvitella. Suomessa ehkä se rasistisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys on jollain lailla minusta ihan äärettömän pelottavaa. Me ollaan aina oltu täällä yksin tuppisuina ja kaikki muu erilaisuus on pelottavaa.

      Ärsyynnyin jo Ranskassa ylitsepursuavaan rasistisuuteen, mutta täällä se menee jo vihamielisyyden puolelle. Tuntuu ikävältä.

      Mä en tiedä missä mun pankissa mentiin vikaan, mutta sieltä tuli automaatti viestejä, että tervetuloa hakemaan korttia ja aina kun menin niin se oli ”erreur”. Sitten kun pääsin edes johonkin kohtaan selvittelyssä että miksi tämä menee näin, niin minulta vaadittiin ”perheen kirjaa”, jota emme maistraatin mukaan voineet saada koska kumpikaan ei ollut ranskalainen. Tässä kohtaa sanoin, että unohdetaan koko juttu, tulen anyway muuttamaan Ranskasta pois.

      Ei yllättäisi Amsterdam. Se on tosin jotenkin niin kylämäinen paikka, niin koen sen turvalliseksi kun ei ole samanlaisia tursitirysäkeskuksia niin paljoa mitä Pariisissa tai Lontoossa. En ole ikinä tuntenut oloani missään niin turvattomaksi kuin Pariisissa. Olen kulkenut Kiinassa ja ties missä keskellä yötä yksin ymmärtämättä paikallisia ja silti minulla on ollut turvallisempi fiilis. Minulla on ollut Pariisin kanssa vain ihan äärettömän huono tuuri.

    • Vi ktooria sanoo:

      Onkohan meillä käynyt tuuri, kun mieheni maahanmuutto Suomeen meni sujuvasti kuin vesiliukumäkeä pitkin olisi laskenut?

      Työluvan mieheni sai vuorokaudessa (ja asuimme tuolloin toisella puolella maapalloa). Verotus oli/on selkeää ja verotoimistossa olin mukana tulkkausapuna. Kela-kortti tuli nopeasti postissa. Pankkitili oli helppo avata -siihen tarvittiin vain yksi käynti pankissa. Vuokra-asunnon saimme saman tien mieleiseltå alueelta. Ja kun vuoden jälkeen halusimme omistusasunnon, mies sai ekasta pankista yhdellä istumalla lainan hyvällä marginaalilla.

      Virkailijan neuvosta työluvan sijaan mieheni haki vuoden jälkeen oleskelulupaa perhesiteellä. Tuohon meni pari kuukautta. Nykyään kuulemma kannattaa varautua 6 kk odotukseen ainakin pk-seudulla (!). Me haimme jatkoa oleskeluluvalle pienellä paikkakunnalla ja siihen meni tuolloin vain reilu viikko. Hyvä näin, sillä mieheni tarvitsee passinsa työhönsä kuuluvien matkojen vuoksi.

      Suomalaisen ajokortin saaminen oli ainoa juttu, missä mieheni kohtasi ennakkoluuloja. Poliisi sanoi mulle suoraan, että ”mitä eksoottisempi ajokortti, sitä tarkemmin se tarkistetaan.” Suomalaisen ajokortin saamiseen meni muistaakseni 6 viikkoa ja kansainvälinen ajokortti oli jo ennättänyt umpeutua. Huvittaa sikäli, että mieheni on ajanut autoa kymmenissä maissa ja listalla on niin maailman metropolit kuin vaativat viidakko- ja erämaa-ajot. Tuosta jäi pysyvä vitsi meille ja kun mieheni usein ihmettelee autojen huonoja parkkeerausta tai kuskien ajotaitoja, totean, että mitäpä mieheni eksoottisella ajokortillaan edes ymmärtäisi suomalaisten hienouksien päälle. Ja sitten nauramme.

      Mutta siis, meidän perheen kohdalla maahanmuutto meni todella sujuvasti. Siis byrokraattinen puoli ja käytännön asiat.

      Arkielämässä on sitten ollut haasteita ja välillä suoranaista rasismia. Esim. naapurimme humalapäissään huutelee, että mieheni on v**** neekeri (mieheni alkuperä on niinkin eksoottinen kuin italia -maailmansotien temmellyksessä hänen perheensä muutti siirtolaisiksi Amerikkaan), jonka pitäisi muuttaa Suomesta pois. Poliisit olemme soittaneet paikalle pariin kertaan, sillä olemme halunneet tehdä naapurille selväksi, että emme hyväksy hänen käytöstään etenkään silloin, kun pienet lapsemme joutuvat sitä katsomaan.

      Lapsemme sujuvasti englantia puhuva ope kieltäytyi pitämästä palaveria (=vanhempainvartti) mieheni kanssa englannin kielellä, kun en päässyt paikalle vastasyntyneen vauvan kanssa. Mieheni ehdotti, että he voisivat käyttää sanakirjaa apuna tai google translatoria, mutta se ei kuulemma käy. Ope kiukutteli, että meidän olisi pitänyt kuulemma hankkia tulkki paikalle, sillä hän periaatesyistä puhuu vain suomea palavereissa. Tämän jälkeen hän kokosi kansionsa ja poistui luokasta. Mieheni oli pyytänyt vapaata työstään tuon palaverin vuoksi.

      Mutta nämäkin yksittäisiä juttuja.

      Mieheni matkustaa usein työnsä vuoksi pitkin Eurooppaa ja Amerikan mannerta. Hän voisi kuvitella asuvansa muuallakin, erityisesti Lontoossa tai Kööpenhaminassa, mutta viihtyy silti Suomessa ihan hyvin.

      Mä taas elän kuherruskuukautta Suomen suhteen ja en halua muuttaa täältä enää pois. En etenkään lasten ollessa pieniä. Arki on tehty mahdollisimman helpoksi täällä: on lämpimät kodit, juokseva puhdas hanavesi, selkeä ja hyvä koulujärjestelmä, laadukkaat kirjastot, yleensä luotettavat viranomaiset, minimaalinen byrokratia, paljon puhdasta luontoa yms.

      Mun suosikkini Suomessa on kuitenkin yleinen turvallisuus. Rakastan sitä. Edellisessä asuinmaassamme ei ollut aina turvallista edes kävellä autolta kodin ulko-ovelle. Kuin kultaisessa häkissä olisi elänyt. Mieheni on leikkisästi todennut, että olen hänen hillbilly. No, niin olen. Haluan juosta vapaana pitkin peltoja ja niittyjä.

      Elin vuosia lähes päivittäisen pelon kanssa. Se oli todella kuormittavaa. Joskus juoksin pakoon vauva sylissäni, kun joku lähti seuraamaan ja todennäköisesti suunnitteli ryöstöä. Kerran jouduimme muuttamaan, kun joku seurasi meitä kerrostalon alaovelle asti ja pian tämän jälkeen naapurimme asunto ryöstettiin. En poistunut kodistamme minnekään pariin viikkoon, sillä pelkäsimme vauvamme kidnappaamista. Seuraava koti olikin sitten vartoitu ja uskalsin vihdoinkin nukkua yöt mieheni ollessa työmatkoilla.

      Mulle onkin ylellisyyttä, että voin täällä Suomessa käydä leikkipuistoissa lasten kanssa vaikka joka päivä ja lähikauppareissukin sujuu ilman pippurisuihketta kourassa ja jatkuvaa pälyilyä ympärille, että seuraako joku.

      Kerroinko jo, että rrrrakastan Suomea?

      Kaikkea hyvää, Sofie, tulevaan muuttoon!

  12. Marianne sanoo:

    Ihana Sohvi, miten mahtavaa, että toiveesi ovat toteutumassa! Ymmärrän niin hyvin, miten haastavaa asuminen ja asioiden hoito Ranskassa voivat olla. Suomessa on käsitys, että Ranska on pelkkää glamouria ja päivänpaistetta, mutta näinhän se ei suinkaan aina ole. Meillä oli kahdeksan vuotta omistusasunto länsi – Nizzan kukkuloilla ja noihin vuosiin mahtui monenlaista kokemusta. Asunnon osto sujui todella jouhevasti, koska rakennusyhtiön omistaja sattui olemaan alkujaan kanadalainen. Hän hoiti myös kaiken mahdollisen muun byrokratian, sähkösopimuksen, postin… Toinen onnenkantamoinen sattui pankissa, pankkitoimihenkilömme oli nimittäin ruotsalainen. Toisin oli muiden suomalaisten asuntoasiat, jotka he jakoivat auliisti facebookkiryhmässä. Miten kaikki voikin olla niin hidasta, vaivalloista ja vaikeaa, kun asioi ranskalaisten kanssa. No monissa asioissa saimme mekin kokea kuuluisia käsien levittelyjä ja olankohautuksia kielitaidostamme huolimatta. Saaste on iso juttu myös Nizzassa. Saimme huomata, miten vastavalmistuneen asuntomme seinät olivat mustuneet ikkunanpielistä jo vuoden kuluessa pesu – ja maalauskuntoon. Hätkähdyttävä oli myös erään kesän parkour – kokemus! Varkaat kiipeilivät seiniä ja parvekkeita pitkin yöllä asunnosta toiseen kahmien pöydiltä kännykät, läppärit, rannekellot…. Ei kannata nukkua parvekkeen ovi auki! Turvallisuus, puhtaus ja luotto siihen, että kaikki toimii ovat meidän suomalaisten suuri etuoikeus. Asuminen ulkomailla on silmiä avaava, mutta myös niin paljon antava ja elämää rikastuttava kokemus. Toivon sinulle Sohvi ihania aikoja ja uusia seikkailuja Hollannissa.

    • Sofié sanoo:

      Kiitos :)))

      No niin on. Ja itse en kyllä ole ehkä edesauttanut näitä mielikuvia kun olen käyskennellyt Etelä-Ranskassa pakenemassa Pariisia. Näitä asioita on vain vähän vaikea kirjoittaa välillä auki.

      Minulla on myös monen monta ihanaa Ranska-kokemusta ja esimerkiksi meidän asunnonvälittäjämme on ranskalainen ja ihan mieletön tyyppi. Aina auttamassa kiperissä tilanteissa. Pankeista minulla ei ole hyviä kokemuksia, mutta nämä ovat hyvin henkilökohtaisia juttuja ja kenelläkään toisella ei ole samanlaisia kokemuksia.

      Hui kamala tuo teidän parkour-kokemus. Olen kuullut kaasutetuista asunnoista, joissa ihmiset taintuvat mutta parkour on aivan uusi juttu. Yök miten ikävää. En ikinä nuku parveke auki yksin ollessa ja onneksi on naapurustossa sen verran koiria ja meillä liikkeentunnistimet, että herään vähintään haukkuihin ja muihin hälytysääniin. Pari kertaa olen tosin säikähtänyt kun meille on tullut näitä ”Booking.com -vieraita”.

      Suomalaiset eivät oikeasti ymmärrä miten iso rikkaus tämä puhdas ilma oikein on. Kun vedät keuhkot mustiksi aamulenkillä, muistat miksi arvostat puhdasta luontoa.

  13. Liza sanoo:

    Welkom in Amsterdam! Olen asunut täällä osa-aikaisesti vuoden alusta alkaen, ja vaikka kaupunki ei ehkä sovi itselleni yhtä hyvin kuin ykkösasuinkaupunkini Lontoo, olen viihtynyt Hollannissa hyvin.

    Ainakin täällä pääkaupungissa asiat hoituvat suhteellisen helposti ja kaikki puhuvat englantia, mikä tekee esim. liikunnan harrastamisesta helppoa. Haittapuolena tosin on se, etten vielä useammankaan kuukauden jälkeen puhu käytännössä yhtään hollantia.. tämän talven tavoitteenani onkin ottaa edes alkeet haltuun.

    Jos tykkäät pyöräilystä, suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän heti alussa – se on stereotypioiden mukaisesti usein täällä se kätevin tapa liikkua. Heti alkuun kannattaa myös selvittää korttiasiat: minulla on useampi maksukortti niin Suomesta kuin Briteistäkin, mutta mikään niistä ei kelvannut esim. lähiruokakaupassamme (jotkut paikat eivät myöskään ota vastaan käteistä). Tämä oli varmaan meille yllättävin juttu tänne muutossa, mutta se oli onneksi helposti ratkaistavissa :) Teillekin on varmasti hyötyä siitä, että kaupunki on jo ennestään tuttu. Tsemppiä muuton valmistelemiseen!

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      voi kiitos – ihanaa :))

      Siis siellä kaikki puhuvat niin äärettömän hyvää englantia. Melkein itse menee jo ihan noloksi omista lauserakenteista. Siellä on niin New York -meininki! Ajattelin investoida nunna-kouluun, jotta oppisin kielen hyvin. Haluaisin niin paljon oppia hollantia sujuvasti.

      Pyöräily saa odottaa hetken, nössö kun olen. Kävelin 60 km sillä viikolla viidessä päivässä kun olin siellä. Ihanaa kun se on myös kävelijäystävällinen kaupunki.

      Minulla on suomalaisten korttien kanssa sama ongelma. Ainoastaan Ing-pankkien
      (leijona-logo) automaateissa toimii ja saan käteistä.

      Jep, olemme monesti olleet siellä pidempiä aikoja kun olen yrittänyt lämmitellä miestäni sinne muutosta.

      Kiitos paljon <3

  14. Aru sanoo:

    Vautsi! Ihana uutinen!

    En itse ole asunut Ranskassa tai Hollannissa mutta olen jo pidemman aikaa samaistunut tuntemuksiisi Pariisista ja halustasi muuttaa pois. Olen itse maassa, jossa en ilman kumppaniani olisi varmasti viettanyt nain pitkaa aikaa. Koen, etta meidan olisi parempi jossain muualla ja etta tulevat lapsemme saisivat paremmat mahdollisuudet elamaan kuin taalla Englannissa. On hirvean inspiroivaa lukea tilanteesi muuttumisesta ja viime vuosien onnettomuudesta asuinmaan suhteen mutta siita suomalaisesta sisusta, jolla me mennaan ”vaikka lapi harmaan kiven” , eiko vain! Toivon teille onnistunutta alkua Amsterdamiin ja jaan taas vahan inspiroituneempana odottelemaan milloin meilla tilanne muuttuu.

    • Sofié sanoo:

      Heippa,

      Ikävä sanoa, mutta hei heimolaiseni.

      Pariisi on ollut aina kaupunki, jonne en ole voinut kuvitella itseäni. Jopa 2009 kirjoitin blogiin että Pariisiin en ikinä muuttaisi. Noh kuinkas kävi.

      Emme myös mekään voisi ajatella lapsia Pariisiin, vaikka Ranskassa yleisesti otetaan lapset niin hienosti huomioon. En vain kestä saasteita ja eriarvoisuutta.

      Jep, ei minua yksi Ranska kaada enkä jää tänne maahan itkemään vaan parempi lähteä pois. Aika monta ikävää expat -tarinaa olen kuullut ja nämä ovat aika vaikeita asioita ja kyllähän se nyt parisuhteeseenkin vaikuttaa jos joutuu asumaan paikassa jossa ei haluaisi olla mistään hinnasta.

      Kiitos paljon, toivottavasti se alkaa pian.

      Toivon, että teillä alkaa uusi elämä myös pian jossakin uudessa maassa :)

  15. Sanna sanoo:

    I love Amsterdam, enkä ole missään maailman kolkassa tavannut niin vieraanvaraisia ja ystävällisiä ihmisiä kuin Hollannissa. Amsterdam on niin tunnelmallinen ja lämmin, ihmiset ovat tottuneet vieraisiin ja ulkomaalaisiin, suomalaiselle eksoottinen kokemus.

Kommentoi