Uusi maa ja kulttuuri edessä – kielitaito auttaa ymmärtämään ja helpottaa arjen törmäyksissä

torstai 31. elokuu 2017

Yksi asia mistä olen itselleni ihan äärettömän kiitollinen, on se, että olen aina uskaltanut puhua vierasta kieltä, vaikka en ihan nyt aina ole mennyt kielioppisääntöjen mukaan. Pääasia on, että tulee ymmärretyksi ja että puhuu, kun että pelkää suunsa avaamista. Kielen oppii puhumalla, ei välttämättä sääntöjä tankkaamalla. Yleensä olen miettinyt itseäni kannustettaessa, että olenko muka itse ikinä mollannut jotakin, joka puhuu huonosti suomea? Päinvastoin. Olen ollut äärimmäisen otettu, että joku haluaa oppia minun äidinkieleni ja olen kannustanut oppimaan juuri puhumalla ja unohtamatta tietyt päätteet. On sama, onko se lause ”olen janoinen” tai ”olen janolainen”, kaikki ymmärtää mistä on kyse. Pääasia, että ihminen yrittää oppia uutta.

Avec Sofié blog l year 2016

Opiskelin ranskaa lukiossa kolme vuotta ja saksaa olen opiskellut 5 vuotta. Mitä jäi meidän kielten tunneilta käteen? Paljon verbilistoja ja lauserakenteita, todella vähän käytännönharjoitusta ja taitoa puhua. Tiedän, että meidän koulutusjärjestelmää monesti kehutaan, mutta kielten kohdalla toivoisin jonkunnäköistä skarppausta, että me suomalaiset uskaltaisimme avata suumme, vaikka emme olisi ihan varmoja jokaisesta kielioppisäännöstä.

Kun tulin Ranskaan, minulla oli perinteinen rimakauhu ranskankielen kanssa. Puhuin mieluummin englantia tilanteissa, joissa pystyin ja yritin aina kääntää kielen englanniksi, jos se vain oli mahdollista. Olisihan se nyt noloa, jos sanoisin jotain väärin. Fail. Tosiasiassa eihän se nyt ketään oikeasti kiinnosta tuleeko joka verbi taivutettua oikein vai ei. Tai jos kiinnostaa, niin sitten kiinnostaa. Tärkeintä minulle oli vihdoin oppia kommunikoimaan ranskaksi niin että pärjäisin melkein joka tilanteessa ja puhelimessakin pystyisin keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Avec Sofié blog l Birthday brunch

Kaksi vuotta sitten syksyllä kävin ranskankielen immersion, jonka vietin 8 tuntia päivässä neljän viikon ajan luokkahuoneessa pelkästään puhuen. Kyniä tai paperia ei saanut olla näkyvillä, puhumalla piti selvitä ja koulun tärkein ajatus ei nimenomaan ollut, että osaisin kirjoittaa, vaan puhua ja selviäisin kaikista tilanteista.

Minun kohdallani koulu ei ehkä toiminut niin hyvin, kun mieheni, sillä osasin jo perusasiat ja olin ensimmäiset kaksi viikkoa vähän toimettomana, kun samoja asioita käytiin läpi jotka jo osasin. Minulle olisi toiminut paremmin se, että olisin ollut ylemmällä tasolla ja luokkani huonoin, niin olisin oppinut uutta heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Koulu ei täten ehkä toiminut minulle yhtä hyvin kuin olisin toivonut, mutta muiden kannalta asia voi olla ihan eri lailla. Nämä kun ovat todella henkilökohtaisia asioita, miten kukakin oppii. Ei ole yhtä samaa tietä kaikille.

Tänä kesänä (vihdoin) minussa tapahtui jotakin ja ranskan kieli avautui ja selviän vaikka kahden tunnin dinneristä pelkällä ranskalla. En ole niinkään edes yrittänyt tsempata asioiden kanssa, vaan olen vain yrittänyt puhua ja kappas, vihdoinkin ymmärrän missä mennään.

Olen ollut ranskani kanssa hieman laiska jollain lailla, kun olen tiennyt, että emme ole jäämässä Ranskaan, vaan muutto on edessä tai on pitänyt olla jo monta kertaa. Vähän näin jälkeenpäin harmittaa, että olisi pitänyt ottaa ryhtiliike aikaisemmin. Isoin rikkaus on ainakin minulle muiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen, sillä sitä kautta oppii niin paljon siitä omastakin kulttuurista, kun näkee sen toisen kielen kautta.

Avec Sofié blog l Paris Lately

Kun uusi kotimaa on edessä seuraavan kerran, menen saman tien kielikurssille ja opettelen kielen edes jotenkuten niin pääse uuteen maahan kiinni helpommin. Monissa maissa toki englannillakin pärjää, mutta ei se ole sama asia, jos ei ymmärrä maan kieltä. Ymmärrän nimittäin nyt niin paljon enemmän ranskalaisesta kulttuurista mitä esimerkiksi kolme vuotta sitten. Ymmärrän myös samalla suomalaisesta kulttuurista niin paljon enemmän, kun sitä peilaa lähes päinvastaisen kulttuurin kautta.

Jos nyt tekisin jotain toisin ja saisin vaikuttaa omiin lukioaikaisiin kielitunteihini, menisin kesäisin au pairiksi tai vaikka vanhuksien seuraksi kieltä oppimaan. Olen nimittäin sen tässä huomannut, että miten tärkeää meidän koulutuskäytännöt olisi nimenomaan tärkeä uudistaa siten, että meitä opetettaisiin kunnolla puhumaan. Me suomalaiset, kun olemme muutenkin aika hiljaisia ja vähäsanaisia, niin olisi tärkeää, että me uskaltaisimme puhua meille opetettua kieltä, sillä muuten opiskelu menee täysin hukkaan.


Elokuun erinomaiset

tiistai 29. elokuu 2017

Lupasin kirjoittaa teille koostepostauksia joka kuukausi, kun kumminkaan jokaisesta pienestä asiasta ei voi blogia täyttää. Viime kuussa tutustuttiin heinäkuun hyviin ja nyt olisi vuorossa elokuun erinomaiset. Toivottavasti syyskuu on aurinkoinen niin ei tarvitse kirjoittaa syyskuun sateisista ;)

Yksi ihanimmista lapsuudenmuistoista liittyy herneenpalkoihin. Lapsuudenkesät maistuivat herneille ja tuoksuivat joko Saimaalle tai merelle. Veneilimme minun ollessa pieni paljon ja kesämuistot liittyvät useinkin veneretkiin ja Kotkan torilta ostettuihin herneisiin, jota sitten syötiin venereissuilla samalla kun katsoin kaikuluotaimesta, millaisia kaloja menee lähettyvillä. Ranskassa ei ole herneitä ainakaan samalla tavalla mitä Suomessa, joten ilokseni ostin herneitä Stockmannin Herkusta muutama viikko sitten kun olin Suomessa.

Avec Sofié blog l Favorite things

Silkkihuivit. Niistä ei vain pääse mihinkään. Olen kerran vuodessa ostanut itselleni Hermèsin silkkihuivin ja tänä kesänä en ostanutkaan neliötä, vaan pitkulaisen, jonka voin kääräistä päälaelleni. Nämä huivit ovat jotain sellaisia aarteita, joita säästän kummilapsilleni, kunhan he vähän kasvavat isommiksi, jotta he arvostavat huiveja yhtä paljon, kun kummitätinsä.

Avec Sofié blog l Favorite things

Minulla oli aina ennen Pariisissa tavoitteena kävellä ja juosta viikon aikana 50 km. Se vähän jäi Luxemburgissa ollessa, mutta nyt taas Pariisissa viime viikolla sain 50km täyteen. Se kuulostaa paljolta mutta ei itseasiassa sitä ole. Kun kilometrit jakaa tasaisesti viikolle, niin kilometrimäärä täyttyy nopeasti. Etelässä ollessa tämän kesän kuumuus sekä rajut nousut eivät ole saanut minua yhtä innokkaasti juoksemaan, ainoastaan vesijuoksemaan. Nyt tosin taas tavoitteet täynnä :)

Minulla on yleisesti ottaen hyvä iho, mutta hormonaaliset ja ilmastolliset muutokset näkyvät ihossani heti. Jos olen lentokoneessa yhtään pidempään, huomaa sen ihostani  heti. Iho menee kuivaksi ja elottoman näköiseksi ja tämän takia pidän kasvonaamiota Atlantin yli lennoilla. Nyt tosin tämän vallitsevan Korea-buumin takia, olen ihan tärähtänyt kaikista erilaisista naamioista ja varsinkin ”sheet maskeista”. Ostelen niitä Sephorasta ja heille on esimerkiksi tullut myös oma Korea-standi ainakin muutamaan myymälään, josta voi napata suosikkinaamioita mukaan. Suosittelen, ihoni voi tällä hetkellä todella hyvin.

Avec Sofié blog l Favorite things

Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyistä on tällä hetkellä Lapinlahden Lähteellä Töölön Mechelininkadun varrella. Näyttely kuvastaa mielenterveyden kanssa kamppailevien ihmisten olotiloja ja mietteitä. Todella pysäyttävä näyttely, joka laittoi miettimään. Miltä kuulostaa lääkepurkkien etiketeistä tehdyt verhot tai lainaukset ihmisten mietteistä psyykelääkkeiden vaikutuksista? Lääkkeet, ne ovat kuin verho joka tulee silmien eteen, jotta todellisuus tuntuu erilaiselta.

Avec Sofié blog l Favorite things

Käytännössä täysin alkoholiton kesä ja kevät ovat takana. Vappuna juhlittiin, heinäkuussa join muutaman lasillisen samppanjaa, mutta muuten pysyin täysin alkoholittomalla linjalla. Se tuntuu hyvältä, kun pystyi nukkumaan hyvin. Myös ravut ovat jääneet täysin ruokavaliostani. Ihan tarkkaa aikaa en muista milloin histamiini-yliherkkyyteni alkoi mutta suunnilleen vuosi sitten keväällä. Ihmettelin aina miksi en sushi-illallisen jälkeen saanut nukuttua. Jätin sushin ja samppanjan pois ja kappas, uni maittoi. En ole koskaan ollut mikään alkoholin suurkuluttaja, mutta kyllä täytyy myöntää, että on se pari kertaa kirpaissut kun ei ole saanut perjantaina samppanjalasillista aperolla. Mitkään muut ruoka-aineet eivät tee minulle samanalaista reaktiota kuin ravut, samppanja ja viini. Raakaa kalaa kartan myös, mutta parempi näin ilman, että uni maittaa taas.  Nyt on tilaa sitten isommalle kakkupalalle kun samppanja- ja viinikalorit ovat poissa :)

Avec Sofie blog l Cannes

Olisi muuten kiva kuulla, jos teillä olisi jotain toivepostauksia minulle. Välillä on vaikea vähän ennakoida mitä te haluaisitte lukea, niin toiveita saa esittää. Apteekkikosmetiikkaan liittyvä postaus on tulossa heti kun saan kaikki tavarani yhden katon alle. Mutta olisiko joitakin muita toiveita?


New Yorkilaisten havaintoja Pariisista

maanantai 28. elokuu 2017

Viime viikon ja viikonlopun aikana hääkuvaajamme ystävineen sekä ystäväni ovat olleet Pariisissa New Yorkista. Olemme käyneet dinnereillä, aamupalalla sekä lasten kanssa puistossa. Mistä sitten olemme puhuneet ja mitä havaintoja toisen suurkaupungin asukkaat ovat tehneet?

Avec Sofié blog l City life

Ranskalaiset tai ainakin pariisilaiset tupakoivat paljon. Tämä on totta myös minun mielestä ja savupilvet ovat tulleet taas vasten kasvoja, kun olen tullut takaisin kaupunkiin. Omassa ikäryhmässäni olevat pariisittaret tupruttelevat paljon ja välillä oikein ahdistaa istua bistron penkillä vetämässä keuhkot täyteen ja kurtistaa iho toisten savutteluista. Omassa kaveripiirissäni ei käytännössä polteta ollenkaan ja myös ystäväni eivät voineet kuvitella miten erilainen suhtautumistapa ranskalaisilla on tupakointiin mitä amerikkalaisilla.

Avec Sofié blog l Work wear outfit

Ranskassa annosten koko on huomattavasti pienempi mitä Yhdysvalloissa. Olen monesti istunut pöydässä myös suomalaisten ystävieni kanssa ja he ovat huomioineet, että miten pieni annoskoko on verrattuna Suomessa tarjoiltavaan. Voitte siis varmasti kuvitella miten amerikkalaiset suhtautuvat pieniin annoksiin Ranskassa. Yhdysvalloissa minulle tulee tosin käänteisvaikutus ja alan voida huonosti koska annokset ovat niin isoja. Yleensä parin päivän jälkeen Yhdysvalloissa ollessa menetän ruokahaluni ja syön vain marjoja ja sokeritonta jogurttia. En voi syödä edes salaattia, kun niihin on aina lisätty montaa eri kastiketta. Amerikkalainen tosin voi tuntea olonsa Ranskassa huijatuksi, kun pääruoan koko on lähinnä alkupalan kokoinen.

Avec Sofié blog l Vegan rocket pesto with roasted leek

Ranskalaiset eivät käytä paljoa kosmetiikkaa. Totta tämäkin omien havaintojeni mukaan. Ohut meikkivoide, ripsiväri ja huulipuna eikä turhia hiusten kähertämistä. Hampaita ei vaalenneta tai tekoripsiä laiteta, vaan habitus on aika luonnollinen. Valkaistut hampaat kuuluvat osaksi kauneudenhoitoa Yhdysvalloissa, mutta harvemmin sitä näkee Ranskassa. Täällä ihmiset haluavat ehkä mieluummin luonnollisia vaihtoehtoja ja kaihtavat muovista lookkia. Itse olen monesti meinannut käydä valkaisemassa hampaani, mutta sitten olen aina jänistänyt ja pelännyt että kiilteelleni käy jotain. Kiille kun on vähän vaikeampi, ellei mahdotonta korjata.

Avec Sofié blog l Make up favorites

Avec Sofié blog l Style inspiration

Kaikilla on kuulemma valkoiset lenkkarit. En ole kiinnittänyt niinkään tähän itse huomiota, mutta kun kuulin sen tällä viikolla useamman kerran, kai se pitää jollain lailla paikkansa. Vaikka tosi ranskiksilla on lenkkarit jalassa, ovat ne yhdistetty muuten suhteellisen siistin asun kanssa. Täällä ei siis näe samalla tavalla lenkkareita yhdistettynä college-housuihin mitä Yhdysvalloissa, vaan myös mekkoihin ja suoriin housuihin.

Avec Sofié blog l Green morning smoothie

Ranskalaiset eivät snackaa. Se on vulgaaria. Ruokaa syödään, mutta lounas ja illallinen ovat tarpeeksi. Yhdysvalloissa on taas mitä ihmeellisimpiä snack-innovaatioita. Saan niitä usein tuliaiseksi ja suosikkini on ilmakuivattu ”moon cheese”. En halua edes tietää mitä kaikkea tuo juusto sisältää, mutta näitä erilaisia välipaloja Yhdysvalloissa on paljon. Ranskalainen ei niitä tosin oikein mielellään syö. Puhuin suomalaisen ystäväni kanssa ja hän sanoi, että hänen ranskalainen kollegansa pitää snackaamista vulgaarina. Saman olen kokenut itse, jos olen tarjonnut vaikka pähkinää tai suklaata, niin joko siihen vastataan ei kiitos tai otetaan yksi pähkinä pussista hyvin varovaisesti.

Tämä kirjoitus pohjautui viime keskusteluihini ystävieni kanssa eikä kaikkea voi tietenkään yleistää. Kyllä Pariisista löytyy myös ihmisiä, jotka syövät välipaloja tai valkaisevat hampaitaan, mutta kun katsoo katukuvaa niin varmasti vähemmän mitä Yhdysvalloista tai Suomesta. Yhteen asiaan tosin haluaisin jonkinlaisen selityksen ja se on tupakointi. Poltetaanko täällä sen takia, että pysyttäisiin hoikempina vai miksi? Suomessa tupakointi on vastoin kaikkia normeja, jopa sosiaalisia (ainakin minun piireissäni). Onko ranskalaisten mielikuvissa edelleen tupakointi kaunista vai tyrehdytetäänkö sillä näläntunne?  Tästä haluaisin myös ranskalaisten kanssa puhua.