Jars-purkit: taas kaupoissa ja keittiön koristuksena

torstai 30. maaliskuu 2017

Kuinka moni teistä muistaa Jars -purkit?  Niitä olen ainakin itse keräillyt jo varmaankin melkein kymmenen vuotta. Harmikseni purkit katosivat muutama vuosi sitten Iittalan valikoimasta ja aina oikean hetken tullen olen käynyt Iittalalta kyselemässä, että josko saisimme purnukat taas valikoimaan. 

Avec Sofié blog l Iittala Jars

  
Huomasin viime perjantaina, että Iittalalla oli IIK-päivät ja kun menin Suomeen, syöksyin Helsingissä sekä lentokentällä Iittalan liikkeisiin, silla Jars-purkit olivat taas valikoimassa. Kuinka ihanaa! 
 
Minulla Jars-purkit  ovat olleet aina osa keittiön sisustusta.  En piilottele niitä kaapissa, vaan ne ovat esillä ja samalla niiden sisältöä tulee käytettyä.  Nyt purkkeja on tosin jo aika paljon, että kohta alkaa tila loppua keittiöstä. 

Avec Sofié blog l Iittala Jars

Jarsien lisäksi olen ostanut ja saanut yhteistöideni kautta Kastehelmikuvoituja purkkeja. Ne ovat oikein sieviä Jars-purkkieni vierellä ja sopivat kattauksiinikin niin kauniisti.
 
Yksi toive minulla tosin Iittalalle olisi. Haluaisin kaiken kokoisia purkkeja itselleni. En ikinä löytänyt pastalle sopivaa purkkia silloin aikoinaan, kun sitä valmistettiin. Ja tällä hetkellä kaupoista joissa kävin, ei löytynyt pienempiä malleja Jars-purkeista. 

Onko täällä muita, ketkä haluaisivat täydennystä purkkivalikoimaan?


Siivooja kotona: moppi ja perusjärki hanskassa

tiistai 28. maaliskuu 2017

Olen aiemminkin kehoittanut ihmisiä käyttämään siivoojaa jos ei ole itsellä aikaa tarttua imuriin tai moppiin. Pidän siivoamisesta yleisesti ottaen, mutta en kestä sitä tunnetta, kun ei yksinkertaisesti jaksa siivota tai siihen ei ole aikaa. Sekaisesta kämpästä tulee kerta kaikkiaan ahdistunut fiilis. Kun katsoo pölykerroksia tai talvitakkeja roikkumassa naulakossa vielä toukokuussa, ymmärtää että tietyt asiat ovat ihan ok ulkoistaa jollekin muulle. 

Avec Sofié blog l Tom Dixon

No näinhän olen siis tehnyt. Kunnes… Meidän siivooja on käynyt yleensä meillä kun emme ole kotona tai minä en varsinkaan ole kotona sillä olisin neuvomassa ja enemmän tiellä kuin apuna. Noh, olisinpa tosin ollut niin ei olisi taas tarvinnut saada jonkinasteista sydänkohtausta niin kuin muutama kuukausi sitten. 
 
Mehän ollaan kaikki käyty köksän tunnit, eikös jees? Siellä opetetaan (jos ei kotona jo olla opetettu) oikea tiski järjestys, lasit ensin ja pannut ja likaisimmat astiat viimeisenä. Sama pätee kotona siivoamiseen, pölyt ensin ja sitten vasta imurointi ja lattian pesu. Sama patee räteissa. Ne on varikoodattu ja eri huoneille on omat rätit jne.  

Avec Sofié blog / The White Company bed linen

 
Yhtenä tammikuisena lauantaina tulin kotiin ja siivooja oli vielä lopettelemassa urakkaansa ja näen hänen kiikuttavan moppia keittiön tiskialtaaseen puhdistettavaksi. (WTH)!?! Kiiruhdan perään ja sanon etta ei nyt jookos pestä moppia siellä tiskialtaassa, kun sen voi pestä muuallakin. Näpsäkkä rouvana siivoojani astelee vessaan ja laittaa mopin vessanpönttöön. Alan kirkua ja hän katselee minua hölmistyneesti ja sanoo ”tämä on juuri desinfioitu.” Nappaan luutun roskapussiin ja ulos samalla yritän pitää pintani että en kuulosta ihan kauhealta ihmiseltä. Kuulostin varmasti ihan hyper ärsyttävältä ja neuroottiselta, mutta  tuossa tilanteessa niin saa kai ollakin. 

 
Tämän tammikuisen episodin jälkeen olen siivonnut itse ja kyseinen siivoja ei meille enää tule. Tulee ihan ahdistus, miten hän on kotonamme siivoillut, vaikka miten ihana hän onkin. Tämän jälkeen olen taas paahtanut kotona ja kulmilla siita miten miellä suomalaisilla on vaan sellainen perus järki meidän tekemisessä. Vaikka meistä ei köksän tunneilla mitään patisserieita leivota, ainakin me opitaan viimeistään siellä ihan perusjutut. 
 
Jos täällä on nyt sitten muita Pariisilaisia, joilla on siivoja käytössä, ja joka on hyväksi havaittu, vinkkejä voi laittaa tänne suuntaan. Lupaan olla kiltti, kunhan perusasiat ja -järki on hanskassa luutun ja imurin lisäksi. 


Kehuja ja kiitoksia

sunnuntai 26. maaliskuu 2017

Milloin olet viimeksi kehunut jotain toista työstä, ulkonäöstä tai ystävällisyydestä? Tai kuullut kiitosta omasta tekemisestä tai vaikka hymystä? Me kaikki olemme erilaisia ja varmasti ainakin jossain asiassa kehumme ansainneet, mutta välillä kehujen antaminen ja miksi ei myös saaminen tuntuu vähän hankalalta. Doven brändifilosifia korostaa erilaisuutta ja aitoutta monessa mielessä ja siksi halusin ehdottomasti tehdä kaupallista yhteistyötä heidän kanssaan. En varmasti ole ainut joka ihailee Doven real beauty-kampanjointia joissa käytetään normaaleja naisia ja erinäköisiä  ja – kokoisia malleja? Dovelta on tulossa pian uusi tuotesarja josta näette ja kuulette varmasti pian lisää. Tämän blogiyhteistyön tarkoitus on tosin korostaa erilaisuutta ja aitoutta ja jakaa kiitosta ja kehuja :)

Olen blogini kanssa säästynyt suurimmilta ikäviltä kommenttiryöpyiltä ja saankin teiltä useimmiten rakentavaa palautetta, että jos on kirjoitusasussa vikaa tai jos olen sanonut asioita hivenen suoraan tai pahoittanut mieltä. Pidän teistä lukijoistani juuri sen takia ihan äärimmäisen paljon, että saan teiltä rakentavaa palautetta ja se saa minut miettimään asioita monesti eri kantilta. Totta kai joskus on tullut ikävä kommentti saatua ja niiden jälkeen mietin, että sanoisiko kukaan noin suoraan kasvotusten. Kommenttiboksissa kun on helppo sanoa asioita ikävämmin mitä me sanoisimme varmasti kasvotusten. Kiitosta te sen sijaan jaatte todella usein sekä myös inspiraatiota minulle. Yksi asia mistä olen teille kiitollinen, on se, että myös te jaatte omia elämiänne minulle kommenttiboksissani. Olen näiden vuosien saatossa oppinut tuntemaan niin monia teistä ja saanut kuvan ihmisistä joita en ole koskaan edes tavannut.

Avec Sofié blog l Kiitosta

Me suomalaiset olemme ehkä aika perfektionistinen kansa ja meiltä löytyy useammin enemmän kritiikkiä kuin kiitosta tai kauniita sanoja. Olemme välillä ihan inhorealistisia ja sellainen kepeys ehkä puuttuu meidän puhetyylistä ja kulttuurista. Kun tulin perjantaina Suomeen ja olin astumassa koneeseen, virkailija sanoi: ”kiva nähdä sinut uudestaan, muistin hymysi.” Tulipa tuollaisesta pienestä asiasta niin hyvä mieli. Muistanpa hymyillä siis useamminkin. Hyvä esimerkki siitä, että aina ei kehun tarvitse olla suuri. Pieni sana arjessa voi muuttaa päivän suunnan.

Meitä bloggaajia ja blogeja on niin monenlaisia. Toiset avaavat kaiken (siltä se välillä ainakin lukijana tuntuu) ja toiset pitävät blogin ihan vain pinnallisena. Jokainen tekee tätä työtä tai harrastusta niin kuin parhaaksi näkee. Naistenlehtien sijasta blogit tarjoavat tosin aidon persoonan, mutta tällä hetkellä monesti huomaan, että se alkuaikojen aitous on blogeista katoamassa käsiteltyjen kuvien ja sommiteltujen asetelmien takia. Itse kaipaan blogeista sisältöä ja jotain tarttumapintaa pinnan lisäksi. Välillä toki sitä on ihana katsoa vain kauniita kuvia, mutta sisällön takia palaan tiettyihin blogeihin. Koska Doven filosofia korostaa nimenomaan aitoja naisia, halusin antaa kiitosta muutamalla blogille olemalla aito ja jakamalla myös muutakin, kun loppuun asti hiottuja asukokonaisuuksia kliseisine sisältöineen.

Niin kun sen olen monesti sanonutkin, Noora & Noora -blogi on yksi suomalaisista blogisuosikeistani. Noorat jakavat kepeitä ja välillä vähän kipeitäkin asioita. Noorista huokuu persoonat ja blogiin palaan juurikin niiden kuplivien aitojen naisten takia. Noorat jakavat ihania sisältöjä ja myös persooniaan lukijalle ja sen takia sanoisin, että jos ette vielä ole tutustuneet, niin nyt on aika lukea yhtä sisällöllisesti parhainta suomalaista blogia! Noorat, mä olen teidän fani!

Hertta on monelle tuttu varmasti blogien alkuajoista lähtien. Hertan Lilou’s Crush on varmasti yksi ensimmäisistä blogeistä mitä olen koskaan alkanut lukea. Hertalle annan kiitosta tuomalla esiin nimenomaan arjen epäkohtia ja jakamalla postauksia liikaa sommittelematta. Hertan blogissa parasta on nimenomaan tekstit ja se, että kirjoittajasta saa nimenomaan käsityksen normaalista työssäkäyvästä kolmekymppisestä äidistä. Välillä tuntuu hassulta, mutta blogin kautta olen tutustunut nimenomaan ihmiseen, jonka luulen tuntevani hyvinkin. Hertalle myös haluan antaa kiitosta siitä, että hän on jättänyt lapset taka-alalle blogissa, sillä Sohvi the digi-mummo on ehkä välillä liiankin peloissaan siitä kuka blogeja lukee.

Cocon blogi on ollut varmasti myös yksi ensimmäisistä mitä olen lukenut. Sisustusinspiraation lisäksi, kirjoittajalla on taito jakaa kirjoituksia, joissa välillä myös ikävät aiheet jaetaan kauniissa kirjoitusasussa, mutta lukija ymmärtää, että mistä on kyse. Kipeistä asioista voi kirjoittaa myös kepeästi. Pidän ihan äärettömästi, miten tämä city-äiti jakaa elämäänsä. Cocolla ei ole sisustuksessa mitään likaa tai mitään liian vähän, kaikkea on juuri sopivasti. Sama on myös blogin kanssa, siellä on kaikkea tarpeeksi.

Loppuun haluaisin myös haastaa teitä kehumaan bloggaajia kommenttiboksissani. Haluaisin kuulla miksi sinä juuri pidät jostakin tietystä blogista tai sen kirjoittajasta. Tottakai kehuja saa jakaa myös muillekin kuin bloggaajille.  Jaetaan positiivisuutta nyt siis muulloinkin kuin pelkkänä ystävänpäivänä : )