Ballerinakeli – kevät on saapunut

lauantai 25. helmikuu 2017

Vaikka miten pidän kesästä, on kevät ehkä kumminkin vuodenajoista suosikkini. Tulen äärettömän onnelliseksi, kun huomaan, että vielä kuudelta illalla on valoisaa tai siitä hetkestä, kun voi heittää talvikengät kaappiin ja kaivaa ballerinat niiden tilalle. Näin tapahtui tänään. Laitoin ballerinat ensimmäisen kerran jalkaan ja oi miten se tuntuikaan pieneltä voitolta. Talvi on nyt selätetty ja ballerinakeli on saapaskelien tilalla.

Avec Sofié blog l Ballerina weather

Avec Sofié blog l Ballerina weather

Pariisissa tulee tällainen lämpimän ilman aalto yleensä tähän aikaan vuodesta, mutta toukokuussa saattaa mennä taas viileämmäksi. Näin ainakin aikaisempina vuosina on ollut. Huhtikuussa on ollut 25 astetta ja toukokuussa on tipahtanut taas 15 asteeseen. Sen takia otan kaiken irti näistä helmikuun ballerinakeleistä, sillä en tiedä mitä maaliskuusta tulee taivaalta.

Avec Sofié blog l Ballerina weather

Nämä kuvat ovat tältä aamulta, kun kävin kunnon ”mies-brunssilla”.  Illalla taasen on ystäväni synttärit ja huomenna menen Versaillesiin ystäväpariskuntamme luo sunnuntai-brunssille. Aika paljon siis tekemistä luvassa, mutta parempi niin.

Avec Sofié blog l Ballerina weather

Koen, että blogiinkin tulee enemmän mielenkiintoisampaa sisältöä nyt kun olen Pariisissa taas, sillä sitä löytää uusia paikkoja ja kokee kaikenlaista niin paljon helpommin, kun kävelee eikä autoile. En voi kuvitella, että ensi viikolla voin kävellä töihin, kun koko syksyn ja talven olen joutunut opettelemaan autolla ajoa.  Yksi asia mistä tulen Luxia kiittämään on, että opettelin vihdoinkin ajamaan autoa. Nyt uskallan vihdoinkin ajaa  ja suostun ajamaan myös Ranskassa. Succes!

Avec Sofié blog l Ballerina weather

Coat / French Connection

Dress / H&M

Bag / Gucci

Ballerinas / Lanvin


You are the expert of you

perjantai 24. helmikuu 2017

Aina kun elämässäni tapahtuu jokin iso muutos, olen kirjoittanut itselleni kirjeen. Kirjeen siitä mitä opin, mistä pidin ja mistä en. Elämä kun on jatkuvaa oppimista, niin asioita on hyvä kirjata ylös, jotta niihin päätelmiin voi palata myöhemmin.  ”You are the expert of you”, on lause, jonka kuulen aina välillä mieheltäni, kun hän kysyy minulta jotakin. Se on todellakin niin ja niitä omia tuntemuksia on hyvä tutkiskella ja kirjata ylös.

Tämän aamuna kirjoitin kirjeen itselleni niistä asioita, joista olen ollut Luxemburgissa kiitollinen ja myöskin niistä asioita joita toivon välttäväni tulevaisuudessa. Olen aina ollut herkkä reagoimaan siihen mitä ympärilläni tapahtuu ja sanonut itselleni joko ”et halua tuollaista elämää” tai ”tuohon pitää pyrkiä”. Luxemburgissa oli monta tilannetta, jotka opettivat mitä haluan elämältäni ja mitä en.

Luxemburg on vähän omituinen paikka. En aina kokenut, että se oli kovinkaan dynaaminen tai inspiroiva paikka. Välillä tuntui, että se ei ollut maa ollenkaan. Yritykset voivat laittaa pääkonttorinsa sinne, mutta sieltä puuttui kaupunkikulttuuri, johon olen Helsingissä esimerkiksi tottunut. Ymmärrän, että miksi ihmiset muuttavat sinne isomman palkan perässä ja se on ihanteellinen maa lasten kannalta, mutta jotakin siletä puuttui.

Avec Sofié blog l bye bye Luxemburg

Itselleni voisin antaa noottia siitä, että ensi kerralla minun pitää pyrkiä integroitumaan paremmin uuteen paikkaan. Tiesin tosin jo muutaman viikon jälkeen, että tulisin muuttamaan Pariisiin helmikuun lopussa niin en kovasti edes yrittänyt. Ensi kerralla on tehtävä tähän parannus.

Suomalainen tasa-arvo kupla seurailee minua edelleen ja välillä olin välillä surullinen mitä näin ympärilläni, siitä miten eri kansalaisuuksia kohdeltiin. Tällä viikolla sain kokea itse ensimmäisen rasistisen lauseen, kun minua luultiin ranskalaiseksi. Luxemburgilaiset eivät välttämättä pidä belgialaisista tai ranskalaisista kovinkaan paljon ja se näkyy ikävästi ihmisten käytöksessä. Se mitä koin tällä viikolla, on jotain sellaista mitä en toivo kenenkään kokevan. Onneksi seison tukevasti jaloillani ja annoin saman tien palautetta siltä seisomalta tälle herralle. Epätasa-arvo tai rasismi on jotain sellaista mitä en voi sietää. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta se että asenne on automaattisesti vihainen tiettyä kansallisuutta kohtaan, saa minut äärimmäisen surulliseksi.

On asioita mitä rakastin Luxemburgissa yli kaiken. Puhtaus ja monikansallisuus on jotain sellaista mitä en ole kokenut muualla. Kun ei ole tiettyä tapaa, kaikkien pitää blendautua yhteen.

Avec Sofié blog l bye bye Luxemburg

Hiljaisuus on jotain sellaista mitä en saa Pariisissa. Pariisissa kuulen naapureideni jokaisen askeleen ja aivastuksen, mutta Luxemburgissa en kuullut yhtään mitään. Se teki illoista rauhallisia ja nukuin elämäni parhaimpia unia.

Ruoan laatu oli Luxemburgissa ihan mieletöntä. Lempparihetkiäni olivat kauppareissut, sillä löysin niin paljon sellaisia tuotteita mitä en saa Pariisissa. Pariisin keskustassa ei ole isoja kauppoja, joten välillä jonkun tietyn tuotteen hankkiminen on hankalaa ja sen takia en ole oikein innostunut kokkailemaan Pariisissa ollessa. Luxissa taas kaikki oli saatavilla.

Kun menee paikasta toiseen, pitäisi muistaa ottaa mukanaan ne hyvät oivallukset ikävämpiä juttuja unohtamatta. Pitää miettiä mitä voisi ensi kerralla tehdä paremmin ja mitä jättää tekemättä. Mikä on itselle tärkeää ja mikä ei.

Olen tällä hetkellä niin onnellinen, kun olen parhaillani menossa takaisin Ranskaan ja pääsen näkemään miestäni enemmän. On ollut hieman outoa asua yksin uudessa maassa ja jos jotain opin, en haluaisi tallaiseen tilanteeseen enää uudestaan. Suomeen voisin muuttaa, sillä siellä on ystäviä ja perhettä, mutta pidemmällä aikavälillä yhteinen koti on kumminkin aika tärkeä osa elämää. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat asuneet vuosikausia Luxemburgin Pariisin tai Lontoon välillä. Oma seitsemän kuukautta on pieni aika, mutta kahdeksan vuotta on pitkä aika asua viikot toisessa maassa erossa perheestään. Iso hatun nosto näille tyypeille.

Nyt on aika mennä takaisin Ranskaan monta kokemusta rikkaampana. Olen onnellinen, että uskalsin kokeilla jotakin uutta. Elämässä pitää kokeilla kaikenlaista, jotta voi tietää, mitä sitä oikeasti haluaa. Äddi!

 

 


Juustoinen kanapata

keskiviikko 22. helmikuu 2017

Mieheni kysyi minulta leikillään muutama viikko sitten kun tein arkena kotona ruokaa, että onko tämä jotain sellaista mitä normaalit pariskunnat tekevät joka päivä. Miellä kun ei ole ollut käytännössä kovinkaan montaa arki-iltaa viimeiseen kuuteen kuukauteen, tuntuvat kotikokkailut todelliselta luksukselta. Kokkailin myös kotosalla viime sunnuntaina lounasta ja koska vielä ei ole liian lämmin, niin halusin kunnon winter warmes -pataruokaa. Kaupallisen yhteistyöni Crème Bonjourin kanssa pääsin ilahduttamaan miestäni juustoisella kanapadalla. Kanapadasta löytyi perunoiden ja parsan lisäksi myös Crème Bonjour Bleu -uutuusmaku.

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Monelle sinihomejuusto voi olla todella voimakas maku, mutta Crème Bonjour Bleu on makumaailmaltaan lempeä voimakkaan sijaan. Juusto sopii siis aloittelevalle sinihomejuuston ystävälle. Juusto sopii niin levitteeksi, kuin myös keittoon ja pataan.

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Meillä arkena syödään normaalisti joko ulkona tai nyt kun olen ollut niin paljon yksin, niin yleensä teen kotona suhteellisen nopean illallisen. Elämääni on tulossa muutos pian kun asumme taas yhdessä Pariisissa, niin nopeat arkiherkut sopivat meille hyvin. Kun aikaa on illalla rajoitetusti, sitä totta kai haluaa syödä jotakin hyvää, mutta niin että ruoanlaitto ei vie montaa tuntia illasta.

Arkena tosin huomaa, että jos sitä yhteistä illallishetkeä ei ole, yhdessäolo ja varsinkin toisen kuulumisten kysyminen jää käytännössä olemattomaksi. Jos meillä ei olisi yhteisen illallisen sääntöä, että esimerkiksi puhelin, televisio ja läppärit eivät kuulu illallisseurueeseen, niin en tiedä milloin ehtisimme edes puhua. Sen takia pidän illallishetkiä äärimmäisen tärkeinä myös parisuhteen kannalta.

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Arjen ei tarvitse tosin tarkoittaa mikroruokia suoraan pakkauksesta ilman pienintäkään eforttia, vaan kynttilät ja servetit voi kattaa myös arkipöytään. Yleensä katan aamusta jo pöydän niin valmiiksi kuin voin, niin illalla ei mene siihen aikaa vaan keskittymisen voi laittaa nimenomaan ruoan tekemiseen. Näitä arjen yhteisiä hetkiä odotan ihan todella paljon, sillä ne ovat jääneet niin vähälle viime aikoina.

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Arkiruoan saa maistuvaksi niin yrteillä kuin myös tuorejuustojen avulla. Crème Bonjour sopii niin ruoan laittoon, leivontaan ja myös jälkiruokiin. Makuvalikoimasta löytyy varmasti jokaiselle sopivin ja varsinkin nyt kun kaikki juustot ovat laktoosittomia helmikuun alusta lähtien.

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Avec Sofié blog l Creme Bonjour kanapata

Tarvitset:

500g broilerin rintafilettä

Perunoita (8 klp)

100g Crème Bonjour Bleu -tuorejuustoa

2 dl ruokakermaa

Öljyä

Parsaa

Ituja koristeeksi

Suolaa

Pippuria

Yrttejä

 

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Kuori perunat ja kaiverra perunoista halutessasi raudalla pieniä palloja. Jos et tee palloja, viipaloi tai leikkaa perunat pieniksi paloiksi ja asettele ne valurautapadan pohjalle. Sekoita 50g Crème Bonjour Bleu -tuorejuustoa ruokakerman kanssa ja kaada kermaseos perunoiden päälle. Laita valurautapata uuniin ilman kantta ja annan perunoiden olla uunin keskitasolla n.20-30 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet.

Kun perunat ovat uunissa, käytä rintafileet pannulla. Kun perunat ovat pehmenneet, lisää fileet perunapedin päälle noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää loput 50g tuorejuustosta rintafileiden päälle.

Sillä välin, kun pata on uunissa, paista parsat voissa pannulla. En keittänyt parsoja ollenkaan, vaan laitoin ne sellaisinaan pannulle ja jätin ne suhteellisen rouskuviksi.

Kun kanat ovat kypsiä, ota pata pois uunista ja lisää paistetut parsat kanojen päälle. Koristele pata ennen tarjoilua vielä värikkäillä iduilla.

Yhteistyössä Crème Bonjour