Polttariaamu ja suomalainen brunssi

maanantai 31. lokakuu 2016

Kun saavuin perjantai-iltana Charimuksen luokse, ihmettelin ensimmäisenä isoa astiakasaa, joka oli odottamassa keskellä pöytää. Tiedän, että hän on ollut viime aikoina suhteellisen kiireinen, joten hänen selityksensä siitä, ettei hän ole ollut kotona eikä kämppis osaa laittaa astioita oikeille paikoille meni täydestä. Hetken vielä mietin, että onpa erikoista, että silti maljakossa on tuoreita liljoja, vaikka hän ei ole ollut kotona.

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Charimus joutui vielä perjantai-iltana keksimään muutaman valkoisen valheen, sillä ihmettelin, että miksi ihmeessä unikeko halusi laittaa lauantaina kellon soimaan seitsemältä. Hän halusi kuulemma pysyä uuden työn rytmissä viikonloppunakin ja pyhittää aamun blogille. Vähän ihmettelin mutta en siltikään osannut arvata mitään.

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Nukuin yön jokseenkin huonosti ja kun kello aamulla soi, olin ehkä hivenen ärtynyt ja olin alkanut höpöttämään englanniksi, että onko pakko torkuttaa, sillä minä haluaisin vielä nukkua. Harvoille ihmisille kiukuttelen, mutta Charimukselle voin ärähtää tarpeen tullen. Näin tein myös lauantaina, kun hän tökki varpaitani ja yritti saada minua ylös sängystä. Viimeisenä oljenkortena hän käytti omaa ystäväänsä, joka oli kuulemma eteisessä ja odotti näkemistäni. Itsekkäästi ajattelin, että eikö se nyt riitä, jos moikkaan sängystä ja jatkan uniani.

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Charimus yritti sinnikkäästi saada minua ylös ja siinä vaiheessa, kun hän alkoi pedata sänkyä minun ollessa vielä peiton alla, mietin ”nyt riittää” ja marssin kiukkuisena eteiseen. Ilmeeni olisi varmasti pitänyt saada videolle, sillä uninen kiukkupussi ei voinut uskoa mitä siellä eteisessä odotti. Jälkeenpäin hävetti niin paljon, että miten olin kiukutellut hänelle ja painanut tyynyä vasten kasvojani, ettei valo näy tai äänet kuulu.

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Avec Sofié blog l Brunssihommia

Alkushokin jälkeen, oli aamiaisen vuoro ja ladyt olivat järjestäneet minulle mitä ihanimman brekun. Suomiherkkuja kun en saa juuri ollenkaan, niin olin niin onnellinen, kun näin ruisleivät, korvapuustit ja graavilohet pöydässä. En tosin voinut kauheasti keskittyä syömiseen, kun olin niin totaalisen hämilläni <3


Helsinki, minulle tulee sinua niin ikävä.

maanantai 31. lokakuu 2016

Lauantain kaltainen päivä tekee Helsingistä lähtemisestä ihan äärettömän hankalaa, sillä juuri ystävieni takia kaipaan tänne niin paljon. Se vain on niin, että ne ihmiset tekevät kaiken. Kun nämä huippuladyt ovat täällä, on ulkomailla olo minulle niin hankalaa.

Ihan jo ahdistaa ottaa huomenna lento takaisin Luxemburgiin, sillä tiedän, että samalla sanon heipat rakkaimmilleni. Luxemburg on kiva paikka, mutta maan suurin ongelma on minun kohdallani se, että sieltä ei ole suoria lentoja Suomeen. En siis ikinä pääse tänne pelkäksi viikonlopuksi ja näin jälkiviisaana minun olisi kannattanut odotella rakkaani seuraavaa työkohdetta mieluummin Suomessa kuin Luxissa. Enhän näe Pampulaanikaan käytännössä kuin viikonloppuisin, sillä hänkään ei voi tehdä työmatkojaan Luxemburgista. Toisaalta, kaikkea pitää kokeilla ja olin aina halunnut asua Luxissa, joten nyt on kokeiltu. Eri asia olisi tietenkin, jos voisin tehdä osan aikaa töitäni etänä, niin sitten voisin ihan hyvin asuakin Luxemburgissa.

helsinki1

Ystäväni ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa ja olemme tehneet niin paljon erilaisia asioita yhdessä.  Sen takia ajoittain koen, että en voi olla heidän elämässään samalla tavalla läsnä mitä toivoisin. Tällä hetkellä monilla heistä on myös maitobisneksiä (lue: vauvoja) niin jään näidenkin pienten elämästä puolittain pois ja se toki harmittaa. Vaikka miten on FaceTimet ja Skypet, mutta ei se ole sama asia, kun kokkailu, kävelyt tai leffaillat yhdessä. Ihan se, että sain eilen istua ystäväni sängyllä syömässä salaattia, tuntui maailman parhaimmalta.

Lauantai oli varmasti ensimmäinen kerta, kun suurin osa ystävistä oli samassa tilassa. Oli ihana nähdä, miten kaikki olivat, kun he olisivat tunteneet toisensa aina ja he myös kysyivät, että milloin nähdään samalla porukalla seuraavan kerran. Minulla on todella paljon erilaisia ystäviä, on taiteilijoita ja lakimiehiä, mutta silti kaikki ovat jollain lailla niin samanlaisia. Niin ihania ja NIIN rakkaita.

Antaisin mitä vain, jos voisin olla Helsingissä enemmän. Jos minulla olisi joustava työ, niin lentäisin tänne vaikka joka viikonloppu näkemään rakkaitani.  Muistakaa siis, että jos saatte asua lähellä ystäviänne, olette niin onnekkaita. Mikään maailmassa ei korvaa ystäviä ja heidän kanssa vietettyjä hetkiä.


Suurin puhallus ja parhaimmat polttarit

sunnuntai 30. lokakuu 2016

Luulin lentäväni Suomeen ystäväni kolmekymppisiin, mutta lensinkin omiin polttareihin. En osannut yhtään odottaa eilistä päivää ja meinasin oikeasti alkaa itkeä, kun nousin sängystä ylös ja käytävässä odotti ystäväni punaisine huulineen. Olin puolishokissa, mutta samalla sekunnilla niin onnellinen.

En tiedä voinko mitenkään ikinä kiittää ystäviäni tarpeeksi, sillä he olivat nähneet niin paljon vaivaa ja luoneet minulle täydellisen polttaripäivän. Olen edelleen niin sanaton ja täydellisen otettu ja onnellinen että minulla on heidän kaltaisiaan supernaisia elämässäni. Yksi asia mikä eritoten lämmitti mieltä, oli se, että he olivat itsenäisesti löytäneet toisensa, kun mitään virallista polttarikutsulistaa ei tietenkään oltu tehty.

Avec Sofié l puhallus

Minulla ei ole yhtä tiivistä ystäväporukkaa, vaan kun on pidempiaikaisia ystäviä, entisiä kollegoita, opiskelijakavereita ja tietenkin blogin kautta saatuja ystäviä, niin kaikkien saaminen yhteen paikkaan ei ole varmasti ollut helppoa. Lisäpaineita toi varmasti se, että Sohvi ostaa tapansa mukaan lennot aina viime tipassa, niin he olivat olleet hieman jopa epävarmoja, että olenko edes tulossa.  Yksi ystävistäni kysyi lentojen perään viimeisen viikon verran joka päivä johon vastasin ”mikä mutsi sustakin on tullut” :D.

Olen aina sanonut ystävilleni, että en halua mitään kreisibailausta polttaripäivänäni, vaan rennot polttarit ja kauniin päivän. Joskus kymmenen vuotta sitten sanoin yhdelle parhaista ystävistäni, että jos joskus järjestät minulle polttarit, niin siellä pitää puhaltaa lasia. Niinpä päivä oli monelta kantilta suurin puhallus ikinä.

Kiitos teille, muistan eilisen päivän lopun elämääni <3