Vapaaehtoistyötä ympäri maailmaa

torstai 31. maaliskuu 2016

Yliopistossa ollessani tutustuin moneen mahtavaan mimmiin, mutta yksi Mimmi nimensä mukaisesti on aina ollut valmis menemään unelmiaan kohti. Mimmi on ehkä yksi päättäväisimmistä ihmisistä mitä tiedän ja yliopistossa ollessa, hän oli aina se, kuka oli tehnyt ja hionut tehtävät ja työt viimeisen päälle. Mimmim vieressä siis kannatti istua luennoilla, heh.

Yliopiston jälkeen Mimmi on Oonan tapaan muuttanut maasta ja kaupungista toiseen, mutta tammikuussa hän lähti vähän erilaiselle työmatkalle. Hän lähti kiertämään maailmaa ja tekemään vapaaehtoistyötä moneen eri maahan. Vapaaehtoistyö on varmaan meidän monen unelma ja olen todella onnellinen, että upea ystäväni halusi jakaa kokemuksiaan teidän kanssa. Alla siis Mimmin tarina hänen omin kuvin ja sanoin.

mimmi5

Olen pienestä pitäen ollut utelias ja puhelias persona ja sanoisin, että ehkä se oli juuri se uteliaisuuteni kaikkea uutta ja jännittävää kohtaan, joka ensimmäistä kertaa vei minut yksin “muille maille”. Täten lähdin 12-vuotiaana toteuttamaan unelmaani yksin matkustamisesta Englantiin, siellä järjestetylle kielikurssille, jonka innoittamana muutin myöhemmin 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin vaihto-opintojen perässä. Tästä lähtien olen asunut 10 maassa, matkustanut ympäri maailmaa (56 maahan) ja opiskellut 6 kieltä matkan varrella. Erilaiset työkokemukset ja harjoittelut ovat vieneet minut mukanaan 7 maahan ja opintojen perässä olen muuttanut 5 maan välillä.

thumb_IMG_0280_1024 thumb_1453372411843_1024

Nämä kokemusten rikastuttamana erilaiset kulttuurit ovat tulleet minulle tutuksi, olen luonut ystävyyssuhteita ympäri maailmaa sekä avartanut maailmankatsomustani todella paljon. Olen hypännyt oman mukavuusalueeni ulkopuolelle tuhansia kertoja, asettanut itseni moniin absurdeihin tilanteisiin ja oppinut sen, että mikä voidaan käsittää ”normaaliksi” kaiken suhteen on monella tapaa niin paikkakohtainen käsite.

Olen aina koittanut noudattaa seuraavanlaisia elämän mottoja: “älä unelmoi, vaan elä unelmaasi”, “dream big and never give up” ja “the possibility of having a dream come true makes life interesting”. Kun katson taaksepäin huomaan myös että tietynlainen rohkeus kokeilla erilaisia asioita ja usko siihen että kaikki kääntyy aina parhain päin tulee vahvasti myös kotoa, jossa minua ja siskojani aina kannustettiin pyrkimään saavuttamaan asioita, jotka olivat meille itselle tärkeitä. Meille opetettiin, että kaikki on elämässä mahdollista, jos sen eteen on valmis tekemään töitä ja että me itse asetamme itsellemme ylärajan sille mihin kaikkeen pystymme – eli mahdollisuudet ovat rajattomat.

mimzi1

Kuitenkin on hyvä myös huomata, että vaikka koenkin, että olen verraten nuorella iällä päässyt kokemaan monen monituista ihmeellistä maata ja matkaa, en kuitenkaan edes halua luoda sellaista mielikuvaa, että matkaa olisi taivallettu täysin mutkitta.  Tällä haluan sanoa, että vuosien varrella on tullut opittua myös se, että epäonnistuminen on ehkä parasta mitä ihmiselle voi koskaan tapahtua, sen matkan aikana, kun yksilönä tähtää saavuttamaan jotain itse itselleen asettamaa tavoitetta tai unelmaa. Jatkuvaan itsensä kehitykseen ja omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemiseen kannustavana ihmisenä uskon, useimmiten ne ovat juuri ne ”ei aina niin onnistuneet yritykset”, jotka muovaavat meistä entistä vahvempia, jos ne vain ottaa vastaan mahdollisuuksina oppia omista virheistään.

mimzi2

 

Vapaaehtoistöistä…

 

Mitä viimeisimmän pitkäaikaiseen unelmaani toteuttamiseen tulee, olen parhaillani 10,5kk maailmanympärysmatkalla tekemässä vapaaehtoistöitä 8-9 maassa; Etelä-Afrikassa, Tansaniassa, Sri Lankassa, Nepalissa, Indonesiassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Uruguayssa/Paraguayssa.

Idea vapaaehtoistöiden tekemiseen tuli minulle ensimmäistä kertaa mieleen jo vuosia sitten, mutta asia konkretisoitui vuonna 2014 Etelä-Amerikassa, Perussa asuessani. Opiskelin maassa muun muassa Perun kehitykseen ja politiikkaan liittyviä kursseja ja opin paljon maassa vallitsevasta äärimmäisestä köyhyydestä. Muistan ikuisesti kun opettajani eräänä päivänä katsoi luokassani olevia oppilaita (perun ylempää keskiluokkaa ja meitä länsimaista tulevia vaihto-oppilaita) ja sanoi “you have no idea how does it feel like, when you have 9 kids to be fed and simply not enough food for the next day, and you have no idea how does it feel like when you have lost half of your family members and relatives, because of the conflicts in your country.”

Nämä lausahdukset pysäyttivät miettimään, mitä minä yksilönä voisin tehdä auttaakseni niitä, jotka apua eniten tarvitsevat; niissä paikoissa, joissa apua voitaisiin tarvita. Toinen asia mikä edes  auttoi päätöstäni lähteä vapaaehtoistöihin on se, että voisin kuvitella tulevaisuudessa rakentavani uraani siihen suuntaan, että pystyisin auttamaan muita tätä kautta, ensin koettuani sen mitä muiden auttaminen voisi konkreettisesti ruohonjuuritasolla tarkoittaa.

thumb_IMG_8235_1024

Näin ollen asiaa mielessäni monta kertaa pyöriteltyäni, keräsin kaikki säästöni kasaan, pakkasin koko omaisuuteni vihreään rinkkaani (kyllä – melkein koko omaisuuteni mahtuu tähän rinkkaan)  ja noin kasi kuukautta sitten tallustelin jo tutuksi tulleella Hki-Vantaa lentoasemalla matkalla kohti Etelä-Afrikkaa.

Mitä vapaaehtoistyöhön liittyviin kokemuksiini tähän mennessä tulee, olen kokenut mitä työ 5-vuotiaiden lasten parissa paikallisen Etelä-Afrikan Cape Townissa sijaitsevan slummin päiväkodissa käytännössä tarkoittaa. Olen (Tansaniassa) päässyt opettamaan englantia köyhistä oloista tuleville 15-19-vuotiaille loppukokeissa hylätyn saaneille lapsille, jotta he voivat ensi vuonna paremmin eväin yrittää uudelleen; olen auttanut kahta Tansanialaista henkilöä perustamaan omat yritykset heidän liikeideoidensa ympärille, luonut materiaalia paikalliselle Tansanialaiselle yhteisölle, jotta yrittäjyyttä voitaisiin kyseisessä yhteisössä kannustaa, sekä auttanut Suomalaista uutta startup-yritystä testaamalla heidän Tansaniassa sijaitsevaa yhteisöään.

Näin ollen, jos minulta kysyttäisiin tässä vaiheessa matkaani millä tavalla kuvailisin vapaaehtoistöiden tekemistä kokemuksena ja suosittelisinko sitä niille, jotka voisivat itsekin nähdä itsensä lähtemässä vapaaehtoistöihin, jakaisin vastaukseni seuraaviin osa-alueisiin: ”hyödyt”, ”neuvot” ja ”asiat, jotka on hyvä ottaa huomioon”.

vapaaehtoistyö

Aloittakaamme siis hyödyistä! Näin ollen vaikka uskonkin, että kokonaiskuva kokemuksen hyödyistä hahmottuu varmasti vielä paremmin vasta jälkikäteen, voin jo nyt sanoa, että vapaaehtoistyö voi parhaimmillaan olla todella palkitsevaa. Kun työn tekemistä ohjaa sisäinen motivaatio, ja rahallinen korvaus ei ohjaa toimintaa millään tapaa, ihminen tekee työtä, koska on itse valinnut niin. Tällöin palkinto, esimerkiksi hymy pienen lapsen huulilla, kun on pystynyt opettamaan tälle jotain, voi merkitä itselle todella paljon. Tunne siitä, että tekee tärkeää työtä eli toisin sanoen tunne siitä, että omalla työpanoksella on jotain merkitystä voi olla erittäin palkitsevaa. Tämän lisäksi vapaaehtoistöitä tehdessä työn tekijä pääsee yleensä kanssakäymisiin paikallisten ihmisten kanssa, mikä mahdollistaa ystävyyssuhteiden luomisen paikallisten kanssa sekä kulttuurista oppimisen heidän kauttaan.

Lisäksi toiset saattavat nähdä vapaaehtoistyön (samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin työn) myös mahdollisuutena haastaa itseä, ja ainakin itse olen kokenut, että ongelmanratkaisutaidot tulevat testiin vapaaehtoistöitä tehdessä. Tämä puolestaan saattaa luoda itselle myöhemmin sellaisen tunteen, että ”koska selvisin siitäkin silloin, kyllä minä tästäkin tilanteesta selviän” – eli usko omiin kykyihin haastavissakin tilanteissa saattaa vahvistua. Positiivisena asiana pitäisin myös sitä, että vapaaehtoistöiden tekemisessä pääsee käyttämään omaa jo aikaisemmin opittua tietotaitoa ja siinä samalla oppimaan paljon uutta. Lopuksi haluaisin mainita myös, että vapaaehtoistöitä tehtäessä työtä tekevä pääsee normaalisti katsomaan maailmaa täysin erilaisesta näkökulmasta, kuin mistä sitä on kotona tottunut katsomaan ja siksi monia kotona itsestäänselvyytenä pitämiä asioita alkaa arvostaa myöhemmin aivan eri tavalla.

thumb_IMG_0103_1024

Hyötyjen tapaan vapaaehtoistöiden tekemistä voi katsoa myös täysin toisesta näkökulmasta ja näin ollen haluaisinkin myös mainita asioita, jotka vapaaehtoistöihin lähtevän on hyvä ottaa huomioon. Ensinnäkin vapaaehtoistyöläinen tulee monesti painimaan sellaisen kysymyksen äärellä kuten ”miten auttaa niin, että kunnioittaa paikallista jo opittua tapaa toimia samalla neuvoen miten asioita voitaisiin tehostaa.” Tämän lisäksi, vapaaehtoistyöläisenä tulee monesti mietittyä ”onko apuni todella tarpeellinen ja millainen tilanne olisi jos en olisi täällä”, eli minkälainen on se jalanjälki jonka kulkiessamme taaksemme jätämme ja onko sillä todella merkitystä” Myös kieliongelmat (”Lost in Translation” tyyppiset hetket) on hyvä ottaa huomioon, sillä niiden takia projektin loppuunsaattaminen (tai aloittaminen jo itsessään) voi olla todella haastavaa.

Eräs toinen asia, mikä on hyvä ottaa huomioon, on se, että avun tarve voi monissa paikoissa olla suuri, mutta sen hahmottaminen, kuka on ojentamassa kättään siksi, että apu on todella tarpeen ja kuka siksi, että tilanteesta voisi hyötyä muuten vaan, on aina todella vaikeaa. On myös vaikea sanoa minne esimerkiksi vapaaehtoistyö-järjestöille tai vapaaehtoistöitä välittäville järjestöille maksettu raha lopulta oikeasti päätyy, kun kirjanpito ei ole läpinäkyvää tai kun tämän tyyppiseen aineistoon ei pääse helposti käsiksi. Tästä syystä on olemassa argumentteja esimerkiksi sen puolesta, että on parempi sijoittaa raha sellaisille järjestöille, joiden kirjanpito on avointa ja joiden tehokkuus tai hyöty on ”todistettua” sen sijaan että sijoittaisi saman rahan lähtemällä itse esimerkiksi itse vapaaehtoistöihin. Vasta-argumentteja yllä mainitsemalleni näkökannalle on monia, mutta haluaisin esittää niistä seuraavan: se etu joka vapaaehtoistöiden tekeminen tuottaa sitä tekevälle on esimerkiksi näkemys siitä mitä auttaminen käytännössä toteutettuna voi tarkoittaa ja tällä kokemuksella voi parhaimmassa tapauksessa olla pitkäaikaisempi positiivinen vaikutus sille henkilölle joka apuaan on tarjonnut (eli henkilö voi esimerkiksi olla alttiimpi auttamaan apua tarvitsevia myös jatkossa, koska henkilökohtainen kokemus auttamisesta oli edellisellä kerralla positiivinen).

Lopuksi haluaisin vielä esittää viimeisen kysymyksen, joka monesti tulee mieleen vapaaehtoistöitä tehdessä: ”minkälaisen muutoksen ihminen voi saada aikaan, jos aikaa on vain rajallinen määrä?” Itse sanoisin, että aivan samalla tavalla kun ”Roomaakaan ei rakennettu päivässä” ei vapaaehtoistöitä tehdessäkään suuria muutoksia välttämättä saada aikaan hyvin lyhyessä ajassa, mutta toisaalta joskus kysymys onkin pienistä muutoksista ja ne pienet muutokset voivat ruohonjuuritasolla olla joskus niitä hyvin suuria muutoksia.

Vapaaehtoistyö

Esitettyäni joitakin tällä hetkellä mieleeni tulleita näkemyksiä vapaaehtoistöihin ja niiden tekemiseen liittyen, haluaisin kannustaa ihmisiä hyppäämään kohti tuntematonta ja lähtemään vapaaehtoistöihin tai vaihtoehtoisesti tekemään vapaaehtoistöitä omilla kotikulmilla, sillä kokemus voi parhaimmillaan olla hyvin avartava.

Lopuksi haluaisin listata vielä muutaman vinkin vapaaehtoistöihin lähtijöille:

-Tee taustatyötä; huolella tehty taustatyö voi auttaa etsijää löytämään itselle oikeanlaisen projektin.

-Älä turhaan maksa vapaaehtoistöistä, sillä on olemassa paljon projekteja joissa maksat vain ruuasta ja majoituksesta tai parhaimmassa tapauksessa sinulle maksetaan tekemästäsi työstä (yleensä vain jos olet valmis sitoutumaan pidemmäksi aikaa ja omaat erityisosaamista).

-Listaa ylös ne tavoitteet, joita haluat vapaaehtoistöitä tehdessä saavuttaa. Tavoitteiden listaaminen voi selkiyttää sitä mihin huomionsa suuntaa.

-Oma-aloitteisuus, ahkera työnteko, innovatiivisten ratkaisujen aktiivinen etsintä ongelmien esiintyessä sekä kysymysten esittäminen voi auttaa ongelmien ratkaisemisessa tai auttaa vastuualueiden lisäämisessä projekteihin osallistuessa.

-Muista, että vapaaehtoistyön – niin kuin minkä tahansa työn – lopputulos ja sitä mitä siitä saa irti on pitkälti itsestä kiinni.

-Lähde matkaan avoimin mielin ja muista että hymy auttaa aina – aivan joka tilanteessa.

Super -Mimmiä voitte seurata Instagramissa ja Snapchatissä.


My jewelry – I got something especially for bracelets

keskiviikko 30. maaliskuu 2016

Bracelets are the girls best friend – näin ainakin minulla. En osaa käyttää varsinaisesti kaulakoruja, mutta rannekoruja kylläkin. Minua harvemmin edes näkee ilman rannekoruja ja minulla on vähän niin kuin alaston fiilis jos minulla ei ole mitään ranteessani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ostanut itselleni rannekoruja aina lahjaksi, kun joku special-päivä on tullut vastaan. Tiffanylta ostin esimerkiksi tuon suuren pallokorun aikoinaan kandilahjaksi, Efva Attlingin Piece –korun hankin kun muutin takaisin Vaasasta Helsinkiin, Tiffanyn Love –koru löysi luokseni kun erosin poikaystävästäni ja Hermèsin  Clic H –rannekorulla lahjoin itseäni kun olin päässyt tavoitteiseeni työssäni ja niin edelleen. Itseään on hyvä muistaa, kun tilanne vaati jotain muutakin kuin kakkupalaa.

jewelry

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monia koruja olen saanut myös lahjaksi.  Efva Attlingin Bow Wow Wow –rannekorun sain rakkaalta ystävältäni lahjaksi, kun täytin kolmekymmentä. Se on ehkä ihanin rannekoru mikä minulla on. Kuvistakin päätelleen sitä on pidetty paljon ja se kaipaisi hieman puhdistusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Efva Attlingin-koruista olen pitänyt aina ja olen ostanut niitä ystävilleni myös lahjaksi ja kiitokseksi. Pencez de Moy –korun olen antanut esimerkiksi lahjaksi silloin kun muutin Ranskaan tai ystäväni on muuttanut pois Suomesta. Siinä on kaikessa herkkyydessään ihana muotokieli ja sanoma. Efvan Take No Shit –koru taas killui ranteessani, kun viime syksynä kävin läpi ikävämmän elämänvaiheen ja se muistutti, että ihan kaikkeen ei kannata tuhlata energiaa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Celinén korusta jo teille kerroinkin viime viikolla ja onneksi se on taas löytänyt tiensä korulippaaseeni, vaikka sen ensimmäisen vähän ikävissä merkeissä menetinkin. Rannekoru on tosin vähän hankalahko, sillä se voi tippua helposti. Sen takia en pidä sitä matkoilla mukana, sillä siinä ei ole lukitusmekanismia, niin se voi kadota ranteesta huomaamatta. En vain haluaisi kadottaa sitä, sillä kolmatta samanlaista rannekorua en ajatellut enää ostaa.


jewelry5

Poikaystäväni pitää vähän erikoisemmista koruista ja hän on antanut tuon Hermèsin Balcons du Guadalquivir – rannekorun minulle joululahjaksi. Koru oli minulle aluksi jollain lailla liian erikoinen, mutta nykyään pidän sitä mielelläni. Se vaati massivisuutensa takia hieman totuttelua.

Vaikka joskus tulee ostettua niin sanottuja kausikoruja ketjuliikkeistä, mutta minulle korut ovat aina olleet tärkeitä ja mielelläni panostan niihin enemmän. Vuosien varrella niihin sisältyy muistoja ja on esimerkiksi hauskaa miettiä, että miksi aikoinaan ostin minkäkin korun. Meillä tämä koruintoilu kulkee tosin suvussa ja minulla on esimerkiksi mummoni äidin eli isoiso-äitini koruja. Toivottavasti omat koruni säilyvät yhtä pitkään ja ne kulkevat kummityttöni kautta eteenpäin.

…………………………………

Bracelets have always been my thing. I don’t wear rings that much, but without bracelets I feel myself almost naked. During the years I’ve pampered myself with jewelry if I have accomplished something in my life. When I got my bachelor degree done, I went to Tiffany and when I made my targets at work, I went to Hermés.

I have also given bracelets and jewelry as gifts and Efva Attling has some of my favorite jewelries. Her delicate style and little meanings that are hidden in her pieces, makes the gift giving (and getting) wonderful experience. Her jewelry is not only jewelry, those have also a deeper meaning.

I think this jewelry mentality runs in my family and I feel fortunate that I have some pieces from my grand grand mother. I hope that some day my sweet goddaughter can have my bracelets on her wrist and think of me as the same way I’m thinking of my grandmother’s mother, Ida. When your jewelry has a special meaning, you wear it differently.

 


Deciding the wall color – värisävyjä valitsemassa

tiistai 29. maaliskuu 2016

Yhtä asiaa en oikein osannut odottaa taloa ostaessamme. Talomme on kolmessa kerroksessa ja se on rakennettu 1920 –luvulla. Ennen talossa asui yksi perhe, mutta nyt meitä on kolme. Yksi ranskalainen/venäläinen perhe, toinen saksalainen/serbialainen ja me amerikkalainen/suomalainen. Kun kuusi eri kansallisuutta yrittää päättää talon väristä, niin voitte kuvitella, että ne mielipiteet eivät mene aina yhteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään naapuririitaa meille ei ole tosin onneksi vielä tullut, vaikka yksi haluaa turkoosia, toinen keltaista ja minä suomalaisena vaaleaa tai harmaata. Olen tosin joutunut ymmärtämään, että kun Etelä-Ranskassa ollaan, niin valkoinen tai harmaa ei kuulu talojen seiniin. Näin se vain on.

 

vf3

Onneksi neuvotteluissa ollaan kumminkin päästy jo niin pitkälle, että turkoosia tai muita sinertäviä sävyjä ei ole nyt tulossa yhdellekään pinnalle. Yksi pääsiäisen tavoite oli löytää joku kaunis auringonlaskun sävy, jota ehdottaisin muille naapureillemme, että pääsisimme yhteisymmärrykseen. Tämä on minulle oikeasti aika vaativa tehtävä, sillä keltainen ei kuulu värikarttaani muuten kuin aamiaismehussa. Vaikka seiniä on kaunis katsella kävellessä, mutta jollain lailla en haluaisi keltaisen sävyjä terassillemme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nyt talon väri on beige, mutta se on jonkun säädöksen myötä tippunut tällä hetkellä valittavista olevista väreistä. Harmillista ehkäpä, mutta totta kai ymmärrän, että nyt ei olla Kreikassa jossa talot ovat valkoisia tai Suomessa jossa talot ovat neutraaleja kaikissa ruskeiden ja harmaiden sävyissä. Eli jos siellä joku unelmoi kodista Etelä-Ranskassa, kannattaa muistaa, että ne omat pääsiäisen sävyt saattavat olla täällä normaaleja värejä ja meidän suomalaisten harmaat ja valkoiset koetaan todella surullisina väreinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnies / Ray Ban

Silk Top / Ann Taylor

Jacket / Zara

Scarf / Mango HE

Jeans / Zara

Shoes / Bruno Bresciani

There is one thing I didn’t think through when we were buying our home from south of France. And that was the that we would need some day paint the exterior. Or I knew we need to paint the house some day, but I didn’t understand what kind of process choosing the wall color would be. I’m Scandinavian, so I’m almost afraid the bright colors and to southern French, my color palette looks sad.

We have 3 different families in our building and 6 different nationalities. To me, every shade of yellow means Easter and to my neighbors, grey or white colors don’t even come into question. My Scandinavian colors means sadness to my neighbors and I totally understand that when we are in this part of the world, it can’t look Finland. The buildings need to be colored with the shades of sunset.

My Easter task was to find some sunset shades that I like. So I walked through my village streets back and forth to understand what would fit our terrace furniture. It wasn’t an easy task but I think I have new colors now that I can suggest to our neighbors.