Elokuun viimeinen

maanantai 31. elokuu 2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasin eilen myöhään illalla takaisin Pariisiin ja aamulla heräsin aikaisin terassiaamupalalle. Hassua miten hiljaista täällä on, vietetäänhän kumminkin jo elokuun viimeistä päivää. Aiemmin tähän aikaan on viileä syystuuli jo syleillyt myös täällä Pariisissa, mutta tänään ei mistään syyskuusta kyllä ole ollut tietoakaan. Parempi niin.

elokuu3

Minulta usein kysytään lempikahviloitani Pariisista. Klassikoista olen kirjoittamassa ihan omaa postausta, mutta halusin esitellä teille todella ihanan bistro Loupin. Monesti Pariisiin kahvilat ovat hintojen ja laatujen puolesta aikamoisia rosvoja ja sen takia montaa paikkaa en voisi suositella. Loupia kylläkin.

Jo bistron upean graafiset kotisivut antavat hyvän kuvan siitä, että kaikkeen on panostettu. Kaikki raaka-aineet ovat paikallisia ja annokset merkattu että mitkä ovat ravintolan keittiössä alusta loppuun valmistettu. Tämä on itseasiassa asia mihin olen törmännyt Pariisissa vähän joka toisessa ravintolassa. Oman keittiön keitoksia tuodaan vahvasti esiin jo menu:ssa. Useimmiten kun ruoat tehdään täällä muualla eikä välttämättä pikkuruisissa köökeissä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuorepuristettu sitruunamehu oli kyllä aivan varmasti tämän bistron keittiössä puristettu. Sillä jos en ollut jo hereillä muuten, niin mehu ravisteli ne viimeisetkin unihiekat silmistä. Muuten aamupala lautaseltani löytyi kananmunia ja pieni salaatti, ei croisantteja.

Muut pariisilaiset taisivat olla vielä unten mailla, sillä saimme olla Maijan kanssa ihan kaksin aamiaisella. Näitä kesän lämpimiä ja hiljaisia aamuja tulee ihan hirmuinen ikävä. Vaikkakin, olen jo innoissani kaivamassa neuleita ja huiveja kaapeista – onneksi nämä kahvilat eivät karkaa minnekään vaikka kesä niin tekeekin.


Ei ostopakkoa

maanantai 31. elokuu 2015

Pidän itseäni suhteellisen järkevänä rahan käyttäjänä. Säästän joka kuukausi palkastani tietyn summan enkä tuhlaile turhaan. Ostan vaatteita harkiten ja kulutan vanhat loppuun ennen kuin säntään taas uusia ostamaan. Kenkiä tosin kertyy, mutta muita vaatteita tai asusteita ei juurikaan.

Olen puolihuomaamattomasti ollut elokuun ostolakossa. Kotiin olen luonnollisesti sisustusjuttuja ostanut, mutta vaatteita en. En siis ole ostanut elokuussa yhtään mekkoa, paitaa tai kenkäparia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä ostamattomuutta on toki helpottanut, että olen yhtä Suomi-viikkoa lukuun ottamatta ollut koko heinä-elokuun viidessä eri mekossa. Jep, viidessä. Kolme sinistä ja kaksi valkoista. Tämä rantaelo kun on vähän tällaista huoletonta menoa. Ei täällä kukaan katsele vaikka sanoissa vaatteissa menisi päivästä toiseen rantakahviloissa.

Monesti tuntuu, että me elämme kulttuurissa missä alituinen ostaminen ja tavaroiden haaliminen on koko ajan läsnä. Myönnän että varsinkin kotiin ostelen paljon kaikenlaista, mutta vaatteiden kanssa olen jollain lailla täysjärkisempi. Teen kotona niin paljon töitä, niin en senkään takia ostele vaatekaappiini ehkä samalla mitalla vaatteita henkariin, mitä ehkäpä normaalisti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tämä vaatteiden ostolakko on tuntunut hyvältä, sillä hyvin olen pärjännyt vanhoja mekkoja pesemällä ja kuluttamalla. Muutaman kerran mietin Nizzaan ostoksille menoa, mutta sitten katsoin vaatekaappiini ja näin kaikki käyttämättömät hepeneet ja vedin tutun sinisen mekon taas ylleni.

Blogin takia en yleensä ostele mitään sen kummempaa, vaan yritän olla ostamatta sen suurempia asioita ns. vain kuvien takia. Totta kai kukkia ja muita pitää ostaa kuvien takia, mutta en esimerkiksi joka viikko osta uutta paitaa tai laukkua jotta saisin sisältöä blogiini. Sisältöä kun pitää tulla minusta muustakin kuin uudesta paidasta. Muotiblogit ovat toki tässä kohtaa hivenen eri asemassa kuin omani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä ostamattomuus ja vähällä pärjääminen olo hyvin virkistävää ja voisin kokeilla pian uudestaan. Ajattelin kokeilla ensi kuussa tipatonta syyskuuta, jotta pääsisi taas normaaleihin mittoihin. Nyt kun kavereita ja ystäviä on kestitty koko kesä, on tullut kippisteltyä joka viikko useammin kuin kerran. Totta kai täällä se on maltillisempaa mitä Suomessa, mutta kuitenkin. Mieluummin sokeria kuin samppanja siis syyskuussa!

Olisipa kiva kuulla myös muiden blogikavereiden ostotottumuksia. Miten on Home Via Laura, Noora & Noora ja Stellar Stories?


Caprese

sunnuntai 30. elokuu 2015

Täällä etelässä elämäntapani ovat Pariisiin verrattuna jollain lailla paremmat. Nukun paremmin, syön kevyemmin ja olo on jollain lailla niin paljon rennompi mitä kaupungissa. Täällä on samanlainen ”mökkiefekti” mitä Suomessa maalla oltaessa. Ilma on puhtaampaa, uni syvempää ja ruoka tuoreempaa.

Kerroin teille, että Italian raja on tässä ihan vieressä ja junalla pääsee parempien ruokaostosten äärelle alle puolessa tunnissa. En tiedä mistä johtuu, mutta kaikki kasvikset ovat niin paljon parempilaatuisia rajan toisella puolella. Eli tomaatit ja muut tuodaan ruokapöytään Italiasta ( ja kurkut Suomesta!).

En ole sen jälkeen kun asuntomme avaimet saimme oikein muuta syönytkään kuin salaattia ja grilliruokaa. Näin kun Italian rajalla ollaan ja kai tämä kylä joskus Italiaa oli ihan oikeastikin, niin lautaselta löytyy useimmiten caprese. Kesän ja Italian lipun värit siis lautasella. Ja jos oikein hyvin on käynyt, on mozzarella korvattu burratalla.

Haaveilen aina välillä omasta kasvimaasta, mutta valitettavasti lautasen antimista ainoastaan basilikat ovat omasta maasta. Okei, oikeastaan omasta ruukusta. Ehkä jonakin päivänä omasta maasta.

Muut syövät capresea balsamicon kanssa, mutta varsinkin näin kesällä se on ainakin minusta niin paljon maistuvampaa ilman. Vähän vain öljyä, pippuria ja basilikaa tomaatin ja juuston seuraksi. Niin helppoa ja hyvää!