Tulin tänne pikkukylään ensimmäisen kerran joskus 1,5 vuotta sitten. Matkustimme pääsiäisenä Ranskan läpi Italiaan ja pysähdyimme Villefrance:ssa yhden yön verran. Pampulan ensi näkemästä on hivenen kauemmin, mutta hänelle tämä paikka on aina ollut se ”happy place”. Pampulani tuli tänne muutettuaan Ranskaan ja vietti lomansa ranskankielisessä koulussa 8 tuntia päivässä ranskaa opetellen neljän viikon ajan. Samalla kun hän oppi ranskankielen täysin, ihastui hän samalla tähän etelän rauhalliseen menoon.
Olemme kumpikin ehkä välillä hieman väsyneitä Pariisiin rauhattomuuteen, likaisuuteen ja yleiseen härdelliin mitä ei ikinä pääsee pakoon. Olemme miettineet varsinkin viimeisen vuoden ajan mihin muutetaan vai muutetaanko. Pampulaa on pyydetty kaukomaille, mutta minä haluaisin olla kumminkin Euroopassa, lähellä perhettä ja ystäviä. Näiden syiden ja muutaman muun takia aloimme miettiä jotain sellaista ”pakopaikkaa” missä voi hengittää ja olla rauhassa. Sen takia Villefrance ja Etelä-Ranska.
Emme ole siis muuttamassa Pariisista pois, vaan tämä on kakkoskoti minne voi mennä viikonloppuisin ja lomien aikoihin. Tänne pääsee kätevästi lentämään melkein mistä tahansa, sillä vieressä on Nizzan lentokenttä. Eli ihan missään metsikössä ei olla. Vaikka ei sekään toisaalta haittaisi.
Aloitimme tämän prosessin joulukuussa ja tammikuussa löysimme kotimme. Viimeiset puoli vuotta onkin sitten täytelty kaikenlaista ja opeteltu Ranskan byrokratiaa ihan kunnolla. Ranskalaisia ainakin minun kokemuksen mukaan on tämän prosessin jälkeen turha kutsua höveleiksi, sillä meidän notaari on pitänyt huolen, että kaikki on paremmin kuin täydellisesti. Ovia on vaihdettu jne..
Mutta tänään, noin tunnin päästä, avaan oman kotini oven <3 Illalla menen kalaan, on kuulemma hyvät saumat ja siimat saada barracudia ja huomenna (fingers crossed) kala on pannulla. Loppu lomani ja koko ensi viikko meneekin sitten maalaillen ja siivoille.
