Ystävällisyyttä yli perherajojen

tiistai 27. tammikuu 2015

Avautuneita silmiä ja hymyileviä suunpieliä.

Muutama ajatus ranskalaisesta ystävällisyydestä ja lämpöisyydestä. Pelkäsin tänne muuttaessani että saisin ikävää kohtelua ja kylmää vettä niskaan pariisilaisilta turtumiseen asti. Eli astelin Ranskaan varpaisillani ja suojamoodi jo valmiiksi päällä.

Kohtelu ja lämpö mitä osakseni olen täällä saanut, johtuu totta kai myös siitä, etten ole joka päivä Eiffelin tai Riemukaaren alla. Jos vain pyörii väentungoksessa, niin ei ole ihmekään jos ranskalaiset ovat kiukkuisia. Niin olisin minäkin kun perusasioita ei saa hoidettua, kun joka paikassa heiluvat kartat ja kamerat.

Koen olevani suhteellisen lämmin ja avoin ihminen, täällä taas olen opetellut ihan toisenlaista ystävällisyyttä ja perhekeskeisyyttä ihan jo työympyröissä. Pikkujouluja juhlittiin sunnuntaina ja lapset ja puolisot olivat tervetulleita. Lisäksi jouluillallinen syötiin työporukan kesken arki-iltana, lapset jäivät kotiin, mutta puolisot tuotiin mukaan.

Olin viime viikonloppuna Alpeilla Pampulani työkavereiden kanssa ja jokainen toi mukanaan vähintään puolisin, jotkut myös lapset. Suomessa on ehkä totuttu (ainakin minä), ettei perheasioita tuoda työpaikalle, eikä yksityisasioista tai tunteita osoiteta. Täällä taas työkaverit kutsuvat mökeilleen, brunsseille, illallisille muutenkin kuin työasioita puhumaan.

 Olen aina niin häkeltynyt miten ranskalaiset pariskunnat puhuvat toisilleen ja hyvänä esimerkkinä oli nimenomainen jouluillallinen, jolloin mies kohotti lasin vaimolleen ja sanoi ”pour toi”, eli sinulle. Voi kuulostaa pienelle asialle, mutta menin vähän hämilleni ja vedet tulivat silmiin. Pampulani on asunut Ranskassa jo vuosia ja hän on omaksunut ranskalaisen puhe- ja tapakulttuurin todella hyvin. Kerran hän vastasi puhelimeen kesken kokouksen ”hi sweetheart” ja ympäriltä kuuluivat tervehdykset työkavereilta minulle. Suomalaiseen tapaani kysyin, että ymmärsikö Pampula miten hän vastasi puhelimeen muiden ympäröimänä johon sain ihmettelevän ”kyllä”-vastauksen.

Voi kuulostaa pienille jutuille, mutta minun silmäni ovat ainakin avautuneet lämpöisyydestä ja muiden huomioonottamisesta täällä asuessani. Tiivis perhekulttuuri ja ystävällisyys näkyvät siis sen ydinperheen ulkopuolella ja ainakin työpaikalla muinakin kuin poskipusuina. Eli ihan turhaan kipristelin niitä varpaita ja pelkäsin asioita etukäteen.


Lämmin pataruoka

keskiviikko 21. tammikuu 2015

yrttejä, lammasta ja juuresten väriloisto.

Näin talvisaikaan teen viikonloppuisin yleensä pata-ruokia. Ranskassa niitä tosin saa ympäri vuoden, mutta itse en niitä oikein kesäisin tykkää syödä. Talvella tosin voisin laittaa padan uuniin vaikka joka päivä, sillä mikään ei ole helpompaa ruoanlaittoa kun on pata kaverina.

Muistan, että pienempänä äiti teki myös erilaisia pataruokia ja etten pitänyt niistä ollenkaan. En sitten yhtään. Muistan karsastaneeni epämääräisiä lihapaloja ja etsivän kasviksia kastikkeesta. No nyt ovat ajat muuttuneet ja laitan pataan mitä milloinkin. Tärkeintä ovat yrtit, mieto lämpö ja pitkä kypsytysaika. Aineksien kanssa en niinkään ikinä suunnittele mitään, vaan pataan menee mitä milloinkin. Tässä kumminkin reseptini jo kodin klassikkoruokaan, lammaspataan.

 

Tarvitset:

 

2-3 Karitsanpotkaa

tuoreita yrttejä (timjamia, rosmaariinia, salviaa..)

7 valkosipulinkynttä

1 dl kahvia

1 dl oliiviöljyä

sormisuolaa

laakerinlehtiä

lihafondia

7 dl vettä

7 kpl pikkusipuleita

5 kpl värikkäitä porkkanoita (violetteja, valkoisia ja oransseja)

Kourallinen minikokoisia perunoita

 

Ota karitsanpotkat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Laita yrtit ja öljy tehosekoittimeen ja silppua ne yhtenäiseksi massaksi. Pyörittele potkat marinadimassassa ja anna lihan marinoitua ainakin 3 tuntia.

Laita uuni kuumenemaan 120 asteeseen. Ota potkat marinadista ja käytä niitä hivenen pannulla.  Laita lihat pataan, ja kaada ylimääräinen marinadiliemi sekaan. Lisää vesi, fondi ja laakerinlehtiä.  Anna muhia uunissa 4 tuntia. Tarkkaile vedenmäärää ettei lihasta tule kuivaa.