Päivän asu

sunnuntai 17. elokuu 2014

ja Pariisin lempipaikka

Yksi asia mitä varsinkin blogin ensimmäisenä vuonna vierastin, oli kasvojeni näyttäminen. Toinen asia mitä vierastin todella pitkään, oli asukuvien ottaminen. Vaikka itse luen paljon muotiblogeja (paljon mieluummin mitä esimerkiksi muotilehtiä), mutta siltikin koin asukuvien ottamisen kovinkin vaivaannuttavaksi. Monissa kuvissa yhä edelleen minulla on se ”Chandler-ilme” ja koen poseeraamisen hyvin huvittavaksi touhuksi varsinkin julkisilla paikoilla.

No onneksi ranskikset ovat tottuneet kameroihin ja varsinkin kuvaaviin turisteihin, joten saatte näitä toivomianne asukuvia ehkä hivenen enemmän nyt kun olen täällä. Plus, yritän ujuttaa asukuvien sekaan myös kauniita Pariisiin maisemia ja kortteleita, joten pääsette pienelle virtuaaliselle matkalle samalla. Nämä kuvat ovat otettu eilen Maraisista ja Places des Vosgesin puistikosta. Tämä on ehkä yksi lempipaikoistani täällä ja onneksi se on ihan kävelymatkan päässä kotoa. Puistikkoa ympyröivät taidegalleriat, sekä Pariisin toiseksi parhaimmiksi rankattuja suklaisia macaronseja tarjoileva Carette. Marais on tunnettu juutalaiskortteli, eli lauantaisin moni paikka on kiinni, mutta sunnuntaisin Pariisissa ei kannata oikeastaan muualle mennä kuin Maraisin hyvin eläväisille kaduille ja kahviloihin.

Asun takin bongasin joskus keväällä Zarasta, mutta en viitsinyt sitä silloin ostaa, sillä se kun on tuollainen välikauden takki jota harvemmin nyt välttämättä tarvitsee. Löysin sen kumminkin juuri ennen lähtöäni vielä alerekistä roikkumasta, joten vihdoinkin ostin röyhelötakkini josta niin kovasti pidän. Alla on myöskin Zaran mekko jonka olen ostanut joskus viime syksynä. Kenkinä on Massimo Duttin ballerinat, joita olen kovasti varjellut, sillä ne ovat ehkä yhdet kauneimmista ballerinoistani.

Ostan vaatteita itseasiassa aika harvoin, yllättävän vähän monien mielestä. En ole se tyypillinen nainen joka ravaa selkä vääränä alennusmyynneissä ja kantaa vaatteita kasseittain kotiin. Ostan vaatteista silloin kun tarvitsen ja esimerkiksi heinäkuun Yhdysvaltojen reissulta en ostanut kun kengät ja muutaman korun. Korut näkyvät kuvissa ja kaulassa on Tiffanyn kaulakoru ja sormessa kimmeltää Club Monacon sormus (tykkään heidän vaatteistaan muuten tosi paljon) sekä italialaisen korutaiteilija ystäväni tekemä musta timanttisormus.

 

Dress:Zara

Jacket:Zara

Ballerinas:Massimo Dutti

Bag: Rebecca Minkoff

Sunnies: Le Specs

Necklace: Tiffany

Statement ring: Club Monaco

Little black ring: hand made by my friend


Muutama ajatus kielestä ja kulttuurista

perjantai 15. elokuu 2014

vällillä tuntuu kun olisi täysi tollo, joka ei osaa käyttäytyä.

Kun on tekemisissä toisen kulttuurin kanssa, niin törmäyksiä tulee pakostakin. Niin kotona, kuin kadulla ja kaupassa. Pidän itseäni suhteellisen kohteliaana ihmisenä, mutta täytyy nyt todeta että täällä ollessa olen monesti kokenut olevani todella epäkohtelias.

Ranskassa kun ei oikein pärjää perin suorasukaisella suomalaisella asenteella ja nyt näin jälkeenpäin ajatellen, niin välillä olen varmaankin kuulostanut todella epäkohteliaalta. Täällä kun pitää ihan peruskysymyksistäkin tehdä taidetta ja kuulostaa todella diplomaattiselta.

On aivan totta, että kielen kautta pääsee kulttuuriin niin paljon paremmin sisälle. Jos en osaisi ollenkaan ranskaa, niin olisi oikeasti todella vaikea ymmärtää ranskalaisten mentaliteettia sekä käytöstapoja. Olen siinä mielessä todella onnekas, että kotona on myöskin hyvin kohteliaasta kulttuurista kotoisin oleva pampulani, joten näitä diplomaattisia ja minusta välillä hyvinkin hassulta kuulostavia keskusteluja opetellaan myös ihan kotosalla.

Kun olen ollut Suomessa, on kieli jopa alkanut minunkin korvaani kuulostamaan hieman karkealta ja palvelu esimerkiksi ravintolassa liian ”straight into the point” –tyyppiseltä keskustelulta ilman hymyä. Olen tätä hymyäkin muuten joutunut opettelemaan, jotta se kompensoisi edes hieman ainakin vielä kömpelöä ranskan osaamistani.

Yhden monista asioista, joita olen vuoden aikana huomannut, on se, ettei ranskankielessä ole samanlaista käskytystä mitä suomenkielessä. Koen että kieli on paljon opettavaisempaa ja jättää lukijalleen tai kuuntelijalleen tulkinnan- ja valinnanvaran. Käsky ”älä tallaa nurmikoita” kääntyy ranskasta suomeksi jotenkin näin: ”se joka välittää luonnosta, ei tallo nurmikkoa.” Jos esimerkiksi ajatellaan ihan kasvatusta, niin ainakin minun korvaani jälkimmäinen kuulostaa paremmalta. On tosin ehkä hieman hupaisaa laittaa moralisointia pitkin puistoja ja viheralueita, mutta pisti ainakin minut ajattelemaan kieleen liittyviä asioista.

Pampulani on alun perin Yhdysvalloista, joten näitä kielen hienosäätöjä käytiin läpi varsinkin aluksi koko ajan. Vaikutin kuulemma todella jyrkältä ja suoralta, joten minusta on tullut pehmulimpi myös kun puhun englantia. Pampula on ollut tekemisissä hyvin paljon suomalaisten kanssa, joten minun suora soperrukseni ei tullut hänelle yllätyksenä.

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia ja varsinkin ulkosuomalaisten kulttuurillisista törmäyksistä. Kommentteihin vastaaminen on muuten ollut hivenen hankalaa täällä blogin puolella, joten mieluusti voidaan keskustella myös Instagramin puolella. Kuulisin todella mielelläni teidän mielipiteitä suomenkielestä :)


Lomalla

torstai 14. elokuu 2014

ja auringossa.

Pariisissa on satanut koko ajan ja totta kai juuri silloin kun olen ensimmäisellä kunnon kesälomallani. Todella ironista, että Suomessa on ollut kunnon kesä, niin sitten kun minä vihdoinkin vaihdan vapaalle, tippuu lämpötila 11 asteeseen ja vesisade alkaa. Pari päivää olin villapaidassa kotosalla, mutta alkuviikosta meni mitta niin sanotusti täyteen muustakin kuin vesipisaroista ja päätimme tehdä minimatkan Provenceen, Avignoniin.

Tulimme tänne eilen iltapäivällä. Junamatka kestää kaksi tuntia ja se todellakin kannatti, tämä on ainut kulma koko maassa jossa ei sada tai ei ole kylmä. Kun tulimme tänne, niin vihdoinkin koin sen toivomani auringon jota olin odottanut koko kesän. Täällä on ihanan lämmin ja ihan pilvetön taivas.

Avignon on tunnettu muutamasta asiasta, antiikkimarkkinoista ja laventeleista. Pariisista ja Avignonista löytyy Ranskan parhaimmat antiikkitorit. Pariisin toreilta olen yrittänyt löytää tavaroita ja sisustusjuttuja varsinkin parvekkeelleni, mutta tähän asti varsin laihoin tuloksin. Toivottavasti tänään pääsen tutustumaan Avignonin antiikkiparatiiseihin oikein kunnolla.

Avignon on pieni muurien ympyröimä kaupunki. Kaupunki sopii varsinkin lapsiperheille ja pariskunnille, kun näin etelässä ollaan, niin kaikki menee kiinni viimeistään klo:12 aikaan illalla. Eli täällä pääsee kunnolla lomailun makuun kun suurimmat aktiviteetit ovat laventelipellot, oliiviviljelmät sekä hyvä ruoka :)