Muutama pelko

tiistai 29. huhtikuu 2014

ja pitkä juttuhetki Monacossa

Pidän lukemisesta ja varsinkin pidän itsensä kehittämiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Monelle teistä on varmasti tuttu Eckhart Tollenin kirja, ”The Power of Now” (Läsnäolon Voima). Juurikin tuollaisista kirjoista pidän, jotka laittavat miettimään omaa elämää ja mitä sitä oikein haluaa tehdä. Haluaako tehdä niin kuin ehkä kuuluisi vai ei. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitkä asiat ovat täysin toisarvoisia.

Olen varmasti ja tulen edelleenkin aiheuttamaan mielipahaa läheisissäni, kun en ehkä elä niin kuin he ehkäpä toivoisivat. Minulla ei ole koskaan ollut suurta tarvetta mennä naimisiin tai saada lapsia, työ taasen on aina ollut kaiken tärkein asia minulle. Minulla on aina ollut lapsesta asti jos jonkinlainen projekti menossa, ja kun johonkin uppoudun, niin en enää näe muuta. Tämän piirteeni takia tarvitsen aina välillä pienoisia herätyksiä itsestäni ja asioista joita elämältä haluan.

Olen aika huono valehteleman itselleni, sillä tiedän saman tien jos joku ei toimi tai ei ole minua varten. En voi sulkea silmiäni ja antaa vain jonkin kuljettaa eteenpäin. Monesti mietin tilanteita joissa sanon itselleni ”et halua tuohon tilaan tai tilanteeseen.” Kaikkea kun ei vain voi aina suunnitella ja pelätä vaan joskus pitäisi olla rohkeutta päästää irti ja antaa elämän kuljettaa. Olen vain aika huono tässä asiassa. Pelkään epäonnistuvani  monessa asiassa ja huomaan monesti keksiväni typeriä tekosyitä miksi en muka voisi tehdä tai saavuttaa jotakin. En tiedä mistä ne ajatukset tulevat, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt vaientaa näitä ääniä ja ajatuksia.

Sain joulun tienoilla kirjan, jossa käsitellään juurikin itsensä ymmärtämistä ja omien pelkojensa voittamista. Alain Forgetin kirja ”How to Get Out of This World Alive” käsittelee monia niitä asioista, jotka pitävät meidät vähän niin kuin vankeina omissa elämissämme. Alain asuu Monacossa ja yksi suurimmista syistä miksi sinne menin, oli juurikin Alain. Hänellä on oppilaita ympäri maailmaa ja Alain yrittää auttaa heitä pääsemään läpi peloistaan ja auttaa menestymään työelämässä ja henkilökohtaisissa elämissä. Juttelimme muutaman tunnin Monacossa ja hän laittoi minut aika ikävien kysymysten eteen ja pisti niin kuin kuvassa oleva kaktus. Tarvitsin juurikin tällaista juttuhetkeä, jossa minun piti oikeasti myöntää monta asiaa itselleni, etten nimenomaan joudu aiemmin mainitsemiini ”mä en halua tätä”–tilanteisiin.

Monin Alainin oppilaista hakeutuu hänen luokseen vasta sitten kun joku suuri työelämän kriisi on kohdannut ja yrittää auttaa etteivät he enää ”mokaa” samalla tavalla. Alain yrittää opettaa sanomaan ”kyllä” hyville valinnoille ja ”ei” huonoille valinnoille, jotka ovat aiemmin ajaneet heidät omien elämiensä haaksirikkoihin.

Oli ehkä hieman rankka ja itkuinen lomanaloitus Monacossa, mutta monta kiveä vierähti pois mielestä ja sydämestä, joten loppuloma menee aika kepeästi. Tarvitsin juurikin jotain tuollaista ravistelua ja kovistelua ja tekisi varmasti meille monelle aika hyvää. Täällä kun eletään van kerran, niin niiden itselle tärkeiden asioiden ei saa antaa unohtua.


Prinsessan aamiainen

maanantai 28. huhtikuu 2014

ja viimeisiä italian hetkiä

Viimeisiä lomapäiviä vietellään hyvinkin ruhtinaallisissa merkeissä. Olen edelleen Luccassa ja maailman kauneimmassa hotellihuoneessa. Lucca ei ole tunnettu suurista hotelliketjuista vaan ihan jostakin muusta ja juurikin tällaisista pienistä residensseistä (paremminkin palatseista). Olemme siis palleron ystävän omistamassa rinsessointihotellissa ja tuntuu kuin olisin Marie Antoinette ja asustelisin Versaillesissa.

Kuvat ovat huoneeseen katetusta aamiaisesta, ja ikkunasta kuuluu piazzalta kuuluva möly, puheensorina sekä lusikoiden kopsahtelu lautasille aamuisista cappuccinohetkistä. Arkisin en ikinä ehdi/jaksa panostaa aamiaisiin, mutta viikonloppuisin kylläkin. Tämä pääsiäinen ja lomani on ollut yhtä viikonloppua, sillä yhtäkään aamiaista en ole skipannut. Vuorilla tein aamiaisen aina itse, mutta täällä Luccassa olen mieluusti rentoutunut ja rinsessoinut ja antanut jonkun muun hoitaa aamiaishommat.

Vielä on yksi tuollainen aamiainen odottamassa, joten voin rennosti rinsessoida vielä muutaman päivän. Ilmat eivät ole ihan ehkä olleet ne otollisimmat tällä lomalla, mutta on sitä aurinkoakin näkynyt ja iho on palanut pariinkin otteeseen.. Ei pahasti, mutta vähän kumminkin. Pisamia tosin on tullut ihan kiitettävästi ;)

 

Nyt kumminkin vielä hetki prinsessaleikkejä ennen arkea – kivaa viikon alkua :)


Lucca

sunnuntai 27. huhtikuu 2014

ihana kylä keskellä Toscanaa

 

Olen sen varmasti moneen otteeseen maininnut, että tämä on ensimmäinen kertani Toscanassa. Hävettää nyt ehkä hieman myöntää, että tämä kylä on tainnut nousta suosikikseni kaikista Italian paikoista, jopa Bassano del Grappan (onneksi Italian veljeni eivät ymmärrä suomea).

Mikään suurimmista Italian kaupungeista ei ole ikinä oikein hetkauttanut minua, ei edes Firenze. Lucca taasen kyllä. Tämä on pieni kaupunki muurien sisällä, jonne EI kannata edes yrittää tulla autolla. Autot jätetään muurien ulkopuolelle ja kaupungissa kuljetaan jaloin, pyörällä tai hevoskyydillä.

Ruoka on taivaallista toscanalaista, paljon lihaa, niin jänistä, kyyhkyä kuin nautaakin. Pastaa saa totta kai, mutta burrataa ei juurikaan. Muurien sisälle saa ainoastaan avata ravintolan jos menu kunnioittaa perinteistä italialaista keittiötä, joten muuta ruokaa kuin italialaista ei ole onneksi edes tarjolla.

En ollut aiemmin kuullut tästä paikasta, ellei palleroni olisi siitä minulle kertonut. Hän on käynyt täällä paljon töiden takia, joten kaupunki on tuttu. Itse voin suositella tätä paikkaa lämpimästi jos haluaa Firenzen turistikaaoksesta pois. Tunnin automatka lentokentältä ja olet tallaisessa pienessä Italialaisessa kylässä, jossa on ihan kaikki mitä tarvitset, niin ostoksista iltamenoihin :)