Teen töitä missä sattuu

torstai 20. maaliskuu 2014

Pilvityöskentely ei tosin satuta, se helpottaa päätä ja sydäntä

Te aina silloin tällöin kyselette työtavastani kun voin tehdä töitä yleensä sieltä mistä tuntuu ja sattuu. Olen yleensä toimistolla, sillä näin suhteellisen sosiaalisena ihmisenä haluan nähdä nassuja ympärilläni. Yksi lempityöpisteistäni tosin on lentokenttä. Menen lentokentälle välillä töihin, vaikka en olisi menossakaan minnekään. Lentokentällä on yleensä leppoinen fiilis ja sen takia pidän siellä työskentelystä. Ihmiset kävelevät ohi hymyssä suin matkalaukkuineen kun minä taasen teen töitä ja juon kahvia.

Jos minulla taasen on paljon hommaa, niin jään kotiin. Siellä minua ei keskeytä kukaan ja saan olla ihan rauhassa. Tarvitsen välillä omaa rauhaa ja yleensä saan sitä helpoiten muualla kuin toimistolla. Sen takia tykkään myös tehdä töitä myöhään illalla kun muut nukkuvat, niin saan olla rauhassa ajatusteni kanssa. Yleensä ne parhaimmat ideat ja jutut syntyvätkin ilta- ja yöaikaan juurikin tämän takia. Suosituimmat tekstinkin olen kirjoittanut aina iltamyöhällä :)

Kaikki minut tuntevat tietävät, että en pidä palavereista kovinkaan paljon. Monta kertaa olen huomannut istuvani palavereissa monta tuntia päivästä ja mailit ja työt seisovat niiden takia. Kuulun siihen ikäluokkaan, joka oppi jo yliopistossa tekemään projekteja etänä, mutta yhdessä ja jakamaan asioita eri tavalla.

Näitä hyviä työtapoja käytän myös joka päiväisessä työssäni. Tiedot jaetaan aktiivisesti ja niitä työstetään yhdessä vaikka ei asuttaisi edes samassa maassa. Minulla on esimerkiksi Italian kollegani kanssa yhteinen OneNote ja sitä työstämme ihan koko ajan ja jaamme tietoa sitä kautta sähköpostien sijaan. Muistikirja elää koko ajan eikä sähköposti täyty. Parhain asia on ollut huomata ne hetket kun palaverin on voinut perua kun asia oli selvitetty ennen sitä yhdessä tekemisellä. Sanoinko muuten jo, että en pidä palavereista? ;)

Olen itseasiassa melkeinpä tällä hetkellä ehkä eniten ja aktiivisimmin yhdessä ulkomailla oleviin työkavereihini. Hassua, mutta puhumme ja jaamme infoa päivittäin ihan muuten kuin sähköpostein tai neukkareissa istuskellen. He ovat kaukana, mutta samalla myös hyvin lähellä. Kaikkia en ole edes koskaan nähnyt, mutta kun muuten pidämme niin tiiviisti yhteyttä ja jaamme tieota, niin ei sitä kasvokkain tapahtuvaa tapaamista edes välttämättä tarvita. Apu on kumminkin aina lähellä :)

Minulla on lähellä ihmisiä, jotka ovat täysin mobiileja. Heille on aivan sama missä he ovat töissä ja mihin aikaan. Työt pitää vain tehdä, paikalla ei ole mitään väliä. Tämän takia myös nämä Pariisissa olemiseni ovat mahdollisia. Töidemme takia voimme olla usein vähän missä sattuu, minä Ranskassa tai hän Suomessa. Kumpikin tykkää työstään, niin elelemme niiden ehdoilla.

Tiedän, että jokaisen työ ei onnistu ihan samalla tavalla, mutta aika moni työ voitaisiin kumminkin toteuttaa jostakin muualta kuin siitä omalta työpisteeltä aikavälillä 08-16. Itse en ainakaan saa lounaan jälkeen mitään järkevää aikaiseksi, niin varsinkin kotona ollessa menen hyvän ilman salliessa vaikka kävelylle. Kaikki eivät ole kumminkaan tehty toimimaan samalla tavalla ja samaan aikaan, joten olen ainakin itse todella onnellinen, että voin tehdä töitä tavalla joka sopii minulle ja joka ottaa tarpeeni huomioon. Ei satu sydämeenkään <3

 


Pieniä eroja kommunikoinnissa

tiistai 18. maaliskuu 2014

ja törmäyksiä ravintoloissa.

Näin Ranskassa nyt jonkun aikaa viettäneenä, olen alkanut tottua heidän kommunikointitapaansa. Olen itse aika suhteellisen suora, välillä ehkä liiankin. Tiedostan sen ja yritän pehmittää puhetapaani ihmisten lähellä, jotka eivät tunne minua. Suoruuteni takia minut ymmärretään välillä väärin. Kommunikoin todella hyvin esimerkiksi venäläisten tai arabimaista tulevien kassa, mutta ranskisten ja jenkkien multilayerkommunikaatio… Opittavaa on.

Olen saanut leikkimielisesti lempinimen ”petite commandante” (pieni komentaja) juurikin suoruuteni takia. Kun minulla on kylmä, sanon ”voisiko joku sulkea ikkunan, täällä on hivenen kylmä.” Kun taasen jenkit ja patonkimaalaiset sanovat, ”olipa päivällä lämmin, mutta nyt on todella viileää.” Hienovarainen tapa sanoa sama asia :)

Näiden asioiden takia olen oppinut kuuntelemaan hyvinkin tarkkaavaisesti, että mitä ympärillä puhutaan. Se mitä joku sanoo, ei todellakaan välttämättä tarkoita sitä. Itse arvostan suoruutta ja jos jotain halutaan, niin se myös kerrotaan. Tai jos joku on pielessä, niin siitä sanotaan. Tekee elämän niin paljon helpommaksi.

 

Yksi parhaimmista ystävistäni on ranskalainen, mutta en tosin ole tavannut ketään yhtä suoraa ihmistä. Välillä jopa minä punastun ja laitan silmät kiinni hänen seurassaan. Toisaalta taas, toivoisin olevani kuin hän, sillä ihailen hänen totaalisen avointa ja välillä jopa brutaalia kommunikaatiota. Harvemmin mikään jää kenellekään epäselväksi.

 

Joulun tienoilla olin esimerkiksi varannut pöydän 20.30 ja klo:20.45 kysäisin tarjoilijalta, että oliko varaukseni ihan oikealla päivällä, sillä kun minua ei ohjattu pöytääni. Tarjoilijan hymy kääntyi irvistykseksi ja hän sanoi ”nyt on perjantai, relaa.” Tämä olisi ollut Suomessa ihan aiheellinen kysymys, mutta Ranskassa ilmeisesti ei. Pahoittelin kovasti kysymystäni ja loppuillan sain tarjoilijan jopa taasen hymyilemään minulle.

 

Suora tai en, sitä hienovaraisempaa kommunikointia opetellaan ja samalla opetetaan toista olemaan vähän suorempi.


Rakasta itseäsi

lauantai 15. maaliskuu 2014

Tiedän, että se on joskus vaikeaa.

Postaus on tehty yhteistyössä

Näin naistenpäivän jälkimeiningeissä ajattelin kirjoittaa teille mielenkiintoisesta konseptista ja muutaman ajatuksen naiseudesta ja itsestä välittämisestä (minun on edelleen vaikea kirjoittaa itsestään rakastamisesta vaikka niinhän se pitäisi juurikin olla). Välillä tarvitsemme aina muutaman kehotuksen tai muistutuksen, että minä olen sopiva ja kaunis juuri tällaisena, eikä minun tulisi muuttaa itseäni.

Olen paininut pienen ikäni oman vartaloni kanssa. Teiniässä olin syömättä, liikuin paljon ja pelkäsin pehmoisuutta ja naisellisuutta. Kävin tanssitunneilla ja katsoin peilikuvaani muiden vierellä kauhistellen. Pelkäsin ja jopa itseasiassa inhosin naisellisuuttani todella pitkään. Kunnes muutama vuosi sitten lopetin peilikuvan kauhistelun ja suostuin hyväksymään itseni juuri tällaisena kuin olen. Nyt on paljon parempi olla kun hyväksyy itsensä ja ulkonäkönsä sen suurempia stressailematta.

Mainosmaailmaa hyvinkin tarkkaan seuraavana, luin vähän aikaa sitten mielenkiintoisesta ja tärkeästä konseptista meille naisille. Reddville tuo meille naisille meidän kuukausittaiseen tarpeeseen helpotuksen sievässä paketissa ja tärkeän viestin kera. Mainoksilla varustetut paketit tuodaan kotiovelle ilmaiseksi, kunhan muistaa vain arvostella kampanjaa ja sekä antaa palautetta mainoksesta. Kampanjoiden ideana on nostattaa naisten tietoutta esimerkiksi syövästä tai niin kuin itsekin kirjoitin, itsensä rakastamisesta. Hyväksyä itsensä sellaisena kun on, eikä toivoa olevansa pienirintainen, pidempi tai laihempi. Me ollaan kumminkin täydellisiä juuri tällaisena kuin olemme. 

Reddville toimii Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja sen piriin kuuluu jo yli 75 000 naista. Reddville on toiminut esimerkiksi Nivean, Acon ja Puman kanssa ja kehitellyt yhteiskonsepteja ja lähettänyt tärkeitä viestejä meille naisille. 

Miten sitten toimin, jotta saan paketin kotiovelle:

1)     Kirjaudu osoitteessa reddville.fi

2)     Saat paketin ihan ilmaiseksi kotiovelle

3)     Saat sähköpostiisi uutiskirjeen, josta pääset arvioimaan kampanjan

4)     Vastaa kysymyksiin ja anna palauteta kampanjasta, jotta saat paketin ensi kuussa myös kotiovelle veloituksetta.

5)     Lisätietoja reddville.fi

 

Tiedän, että ole ainoa joka painiin näiden ajatusten kanssa. Toivoisinkin, että jakaisitte ajatuksenne kanssani itsestä rakastamisesta ja miksi se onkin niin vaikeaa? Arvon teidän vastanneiden kesken kuvassa näkyvän paketin, joka on täynnä kakkia niitä tuotteita, joita me tarvitsemme ihan joka päivä. Vastaathan kommettikenttään 27.3.2014 klo:20 mennessä.

(Edit: Vastausaikaa pidennetty, kun alunperin se oli laitettu vahingossa liian lyhyeksi). 

P.S. on ihan ok sanoa ”mie tykkään miusta”