Kansallinen etätyöpäivä 20.9

torstai 29. elokuu 2013

Yksi Sohvi suunnitteli vähän aikaa sitten Pariisin matkaa. Harmikseen hän huomasi, että paluulento olisi ollut jo sunnuntai-aamuna, joten viikonloppu olisi jäänyt todella lyhyeksi. Sohvi mietti hetken ja kurkkasi kalentriin – maanantaille ei ollut sovittu mitään sellaista jossa pitäisi olla fyysisesti läsnä.  Näppäränä naisena Sohvi varasi paluulennon maanantai-illalle, jotta ehtisi vielä ihastella sunnuntaita valojen kaupungissa. Maanantain hän teki töitä muun muassa pikkuisessa kahvilassa ja paluulennolla takaisin kotiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletteko te kuulleet kansallisesta etätyöpäivästä? Kerroin siitä teille jo viime vuonna, mutta ajattelin jakaa näin kansallisen etätyöpäivän alla siitä muutaman ajatuksen. Minun kumpikaan työni ei nimittäin ole oikeastaan millään lailla paikkaan tai aikaan sidottu. Totta kai joskus pitää olla palavereissa ihan oikeasti läsnä eikä vain onlinessa, mutta käytännössä voin tehdä työni miten, missä ja milloin haluan. Pariisissa tein duunia aivan kahvilla, ihan pihalla ja täysin pilvessä ;)

etätyö3

Minun ei tarvitse erikseen mainita esimerkiksi esimiehelleni, että missä minä oikein työni teen, kunhan vain teen. Kalenterini on työkavereilleni avoin, jotta he voivat nähdä missä milloinkin olen. En siis kertonut olevani Pariisissa, vaan merkkasin sen kalenteriini ihan samalla tavalla kun menisin palaveriin, kampaajalle tai lääkäriin. En itse asiassa osaisi/haluaisi tehdä töitä vanhanaikaisesti. Jotkut ystävistäni ovat edelleen töissä työpaikoissa joissa etätyöpäiviin pitää kysyä erikseen lupa? Olen yleensä paljon tehokkaampi muualla kuin toimistolla, sillä kotona harvemmin kukaan keskeyttää tai lounaat venyvät. Tämän takia en oikein ymmärrä miten tehokkaampaan työn tekemiseen tarvitaan tässä maailmassa erikseen lupa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minun tapani tehdä töitä tuo toki vastuuta työn tekemisestä, mutta samalla suuren vapauden tehdä sitä silloin kun se itselleni käytännössä parhaiten sopii ja olen tehokkaimmillani. Läsnätyön/etätyön tekeminen ei vaadi sen kummempia toimenpiteitä tai vaivaa, kunhan välineet ovat kunnossa. Pilvessä on kiva olla töissä, se kun seuraa minua minne tahansa ja työt säilyvät tallessa olin sitten missä tahansa, Pariisissa, mökillä tai mummilassa.

Toivon, että tekstini herätti että millaista on tämän päivän työn tekeminen. Osallistumalla kansalliseen etätyöpäivään olisi teilläkin mahdollista kokea miltä uuden työn maailma oikein tuntuu. Olisi ihana tehdä teidän lukijoideni kanssa töitä vaikka samassa kahvilassa kansallisena etätyöpäivänä. Is it a date?  Kiinteät työpisteet on niin ysäriä ja läsnäduuni on niin uusin musta! Kansallisesta etätyöpäivästä voitte lukea lisää täältä ja lisäkysymyksiä voitte lähetellä osoitteeseen avecsofie@outlook.com. Sohvi haluaa nähdä teidät työskentelemässä kahvilassa, kirjastossa tai kotona. Mutta toimisto, se on niin so last season!


Brave little woman

keskiviikko 28. elokuu 2013

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen muutaman kerran. Olen miettinyt miten kirjoitan vai kirjoitanko ollenkaan. Vähän aikaa sitten kerroin teille yhden suurimman haaveistani tulleen toteen. Tänään kerron teille siitä miten yhteiset haaveet häilyvät ja tilalle tulee omia haaveita.

Uskon, että te olette tästä jo vähän rivien väleistä lukeneet tai muuten sen jollain lailla aistineet. Uskon myös, että nyt te viimeistään ymmärrätte mistä kirjoitan. Yli kahdeksan vuotta on mennyt kepeästi eteenpäin, mutta jossain vaiheessa oli vain tehtävä päätös minne mennä, yksin vai yhdessä. Se päätös ei ole ollut kepeä eikä syntynyt yhdessä yössä, viikossa, tai kuukaudessa. Tällaiset päätökset vievät hetken jos toisenkin eikä se tie aina ihan kevyt sitten loppujen lopuksi ole ollut.

Nämä ovat todella surullisia asioita, kun huomataan että halutaan elämältä vähän eri asioita. Kahdeksan vuotta on kumminkin minun elämästäni pitkä aika, mutta vaikka miten se kolmonen ja nolla kolkuttelee, on minulla vielä kymmeniä vuosia ja onnellisia hetkiä varmasti edessä. Yksin tai yhdessä. Nyt olen kumminkin yksin.

Yksin. Se kuulostaa jollain lailla niin kamalan surulliselta tai lopulliselta. Tällaisina hetkinä kumminkin pitää aina miettiä, että tämä ei ole loppu, vaan jonkun muun alku. Muistan kun kirjoitin teille tästä asiasta noin kaksi vuotta sitten kun aloin huomata kaveripiirissäni kahta eri koulukuntaa, toiset laittoivat kaasun pohjan ja kurvasivat alttarille, kun taas toiset painoivat jarrun pohjaan ja lähtivät eri suuntiin. Nyt olin itse siinä tilanteessa.

Toivon, että ymmärrätte että tämä oli minulle aika vaikea suupala kirjoittaa blogiini. Enhän jaa täällä mitään muutakaan kovin henkilökohtaista. Erostani on jo jokunen tovi ja blogi on pysynyt ihan ennallaan tähänkin asti, eli Sohveilut jatkuvat niin kuin kaikki muukin. Minusta ei tarvitse kantaa huolta, minulla on kaikki hyvin. Minulla on rakkaita ympärillä ja mielenkiintoisia työjuttuja, joihin haluan nyt keskittyä. Sohvilla on kaikki hyvin, Sohvi on kumminkin  Jennin tapaan pieni urhea nainen <3