WAIT

lauantai 31. maaliskuu 2012

Elettiin vuotta 2004 ja olin juuri eronnut ensimmäisestä vakavasta suhteestani. Erot ovat aina vaikeita, mutta tärkeää on ymmärtää että se ei ole kaiken loppu, vaan oikeastaan uuden alku. Sain tuolloin vuonna 2004 ystävältäni Barcelonan tuliaisiksi (sen saman ystävän kanssa lähden kuukauden päästä Barcelonaan) yöpuvun housut, joihin oli kirjailtu tuo kuvani teksti (sometimes you have to loose something to get something better). Se osui ja upposi heti ensimmäiselle lukemalla. Ne housut eivät enää mahdu päälle, mutta ovat edelleen säilössä.

Yksi asia mistä huomaan vanhenevani ovat pariskunnat, jotka ilmoittavat iloisista perheuutisista, häistä ja asunnon ostoista. Toinen asia mistä huomaan vanhenevani ovat näiden ilouutisten kääntöpuoli, eli erouutiset. Tällä hetkellä huomaan että lähipiirini ihmiset alkavat saavuttamaan kolmeakymppiä ja sitten joko painetaan jarrut pohjaan tai mennään täyttä höyryä eteenpäin.

Minun tapaani monet ystävistäni ovat alkaneet seurustelemaan hyvinkin varhain ja tässä voisinko sanoa aikuistumisprosessin edetessä huomaa, että joko ollaan kasvettu yhteen tai erilleen. Voin ainakin itse sanoa olevani täysin eri ihminen mitä viisi vuotta sitten Vaasaan tultaessa. Jos olisin edennyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan, olisin jo valmistunut HTM ja jaloissa pyörisi ainakin yksi taapero ja se kultainennoutaja. Näin ei kumminkaan käynyt. Myöhemmin olen ymmärtänyt sen, että mitä haluan elämälläni tehdä ennen kuin alan edes haaveilemaan jälkikasvusta. Onneksi kuuntelin sydäntäni.

Tik tak tik tak, kello tikittää. Vai tikittääkö? Ei ainakaan minun kelloni. Välillä tuntuu, että toisien ihmisten on jotenkin vaikea niellä sitä asiaa, että kaikki eivät halua lapsia. Minulla on monta upeaa sinkkua noin kolmekymppistä ystävää ja he ovat monta kertaa sanoneet, että heitä vähän niin kuin syyllistetään siitä ettei heillä ole miestä tai lapsia. Moni ala-aste aikaisista kavereistani ovat saaneet jo lapsia tai sitten niitä toivotaan todella hartaasti. Olen huomannut ja kuullut kiertoteitse, että monille on vähän niin kuin jonkinnäköinen ongelma ettei meillä ole lapsia tai minulla sitä suurempaa timanttisormusta sormessani. Ei. Meillä ei ole mitään harkinta-aikaa tai muutakaan. Me vaan halutaan elää vielä ihan kaksin ja myöskin ilman sitä karvatassua.

Monelle ystävälläni olen sanonut, ettei kannata välittää kenenkään syyllistämisestä. Jokainen saa elää ihan niin kuin itse haluaa. Lapsia tulee jos tulee. Eikä mielestäni mitään tulisi tehdä vain sen takia, että ”kun näin kuuluu tehdä”. Kuka on ensinnäkään päättänyt, että lapsia pitää saada ennen kolmeakymppiä? Sehän ei myöskään ole tietenkään mikään itsestäänselvyys että lapsia edes välttämättä kaikki saa tai haluaa.

Olen myös yrittänyt kannustaa ihania sinkkuystäviäni, että parempi on olla yksin kuin kaksin, mutta kumminkin yksin. Näin ainakin itse aikoinaan koin. Turha on elää yhdessä, jos suhteella ei ole tulevaisuutta. Joskus pitää vain pystyä luopumaan jostakin, jotta saisi tilalle jotain parempaa. Teissä ei todellakaan ole mitään vikaa, teidän vain pitää vielä odottaa jotta se oikea osuu kohdalle.


Homemade Carpaccio

perjantai 30. maaliskuu 2012

Nyt pitää kyllä sanoa, että otsikko on hieman hämäävä, sillä kyseessä ei ole perinteinen carpaccio parmesaaneineen vaan sen suomalainen kaveri, riimihärkä. En kumminkaan löytänyt kyseiselle herkulle oikeaa englanninkielistä vastinetta, niin kirjoitin sen takia carpaccion otsikkokenttään..

Käytimme riimihärkään naudan ulkofilettä, mutta sisäfile käy myös tottakai. Fileen ulkoreunoille laitettiin runsaasti suolaa ja pippuria, jonka jälkeen se laitettiin jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi. Vetäytymisen jälkeen laitoimme fileen vielä pakkaseen muutamaksi tunniksi. Muutaman tunnin jälkeen file oli jäätynyt ja jähmettynyt, jotta siitä oli helppo leikata ohuita siivuja. En omista siivutuskonetta, joten siivutimme fileen ihan normaalin veitsen avulla. Tottakai lopputulos on varmasti upea kun lautasella on pitsimäistä riimihärkää, mutta lopputulos oli joka tauksessa todella maistuva.

Riimihärkä tarjottiin piparjuuritahnan ja kapriksien kera. Viereen voisi laittaa carpaccion tapaan rucolaa, mutta viime lauantaina lautaselle päätyi oman maan basilikat. Ja kyllä, olen omista basilikoistani ja yrttitarhastani hyvin ylpeä ;).

Olen myös tehnyt joskus carpacciosta kasvisversion, niin haluaisitteko siihen reseptin?

Kiitos muuten teidän tykkäyksistä <3 Aurinkoista viikonloppua!

_________________________________________________

The title of my post is actually a bit misleading, because the recipe is not for traditional Carpaccio di Manzo. I would say that this is somewhat Finnish version of carpaccio. So, forget Parmesan cheese and lemon juice.

We used beef sirloin, but tenderloin is of course an alternative. Good alternative. Rub the beef with salt and pepper. Place the beef into the fridge for couple of hours. After the beef has settled, place it to the freezer for couple of hours. Freeze it until frozen. It is much easier to slice it into thin slices if the beef is completely frozen. Slice the beef as thinly as possible. I used a basic knife, because I don’t own pro slicing tools, because the meet was completely frozen we managed to cut very thin, lace kind of, slices.

We ate our Finnish kind of carpaccio with horseradish paste and capers. About horseradish paste I don’t mean wasabi, but original horseradish paste. I have to also mention that I garnished our appetizers with basil leaves that I have myself grown. Yep, I’m quite proud of my own little indoor garden ;)

Have a nice weekend!


Estée Lauder BB-voiteiden voittajat

keskiviikko 28. maaliskuu 2012

Kiitos teille kaikille arvontaan osallistuneille! Oli todella mielenkiintoista lueskella teidän ihonhoitotavoistanne ja on ihana huomata miten paljon te näette kommentteihinne vaivaa. Niitä lukiessani huomasin teidän olevan aika todella valveutuneita ihonhoidossa. Huomasin myös sen, että ette oletuksistani huolimatta käytäkään niin paljon selektiivistä kosmetiikkaa vaan aika moni teistä käyttää esimerkiksi apteekissa myytäviä tuotteita. Joukosta löytyi myös omaan luonnolliseen kauneuteensa luottavia kommentoijia, jotka eivät tuhlaa aikaansa peilin edessä. Oli myös kiva kuulla, että muutama teistä oli mennyt ostamaan Estée Lauderin voiteen, josta kirjoitin hetki sitten. Toivottavasti tykkäätte :)

Syy miksi utelin ikiänne oli ihan vain se, että halusin tietää että minkä ikäisiä blogini lukijat suurin piirtein ovat. Laskeskelin tänään päivällä kahteentoista mennessä kommentin jättäneiden ikien moodin ja keskiarvon. Arvelinkin teidän olevan lähempänä 30 ja siitä yli kuin 20-vuotiaita ja sen alle.

Sitten sellainen juttu, että olen ihan äärettömän kiitollinen teille FB-ystävilleni. On ollut kiva päästä vähän lähemmäs teitä ja kommunikoimaan Facebookin kautta teidän kanssanne enemmän.  Sain jopa viime viikolla lukijalahjan hollantilaiselta lukijaltani?! :) Lukijalukuni ovat tässä viimeisen kuukauden aikana kasvaneet ihan ryminällä, mutta silti niin harva teistä uskaltautuu tykkäämään FB-sivustani. C’mon kaveri, tykkää minusta, sillä minä tykkään sinusta!

Ja sitten asiaan..Voiteet menevät seuraaville henkilöille;

Jules;

Mainoksen uhrina päädyin ostamaan Garnierin BB:n ja täytyy sanoa, etten varsinaisesti hullaantunut… Rohkeasti kuitenkin kokeilen uusia juttuja, ja joskus niiden suhteen onnistaakin sitten vähän paremmin! :) Joten josko tämä olisi minulle “se oikea”..?

Ihonhoitorutiinini ovat melko simppelit. Olen tuskaillut ihoni kanssa koko aikuisikäni (ikä lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä). Iltaisin pesu, kasvovesi, voide ja nykyään myös silmänympäryksille omansa. Kuorintaa kerran-pari viikossa, samoin naamio. Kuiville länteille tehospotit perusvoidetta. Onneksi pakkaset ovat loppuneet, niin myös kuivat läntit sitä myötä vähentyneet.

Aamuisin yleensä vain kasvovedellä pyyhkäisy ja sitten meikin pohjustus ja maltillinen meikki. Koska olen näppyihin taipuvainen atoopikko (jeah, hieno yhdistelmä!) ja vielä ihan valkonaamakin, on aurinkosuojaus pakkomielteeni. Rutiineihin haluaisin kuuluvan myös säännölliset kosmetologivierailut. Talous ei anna periksi sitä kuitenkaan tässä vaiheessa. Ehkä joskus…Nykyisellään käyn kasvohoidossa ehkä kerran-kaksi vuodessa. Valitettavasti kasvojeni ihosta näen kuukautiskiertoni vaiheet. Siitä en tykkää. Muuten tullaan toimeen ihan kivasti.:)

 Tarja;
Minua kiinnostavat kovasti nuo BB-voiteet, mutta enpä ole tohtinut lähteä kokeilemaan, koska hyllyiltäni löytyvät kuitenkin juuri minulle sopivat, oman kosmetologini valitsemat tuotteet (luotan RVB:n ja Diego Dalla Palman tuotteisiin). Tässä tuotteessa on kuitenkin jotain extraa verrattuna moneen muuhun tuotteeseen: tuo hyvä suojakerroin. Palan hyvin herkästi, joten olisipa ihanaa, kun meikkivoiteessa olisi myös kunnon suojakerroin – se useimmiten käytetty SPF 15 kun ei tahdo minulle riittää.

Olen hirvittävän säntillinen ihminen ja jos alan jotain rutiinia noudattaa, se sitten tapahtuu joka ilta ja joka aamu :) Täytin juuri 40 vuotta ja rypyistä pitäisi kai jo huolestua, mutta en jaksa, enkä osaa. Toisaalta rasvaisuuteen taipuva ihoni ei näytä huolivankaan ryppyjä kovin helposti, vaikka eipä se kiiltelykään kovin kivaa aina ole… Puhdistan meikit joka ilta, en ole ikinä nukkunut meikit kasvoillani. Puhdistan kasvovedellä ja käytän silmänympärysvoidetta ja yövoidetta. Aamulla puhdistan kasvot pelkällä kasvovedellä ja laitan päivävoidetta ja nykyisin myös silmänympärysvoidetta, kun tuota ikääkin on, kröhöm… Meikkaan jollain tavalla joka päivä. Meikkipuuteria/meikkivoidetta, valokynää, poskipunaa, ripsiväriä vähintäänkin. Olen tässäkin tapojeni orja, en osaa olla ilman meikkiä. Ja kosmetologilla käyn säännöllisesti. Onpahan tuossa näköjään kaikenlaista toimintaa omien kasvojen ympärillä ja peilin edessä ja vielä ihan joka päivä. Onneksi on mies, joka ymmärtää nämä naiselliset jutut (jotka jatkuvat vaatekaapilla ja kenkähyllyllä yms.) :)

Laittaisitteko osoitteenne minulle sähköpostiin, niin saan paketit postiin mitä pikimmiten :)