Tuon pöydän ääreen menen joka aamu ja sen samaisen pöydän ääreltä menen iltaisin nukkumaan. Olin vuosi sitten tienristeyksessä opintojeni kanssa, sillä en halunnut jatkaa enää omassa pääaineessani ja varmaa jatkopaikkaa ei ollut. Pallottelin koko viime vuoden sen kanssa, että lähtisinkö ulkomaille opikelemaan vai jatkaisinko omia opintojani, jos en pääsisi haluamaani maisteriohjelmaan. Tähän opintojen jatkumiseen täällä Vaasassa oli myös se lisä, että se tarkoitti yhtä lisävuotta kaukana rakkaimmista. Tämän kauhean stressin ja ahdistuksen rinnalle tarvitsin muutakin kun pelkkien opintopisteiden keräilyn, joten aloitin pitämämään tätä blogiani.
Ette ehkä tiedä miten suuri vaikutus teidän käynneillä tai kommenteilla on minuun ollut. Tein viime vuonna ihan hirveästi koulujuttuja, mutta sen rinnalla ahertelin myös blogiani. Vaikka olin miten väsynyt koulujutuista ja ainaisista tuloksien odotteluista, niin teidän kommentit saivat minut hyvälle tuulelle ja antoivat muuta ajateltavaa. Kun sain ajatukseni hetkeksi muualle, niin jaksoin tehdä paremmin koulujuttujakin. En halunnut kertoa teille unettomista öistäni ja itkuisista illoistani kun vasta silloin kun odotukseni oli päättynyt. En ole muutenkaan halunnut tuoda arkipäiväisiä juttuja tänne blogiini, sillä meillä jokaisella on varmasti ne ihan omat huolemme ja stressimme.
Sain hetki sitten lukijaltani seuraavanlaisen kommentin: ”Blogien yksi parhaimmista puolista on (mielestäni) avoin keskustelu ja ideoiden ja löytöjen jakaminen! Kiitos siis Sofie, kun annat lukijoille mahdollisuuden tällaiseen vuorovaikutukseen! :)”. Minusta on ollut mukava huomata, että kerrotte minulle kaikenlaisia juttuja itsestänne ja jaatte mielipiteitänne kommenttien muodossa. Se on minulle ihan todella palkitsevaa, sillä sitä kautta olen “tutustunut” moniin teihin. Vaikka en teitä edes välttämättä kadulla tunnistaisikaan, niin tiedän teistä lukijoistani edes jotakin.
Yksi lukijani kommentoi minulle vähän aikaa sitten, että hänestä tuntuu kivalle kun vastaan aina kommentteihin. Se kuulemma saa sellaisen tunteen aikaiseksi, että välitän. Minä todellakin välitän ja voin ihan rehellisesti sanoa, että mikään blogin kautta saatu laite tai matka ei tunnu yhtään miltään teidän kommentteihin verrattuna. Jos tulot tai erilaiset muut hyödyt olisivat lähtökohta blogini pitämiselle, niin tämä projekti olisi kuivunut kasaan jo aikaa sitten.
Olen istunut tuon pöydän äärellä viimeisen vuoden ajan ja olen monesti miettinyt, että mitä tekisin jos lopettaisin tämän harrastukseni. En todellakaan tiedä. Ennen tanssiharrastukseni oli minulle se juttu mitä rakastin yli kaiken. Nyt se on tämä blogini. Kirjoittelen tätä suurella pienellä sydämelläni ja innostuneempana kuin ikinä. Kiitos kun olette tuoneet iloa minun päiviini :*
