Love and Marriage

keskiviikko 27. heinäkuu 2011

Photos: Sweet as Candy

Yksi lempibloggareistani meni hiljattain naimisiin. Olen seurannut Federican  blogia jo muutaman vuoden ajan ja samalla seuraillut hänen etenemistään lakimiehestä bloggariksi ja tyttöystävästä vaimoksi. Heidän suuri päivänsä oli tässä hiljattain ja odottelinkin hänen hääkuviaan, enkä todellakaan turhaan. Hänen shabby chic-tyylinsä viehättää minua ihan mielttömän paljon, niin  sisustuksessa kuin vaatteissakin.

Odottelin häneltä hääkuvia, joissa näkysisi pieni yksityiskohtia ja pilkettä silmäkulmassa. Tykästyin näihin hääkuviin ja häätunnelmiin ihan mielettömän paljon. Lisää kuvia voitte käydä katsomassa Federican Sweet as Candy-blogista.

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa jo useamman vuoden ja joudun aika usein vastailemaan jopa hieman tuntemattomillekin ihmisille, että miksi emme ole vielä naimisissa. Joskus tuntuu, että ihan kuin olisimme jollain lailla epäonnistunut pariskunta kun emme ole rynnänneet jo alttarille. Yritän usein selittää, että haluamme mennä naimisiin kun olemme kumpikin valmistuneet ja sitten kun 10 vuotta yhteiseloa on täynnä. Olen jotenkin ajatellut, että sitten kun olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä, niin menemme naimisiin. Tällä hetkellä meille on tärkeämpää saada koulut päätökseen, kuin naimisiinmeno. Eikä se naimisiinmeno muuttaisi kohdallamme mitään, tärkeintä on kumminkin yhdessäolo ja sen voimme tehdä ilman papin aamentakin.

Olen usein miettinyt, että millaiset häät haluaisin ja olen tullut siihen lopputulokseen, että haluan mennä naimisiin ulkomailla lähimpieni ympäröimänä. Kammoksun kaikkea perinteistä ja kaavamaista. Tärkeintä on, että häät ovat kumminkin hääparin näköiset. On kumminkin aika isosta päivästä kyse, niin  olisi ikävää jos sen joutuisi viettämään jotenkin muuten kun itse haluaisi.



Borneo

tiistai 26. heinäkuu 2011

Olette toivoneet  vähän kattavampaa tietopakettia Borneon matkastani joten tässä sitä nyt tulee. Ennen kun lähdimme Aasiaan minulla oli yksi paikka jonne halusin välttämättä mennä, Borneo. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti mennä kilpikonnasaarille katsomaan kilpikonnien ensimmäistä vaellusta hietikolta mereen, mutta tiukan aikataulun takia se jäi seuraavaan kertaan. Olitte kirjoittaneet Kaukokaipuu-postaukseeni paljon kysymyksiä Borneoon liittyen, joten jos teille tulee vielä enemmän kysymyksiä mieleen, niin autan mielelläni :)

Lensimme Air Asialla Kuala Lumpurista Kota Kinabalulle, koska halusimme valloittaa Kaakkois-Aasian huipun, Mount Kinabalun. Lentomme oli myöhään perillä, joten ensimmäisen yön yövyimme Air Asian hotellissa, mikä sijaitsi Kota Kinabalun keskustassa. Seuraavana aamuna vuokrasimme itsellemme auton kuskeineen. Automatka Kota Kinabalusta vuoren juurelle kesti noin kaksi tuntia. Vuorelle kiipeäsmisestä voitte lueskella tarkemmin täältä.

Kun vuorikiipeilystä oli selvitty palasimme takaisin Kota Kinabaluun. Kota Kinabalusta nappasimme sisäisen lennon Tawaun kaupunkiin. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin olisin halunnut mennä bussilla Tawauhun muutaman pysähdyksen kautta. Tuntui, että Borneolla olisi ollut niin paljon tekemistä ja näkemistä. Seuraavalle kerralle jäi muun muassa Mulu Park, viidakkoretki ja kosken lasku.

Kun saavuimme Tawauhun otimme taksin kohti Sempornan kaupunkia. Itse Tawausta tai Sempornasta minulle ei jäänyt minkäänlaista kuvaa, sillä emme edes pysähtyneet niissä kunnolla. Sempornasta otimme lautan kohti Singamataa. Singamata on ”hostelli”, mikä on rakennettu veden päälle ja on ensisijaisesti tarjoitettu sukeltajille. Singamatalta rannikolle oli noin 20 minuutin venematka.

Tulin vuorikiipeilyn jälkeen todella kipeäksi. Asuinpaikkamme ei ehkä ollut sen takia paras mahdollinen, sillä Singamatasta ei päässyt mitenkään muuten pois, kuin veneellä. Olin myös ihan täysin riippuvainen siellä tarjottavasta ruoasta, sillä mitään muuta ravintolavaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Muutenkin jo tukalaa oloani myös pahensi se, ettei Singamatassa ollut ilmastointia. Onneksi parannuin nopeasti ja pääsin nauttimaan Borneosta kaikin mahdollisin tavoin :)

Muuten paikka oli ihan mielettömän upea ja ainutlaatuinen, sillä merenelämää pystyi seuraamaan terassilta tai hyppäämällä veteen kalojen sekaan. Keskelle merta oli myös rakennettu pieni keidas, jonne oli laitettu riippumattoja. Keitaalle pääsi ainoastaa uiden, joten ennen kuin pääsi ottamaan nokkaunia riippumattoon, niin piti tehdä pieni uintireissu. Tällaisten seikkojen takia Singamata oli aivan ihana paikka yöpyä. Joskus pitää luopua kaikista modernin maailman hienouksista kokeakseen jotain ainutlaatuista.

Borneolla moni asia on luonnon takia aika säädeltyä. Borneon luonto on niin ainutlaatuinen ja vielä suhteellisen koskematonkin, joten Borneolla ollaan aika tarkkoja monestakin asiasta. Tietyille saarille pääsee vain päiväksi käymään eikä yöpyminen hienoimmilla paikoilla ole mahdollista. Jos pitää sukeltamisesta ja haluaa mennä kuuluisalle Sipadanin saarelle, niin sukellukset pitää yleensä varata kuukausia ennen. Joitakin peruutuksia voi tulla, mutta varaus on hyvä tehdä etukäteen. Juurikin luonnonsuojelun takia Borneo on hivenen kalliimpi kuin muu Aasia.

Borneolla ollessamme kävimme kahdella saarella, Sibuanilla ja Mabulilla. Sibuan on tarkoitettu vain päiväretkiä varten, mutta Mabulilla on  mahdollista yöpyä. Sipadanilla on päiväkiintiö sukeltajille ja 2 vuotta sitten se oli 150 sukeltajaa päivää kohden. Sipadanilla ei ole enää mahdollista yöpyä.

Paluumatka alkoi taksimatkalla Sempornasta Tawauhun. Tawausta otimme lennon kohti Kuala Lumpuria ja lentomatka kesti tasan kolme tuntia. Lensimme kaikki Aasian lentomme Air Asialla ja näin lentopelkoisena täytyy sanoa, että koneet ja palvelu olivat ihan ensiluokkaisia.

Luulin Borneon olevan todella alkeellinen paikka, mutta Borneo yllätti minut täysin. Tottakai jotkin asiat olivat ihan alkeellisella tasolla, mutta yllätyksiäkin osui matkan varrelle. Borneon liikenne oli todella rauhallista ja tiet olivat loistavassa kunnossa. Oli myös ihana huomata, ettei läheisempään kaupunkiin ollut ihan hirmuinen matka, mutta silti ihmiset asuivat paljon mielummin pienissä majoissaan kuin kaupungeissa. Toivoisin, etteivät suuret turistimassat löytäisi Borneota, sillä Borneo on minun maanpäällinen paratiisini.

Borneolla pääsi sellaisiin maisemiin joita yleensä näkee vain lomaesitteissä. Borneon maisemat eivät tosin muuttuneet paikan päälle päästessä. Hiekka oli valkoista, vesi turkoosia eikä aurinkovarjojakaan näkynyt missään. Muutaman kerran olen ollut todella pettynyt joihinkin matkakohteisiin joista olen nähnyt upeita kuvia ja kuullut suurta hehkutusta. Sitten kun olen kyseiseen paikkaan päässyt on ranta ollut täynnä veneitä ja aurinkovarjoja. Onneksi näin ei ainakaan minun kohdallani Borneon suhteen käynyt. Toivottavasti Borneolla pidettäisiin kiinni luonnonsuojelusta ja tiukista kiintiöistä, jotta luonto säilyisi koskemattomana ja kauniina.


Buongiorno!

perjantai 22. heinäkuu 2011

Olen ollut viime päivinä hieman kiireinen, koska ihanat italialaiset ystäväni saapuivat meille tiistaina kylään. Eilen vietimme päivän Tallinnassa, tänään vuorossa olisi grillailua ja saunomista Porvoossa ja huomenna suuntaamme päiväksi Turkuun. Viime kerralla ystävieni piti käydä Tallinnassa, mutta aikataulujen sovittamisen takia he eivät kerenneet siellä käydä. He pyysivätkin, että jos voisimme tällä kerralla mennä Tallinnaan. Viime kerrastani olikin kulunut vuosia, joten oli ihan kiva käydä katsomassa kuinka paljon keskusta oli muuttunut.

Pojat pitivät Tallinnasta, mutta sanoivat samaan hengenvetoon myös sen, että Helsinki on kumminkin niin paljon kauniimpi ja siistimpi. Tallinna oli kuulema liian turistinen eikä vaikuttanut oikealta kaupungilta. Helsingistä taasen he pitävät ihan äärettömän paljon.

Ilmojen puolesta pojat eivät olisi voineet valita parempaa lomaviikkoa, sillä tämä viikko taitaa olla sitä Suomen kesää parhaimmillaan.  Alkuviikosta kävimme Suomenlinnassa ja toivon, että sunnuntaina voisimme kattaa brunssiaamiaisen puistoon. Suomi näyttää vaan niin paljon kauniimmalta kesäisin ja talvella monta asiaa jäisi varmasti kylmyyden takia näkemättä/kokematta. Vaikka toisaalta talvella tekisi ehkä hieman erilaisia juttuja.

Tämä viikko on ollut minulle oikein hyvää kielikurssia ja olenkin oppinut paljon uusia sanoja ja vanhatkin ovat taas muistuneet mieleen. Olen vain ääntänyt ranskan verbit hieman eri tavalla ja muodostanut lauseita sen enempää ujostelematta. Puhumalla ja kokeilemalla sitä parhaiten oppii :)

Olen useasti kiitellyt poikaystävääni siitä, että miten avosylin hän on aina ottanut italialiset ystäväni vastaan. Ei nimittäin monikaan mies varmaankaan näin hienosti toimisi. Poikaystäväni kauniin käytöksen takia ystävyytemme onkin entisestään syventynyt. Jos olemme pitäneet viimeiset 11 vuotta tiiviisti yhteyttä, niin miksi se katkeaisi ikinä. Olen ihan äärettömän onnellinen, että minulla on nämä ihmiset elämässäni.

  • Olen viime viikkoina painiskellut pienten ongelmien kanssa, mitkä koskevat blogiani. Kommenttinne menee jostain syystä automaattisesti roskakoriin ja kun julkaisen ne sieltä, niin ne menevät ihan minne sattuu. Jos et löydä kommenttiasi tai vastaustani, niin se johtuu ihan vain tälläisistä jutuista. Jokaisen kommentin olen julkaissut ja kysymyksiin vastannut joko blogiin tai sitten sähköpostilla. Aiempien postauksien kuvat ovat menneet pikselimössöksi eikä Facebook-linkkini myöskään jostain syystä toimi. En viitsisi ketään näillä heinäkuun helteillä  häiritä, joten korjataan näitä teknisiä juttuja sitten syksymmällä :)