Mistä voi puhua?

keskiviikko 02. syyskuu 2015

Kun on tällaisessa kulttuurisessa sulatusuunissa, huomaa todella erilaisia pöytäkeskusteluja. Olen huomannut, että me suomalaiset olemme jollain tavalla kumminkin aika avoimia kaikelle keskustelulle. Puhumme lyhyesti, mutta emme välttämättä mene lukkoon kun puheenaihe vaihtuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aika suora puheissani ja tämän olen itseasiassa huomannut vasta täällä ollessa kun Pampulan suu menee pyörälle kun päättäväisenä pölpötän. Pampula on tehnyt töitä suomalaisten kanssa kymmenisen vuoden ajan ja sanoi, että ei ole helpompaa työympäristöä kuin Suomi. Vastaus on ”joo” tai ”ei”. Mitään ei jää arvailujen varaan, että mitäköhän vastapuoli nyt tarkoitti. Tämä kuulemma näkyy myös kotona, sillä mutkaton puhetyylini ilmeisesti helpottaa arkea kun ei tarvitse kaikkea lukea rivien välistä.

Pöytäkeskusteluja olen täällä tosin käynyt todella erilaisia ja oppinut ymmärtämään kenen kanssa puhutaan mistäkin. Ranskalaiset ovat todella avoimia seksistä puhumiseen jenkit taas eivät. En ole nimittäin Suomessa tottunut ehkä samanlaiseen avoimuuteen toimistolla mitä täällä. Ensimmäisinä kertoina ehkä hivenen jopa hämmennyin ja mietin mielessäni että missä ihmeessä se HR:n ”punainen kortti” nyt on. Kohteliaisuuksia sataa, mutta kaikki ymmärtävät, että ne ovat vain puheensorinaa. Suomessa taas samat sanat oikeasti tarkoittaisivat jotakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rahasta suomalainen voi puhua, mutta suorista summista ei ehkä niinkään. Emme ole tottuneet sanomaan mitä mikäkin maksaa, sillä kateus on meillä DNA:ssa ja hitto se ärsyttää jos naapurilla on taas uusi auto. Jenkit eivät muusta puhukaan kuin mitä kukakin ansaitsee tai on ansainnut ja mitä on ostettu. Seksi taas on jollain lailla tabu ja siitä ei voi puhua. Olen itsekin oppinut ehkäpä juuri ruokapöytäkeskustelujen kautta, että kenen seurassa pitää puhua mistäkin.

Omassa ystäväpiirissäni ei ole filttereitä vaan kaikista yksityisimmätkin jutut jaetaan. Se oli aluksi Pampulalle hivenen outoa sillä hän ei ollut ehkäpä ihan tottunut tällaisiin ensimmäisiin keskusteluihin. Nyt hän on jo tottunut, että kaikki kerrotaan keskenmenoista viime öisiin uintireissuihin vaikka olisi ensimmäisestä yhteisestä illallisesta kyse. En tiedä ollaanko ystäväpiirissäni avoimempia, vai onko tämä osa suomalaisuutta. Annamme mielestäni itsestämme jollain lailla enemmän niille keihin luotamme. Ranskassa tai varsinkin jenkeissä saa taasen kunnolla kaivaa sen oikean ihmisen esiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pampulani on monesti sanonut minulle miten paljon hän haluaisi oppia meiltä suomalaisilta samanlaista läpinäkyvyyttä, että suruistakin voi puhua muuallakin kuin terapiassa. Hänellä kun on edelleen välillä sellainen jenkkimoodi päällä, että työasiat ovat ensimmäisenä mielessä ja kaikki on aurinkoista. Tähän yleensä vastaankin, olisi kiva kuulla mitä sinulle oikeasti kuuluu työasioiden ulkopuolella. Siellä se elämä kumminkin pitäisi olla. Ja sitten onkin taas ne Pampulan silmät ammollaan ja lause ”that’s my Finnish ice penguin” tulee ulos. Eli vaikka me puheen kautta välillä saatamme tuntua kylmiltä, koen että olemme pohjimmiltamme aika lämpöisiä ja aitoja ihmisiä.


Elokuun viimeinen

maanantai 31. elokuu 2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasin eilen myöhään illalla takaisin Pariisiin ja aamulla heräsin aikaisin terassiaamupalalle. Hassua miten hiljaista täällä on, vietetäänhän kumminkin jo elokuun viimeistä päivää. Aiemmin tähän aikaan on viileä syystuuli jo syleillyt myös täällä Pariisissa, mutta tänään ei mistään syyskuusta kyllä ole ollut tietoakaan. Parempi niin.

elokuu3

Minulta usein kysytään lempikahviloitani Pariisista. Klassikoista olen kirjoittamassa ihan omaa postausta, mutta halusin esitellä teille todella ihanan bistro Loupin. Monesti Pariisiin kahvilat ovat hintojen ja laatujen puolesta aikamoisia rosvoja ja sen takia montaa paikkaa en voisi suositella. Loupia kylläkin.

Jo bistron upean graafiset kotisivut antavat hyvän kuvan siitä, että kaikkeen on panostettu. Kaikki raaka-aineet ovat paikallisia ja annokset merkattu että mitkä ovat ravintolan keittiössä alusta loppuun valmistettu. Tämä on itseasiassa asia mihin olen törmännyt Pariisissa vähän joka toisessa ravintolassa. Oman keittiön keitoksia tuodaan vahvasti esiin jo menu:ssa. Useimmiten kun ruoat tehdään täällä muualla eikä välttämättä pikkuruisissa köökeissä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuorepuristettu sitruunamehu oli kyllä aivan varmasti tämän bistron keittiössä puristettu. Sillä jos en ollut jo hereillä muuten, niin mehu ravisteli ne viimeisetkin unihiekat silmistä. Muuten aamupala lautaseltani löytyi kananmunia ja pieni salaatti, ei croisantteja.

Muut pariisilaiset taisivat olla vielä unten mailla, sillä saimme olla Maijan kanssa ihan kaksin aamiaisella. Näitä kesän lämpimiä ja hiljaisia aamuja tulee ihan hirmuinen ikävä. Vaikkakin, olen jo innoissani kaivamassa neuleita ja huiveja kaapeista – onneksi nämä kahvilat eivät karkaa minnekään vaikka kesä niin tekeekin.


Ei ostopakkoa

maanantai 31. elokuu 2015

Pidän itseäni suhteellisen järkevänä rahan käyttäjänä. Säästän joka kuukausi palkastani tietyn summan enkä tuhlaile turhaan. Ostan vaatteita harkiten ja kulutan vanhat loppuun ennen kuin säntään taas uusia ostamaan. Kenkiä tosin kertyy, mutta muita vaatteita tai asusteita ei juurikaan.

Olen puolihuomaamattomasti ollut elokuun ostolakossa. Kotiin olen luonnollisesti sisustusjuttuja ostanut, mutta vaatteita en. En siis ole ostanut elokuussa yhtään mekkoa, paitaa tai kenkäparia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä ostamattomuutta on toki helpottanut, että olen yhtä Suomi-viikkoa lukuun ottamatta ollut koko heinä-elokuun viidessä eri mekossa. Jep, viidessä. Kolme sinistä ja kaksi valkoista. Tämä rantaelo kun on vähän tällaista huoletonta menoa. Ei täällä kukaan katsele vaikka sanoissa vaatteissa menisi päivästä toiseen rantakahviloissa.

Monesti tuntuu, että me elämme kulttuurissa missä alituinen ostaminen ja tavaroiden haaliminen on koko ajan läsnä. Myönnän että varsinkin kotiin ostelen paljon kaikenlaista, mutta vaatteiden kanssa olen jollain lailla täysjärkisempi. Teen kotona niin paljon töitä, niin en senkään takia ostele vaatekaappiini ehkä samalla mitalla vaatteita henkariin, mitä ehkäpä normaalisti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tämä vaatteiden ostolakko on tuntunut hyvältä, sillä hyvin olen pärjännyt vanhoja mekkoja pesemällä ja kuluttamalla. Muutaman kerran mietin Nizzaan ostoksille menoa, mutta sitten katsoin vaatekaappiini ja näin kaikki käyttämättömät hepeneet ja vedin tutun sinisen mekon taas ylleni.

Blogin takia en yleensä ostele mitään sen kummempaa, vaan yritän olla ostamatta sen suurempia asioita ns. vain kuvien takia. Totta kai kukkia ja muita pitää ostaa kuvien takia, mutta en esimerkiksi joka viikko osta uutta paitaa tai laukkua jotta saisin sisältöä blogiini. Sisältöä kun pitää tulla minusta muustakin kuin uudesta paidasta. Muotiblogit ovat toki tässä kohtaa hivenen eri asemassa kuin omani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä ostamattomuus ja vähällä pärjääminen olo hyvin virkistävää ja voisin kokeilla pian uudestaan. Ajattelin kokeilla ensi kuussa tipatonta syyskuuta, jotta pääsisi taas normaaleihin mittoihin. Nyt kun kavereita ja ystäviä on kestitty koko kesä, on tullut kippisteltyä joka viikko useammin kuin kerran. Totta kai täällä se on maltillisempaa mitä Suomessa, mutta kuitenkin. Mieluummin sokeria kuin samppanja siis syyskuussa!

Olisipa kiva kuulla myös muiden blogikavereiden ostotottumuksia. Miten on Home Via Laura, Noora & Noora ja Stellar Stories?